Rocca, Turku

Vihdoin ravintolapäivitystä ja tasokasta sellaista. Kävin siis syömässä ja samalla juhlistamassa avopuolisoni syntymäpäivää ravintola Roccassa, Linnkankatu 3A, 20100 Turku. Monet paikalliset varmasti muistavat (käyneet tai eivät) Roccan vanhassa osoitteessaan Förin lähellä, jolloin tyyli oli enempi fine dining. Uudessa osoitteessaan Rocca on luopunut "snobeilusta", mutta silti säilyttänyt tyylikkyytensä. Kävimme luokkamme kanssa tutustumassa aikaisemmin tänä syksynä Roccaan ja sain hieman alennusta: menuRocca 50,00€ (norm. 58,00€) ja viinit menulle 20,00€ (norm. 28,00€) - tästä en voinut enää kieltäytyä. Ravintolan tunnelmavalaistus aiheutti kuviin hieman kohinaa ja keltaisuutta, enkä viitsinyt kaikkien asiakkaiden keskellä säätää kameran asetuksia hirveästi - valitan.

Roccaan sisään astuttuamme, seisoimme Samppanjaloungessa. Valitettavasti täällä Turun seudulla ei ymmärretä tälläisten päälle ja asiakkaita ei ollut paikalla juuri silloin. Käytävän päässä oli naulakko emmekä oikein tienneet miten toimia (otetaanko takit meiltä, vai pistämmekö itse naulakkoon, onko pöytiinohjausta vai ei). Tähän voisi ehkä pienen parannuksen tehdä (edes kyltti eksyneiden lampaiden paimeneksi). Pöytävaraus meillä tietysti oli (tarjoilijan saavuttua hän ilmoitti meille, että heillä on täyttä, että onneksi meillä on varaus, muuten olisimme riisuneet takkimme turhaan). Tarjoilija ohjasi meidät pöytään istumaan. 

Pöytäjärjestely oli erikoinen (tottunut peräkkäin seinän vierellä oleviin pöytiin), mutta toimiva. Aluksi vähän jännitti, että viereinen pöytä kuulee kaiken mitä juttelemme, mutta asiakasmäärän lisäännyttyä akustiikka ei kuitenkaan pettänyt.

Alkuun tilasin itselleni lasillisen Veuve Cliquot Brutia (en katsonut kuittia, mutta nettisivujen mukaan to-su 12 cl 12,00€).

Ensimmäisenä ruokalajina Fenkolilla maustettua kampasimpukkaa, muummonkurkkua, boqueronanjovista ja wasabipannacottaa, norm. 13,50€. Lisänä vielä lautasella tilliöljyä ja tillijauhetta. Tämän annoksen viininä Singing Grüner Veltliner, Itävalta, 2010, norm. 12 cl 10,50€, joka oli mielestäni paras (harmi etten ainakaan nopealla vilkaisulla löytänyt alkon sivuilta). Anjoviksen voimakas maku ei minua viehättänyt, mutta muutoin annos oli loistava. Mistä lienee kokki saanut ideansa wasabipannacottaan. Kaikki annoksen komponentit sopivat yhteen muodostaen hienon kokonaisuuden.

Seuraavana Punajuurikeittoa, ranskankermaa sekä tilliä, norm. 10,00€. Useasti keittoja valmistaneena ja syöneenä, tiedän niiden olevan ulkonäöllisesti ehkä hieman tylsähköjä, mutta Roccassa esillepano on viety askeleen edelle: Lautanen tuotiin pöytään siten, että siinä oli punajuuripyrettä, punajuuri-balsamico geeli sekä ranskankerma pallo, jonka päällä paahdettua valkosipulia ja tillijauhetta. Tarjoilija annosteli keiton karahvista lautaselle ja kaikki sulivat yhteen, muodostaen ihanan täyteläisen ja kermaisen punajuurikeiton. Viininä Pewsey Vale Riesling, Australia, norm. 34,00€/plo.

Pääruokana Sorsanrintaa, muskotti-kurpitsapyree, salvialla maustettuja vihanneksia sekä pekaanipähkinää, norm. 26,00€. En ollut syönyt sorsaakaan aikaisemmin ja varoitus mahdollisista hauleista huvitti minua. Aluksi puhdas sorsan maku hieman tökki, mutta kun sen yhdisti annoksen muiden komponenttien kanssa (varsinkin pekaanipähkinöiden <3, joita en myöskään ollut ennen syönyt) pidin siitä. Vihannekset olivat sopivan al denteja. Tämän annoksen loppupuolella vatsani ilmoitti limittinsä oleva piakkoin täynnä ja kaksi annosta pitäisi vielä mahtua... Viininä omaan makuuni turhan täyteläinen Le Tobele Amarone della Valpolicella, Italia, 2006, norm. 12 cl 11,50€.

Raikas välikevennys speciaali Sitruunaa, polentaa, hunajaa ja kukkia, norm. 10,00€, muistutti minua lapsuudesta, jolloin poimisin ruusuja naapurin puskista ja laitoin terälehdet kotona veteen. Muutaman päivän jälkeen vesi oli  "hajuvettä". Se hajuvesi ei ollut kyllä hyvää, mutta sitruuna jälkiruokaan yhdistettynä, muuttui annoksen maku raikkaaksi, joskin ei ihan ollut mieleinen. Sopivan pieni se oli vatsani tilanteen huomioiden.

Jäkiruokaa odotellessa alkoi hieman jännittää: onnistuuko Rocca siinä, missä Pinella epäonnistui. Eteeni tuotiin Suklaakakkua, kirsikkaa ja savumaitosuklaajäätelöä, norm. 10,00€. Epäusko iski ennen kuin tartuin lusikkaan, en nimittäin ole hirveä suklaaleivosten ystävä. Kun kakunpalan makumolekyylit valloittivat kieleni, oli euforian tunne saavutettu. Voin vieläkin leijailla taivaalla pelkästä ajatuksesta. Ei maailmassa voi olla mitään yhtä hyvää kuin tämä. Jälkiruokaviininä hyvin herukkainen Celler Vinos Piñol Mistel Josefina Piñol, Espanja, norm. 8 cl 9,50€.

Lopuksi keittiön yllätyksenä Passionkakkua ja kookosvaahtokarkki, josta valitettavasti en muistanut suklaakakun huumassa kuvaa ottaa. Tämähän oli extraa, mutta rehellisesti, jos tämä olisi ollut suklaakakun tilalla, olisi menukokonaisuus kaatunut siihen, kuten Pinellassa (puuttui se jokin).

Yleisesti ruuasta: kaikki osui nappiin minun mielestäni ja kiinnitin erityisesti huomiota viinivalintoihin, jotka oli tarkoin harkittuja (luulisin :) ). Viini ja ruoka täydensivät toisiaan täydellisesti. Ehkä keittiö voisi ottaa hieman rennommin ruokien välillä, en ehtinyt edes juoda viinejä loppuun (tosin viinit alkoivat nousta hieman hattuun loppupuolella).

Roccan sisustus on modernia ja simppeliä. Pidin "apupöydän" ideasta. Rahaakin on varmasti mennyt, kun baaritiskin etuosa näytti ainakin olevan kuparia (eri asia sitten onko, en kysynyt). Pidän ravintolan kattolampusta, joka vaihtaa värejä. 

Roccan alakerrassa on kellarihuoneisto, jossa voi "eksoottisuutta" halutessaan ruokailla. Vanhan kellarin tuoksu, kynttilän valo ja rappeutuneet seinät luovat mukavan tunnelman. 

Naisten hotellihelpotus oli suhteellisen pieni mutta hoiti asiansa, sisutukseeltaankin ihan mukava. Eniten innostuin siitä, että joku nero on ymmärtänyt pistää hammastikkuja vessaan - ei tarvitse nolona pyytää tarjoilijalta lihan palat hampaankoloissa vilkkuen (joku joskus sanoi, että kannattaa iloita elämän pienistä asioista).

Mitä palveluun tulee, pieniä parannuksia ehkä tekisin. Ensimäisenä sisääntulossa, se kyltti voisi olla kohdallaan. Meidän pöytämme sattui olemaan tolpan vieressä, mutta periaatteessa siinä olisi mahtunut tarjoilemaan molemmille oikealta, toisaalta, vasen oli ehkä silti käytännöllisempi ja luontevampi ratkaisu. Viimeisenä, mikä olisi ollut kokonaisuutta ajatellen loistava lopetus, olisi ollut se, että jälkiruokakahvi olisi tarjoiltu pöytiin kattamalla kahvikate ja kaatamalla pannusta eikä tuomalla kummasti Ikea-mukia muistuttavaa mukia pöytään (en tiedä oliko Ikeaa vai ei, eikä sillä nyt ole niin väliä). Vesilasini taisi myös tarjoilijalta unohtua. Muuten palvelu oli kohdillaan, yllättävän nuorta porukkaa henkilökuntana.

Kaikissa Turun hienoimmissa (tai ainakin hienoimpina pidetyissä) ravintoloissa en ole vielä ehtinyt käymään, mutta toistaiseksi Rocca onnistui kipuamaan Turun suosittelulistani ykköseksi. Perussiistit vaatteet kelpaavat tännekin, jos ohikulkumatkalla iskee nälkä, ei tarvitse pelätä käännytystä ovella (eri asia onko vapaita pöytiä, Turussa viikonloput ovat yleensä ruuhkaisimpia).

Erityistä: sijainti Turun historiallisissa maisemissa, kesäisin terassi, samppanjalounge, pääsy pyörätuolilla (sisäpihan puolelta) ja rattailla, lounas 

*** Kolme tähteä

Jopas jotakin

Ompas taas vierähtänyt tovi ku olen tänne kirjotellu.. Lähinnä siksi, että en ole käynyt missään ja toiseksi, unohdin kameran johtoni entiseen asuntooni, josta hain sen vasta tänään.

Kuten sanoin, en ole valitettavasti missään ehtinyt käydä since Paninin, enkä ole suunnitellut mitään tarkkoja ajankohtia millekään uudelle reissulle. Rocca ja Harald olisivat tämän vuoden listalla vielä, mutta en tiedä ehdinkö tai antaako kukkaron nyörit myöden. Panimoravintola Kouluun olen menossa pikkujouluja viettämään ensi viikon perjantaina, mutta en tiedä otanko kameraa mukaan, vaikka kännejä en ajatellut vetää, koska luokan pikkujoulut heti lauantaina, joten säästelen siis siihen (älkää siis eksykö lauantaina Turun yöelämään).

Joopajoo.. jotain asiallista ja aiheeseen liittyvää voisin kyllä kirjoitella. Mutta mistäs sitä sitten aloittaisi. Mennään vaikka nykyhetkestä taakse päin vaihteen vuoksi. Eli olemme tämän ja ensi viikon luokkamme kanssa Peltolan amiksessa tekemässä pikkuamislaisille (en edelleenkään myönnä itse olevani amis, vaikka amiksessa opiskelenkin - tiedän ei mitään logiikkaa) ruokaa. Itse missasin ma, ti ja ke sairasloman vuoksi. Toki en saikeksi sitä kutsuisi, nimittäin sain viikon keittiökieltoa tulehdusriskin vuoksi, koska leikkasin rakkaalla MAC MBK-85 sormeeni pari viikkoa takaperin. Ja mikä hienointa, hoitaja paikkasi sormeni päin jotain 1,5 h odottamisen jälkeen. Mielenkiintoista. Olisi siis pitänyt laittaa tikit, mutta rva/nti päätti laittaa liimaa, mutta koska haava vuoti vielä ihan reilusti verta, tarttui liima vaan verikerroksen päälle muodostaen kuplivan "ruven" joka sitten lähti saman viikon lauantaina (jolloin alla olevan lohisapuskan tein) ja jouduin lähtemään Kaarinaan päivystykseen, jossa hoitaja sanoi, ettei mitään voi enää tehdä, koska lihas on jo parantunut ja alunperinkin olisi tikit siihen pitänyt pistää. Että näin. Ja mikä ihaninta, unohdin sitten koko valkoviinin ja se on nyt jääkaapissa odottamassa, että keksin jonkun ruuan minkä joukkoon voin sen lisätä, koska juotavakelpoista se ei enää ole :(

Tässä macrolla otettuja kuvia haavasta heti liiman irrottua, näkyy kaikki pöly ynnämuu ku on niin mahtava objektiivi <3

Jos ihmettelet mitä kynnelle on tapahtunut, niin se ei ole vielä kasvanut ulos rakennekynsiajastani (jotka otin pois silloin elokuussa koulun alettua)

Tässä oon superseksikkäänä tiskivuorossa, jota muuten rakastan annosten tekemisen jälkeen toisteksi eniten, mitä en olis ikinä uskonut.

Tosiaan tein lauantaina ruuaksi perunamuusia, uunikirjolohta sitruunalla, tillillä ja mustapippurilla kuorrutettuna sekä mieheni tekemä salaatti lisukkeena. Yleensä teen uunilohen kermassa, josta tulee kastike samassa lohelle, mutta kokeilin nyt jotain, mitä en ennen ole tehnyt eli Beurre blanc-kastiketta, josta tuli hyvää.

Kirjolohen valmistin seuraavasti: Uuni 175 astetta (ei kiertoilma).
1. Nypin kirjolohen ruodot ja leikkasin nahan irti, voitelin uunivuuan, johon lohen pistin. 
2. Hieroin suolaa ja mustapippuria lohen pintaan ja raastoin sitruunan kuoren sekä puristin mehut kalan päälle.
3. Lopuksi ripottelin tillisilppua kalan päälle ja laitoin uuniin n. 20-30 minuutiksi (about, en katsonut), kunnes kala oli kypsää.

Beurre blanc-kastike 4-6:lle (tätä kannattaa valmistaa vain käytettävä määrä, ei uudelleen lämmitettävää), kastike on oikeasti vaaleampaa kuin kuva antaa olettaa: 
1. Keitä noin 2/3 alkutilavuudesta: 0,5 dl valkoviinietikkaa (itse pistin hieman vähemmän, koska en pidä niin etikkaisesta), 1,5 dl valkoviiniä (käytin alla olevaa), 1,5 dl kanalientä (tai liha tai kala, oman maun mukaan), 3-4 salottisipulia silputtuna ja 4-6 valkopippuria ruohittuna
2. Siivilöi liemi ja kuumenna uudelleen, sekoita (kunnolla vispilällä tasaiseksi vähän vaahtomaiseksi) joukkoon 250 g kylmää voita paloiteltuna ja lisää joukkoon ripaus suolaa ja hieman sitruunan mehua (makusi mukaan)
3. Lisää joukkoon kuumennettu kerma (tai semtana tai ranskankerma, riippuen siitä kuinka paksun koostumuksen haluat)
4. Tarjoa välittömästi

Laroche, Petit Chablis, 2010: Kuiva, hapokas, kevyen limettinen, yrttinen, hennon mineraalinen, voinen (alkon sivustolta).

Lupasin myös leipoa korvaukseksi laiskottelustani, joten päätin tehdä mieheni pyynnöstä pullaa, mutta olen aina halunnut kokeilla leivän (ei sämpylöiden) leipomista ja löysin koulukirjastamme mallasleivän reseptin ja päätin tehdä ne nostalgisesti puuhellan uunissa (kyllä meiltä ihan perinteinen leivinuunikin löytyy, mutta en ole ihan varma miten sitä pitäisi käyttää). Käytin lämpötilan valvomiseen veitsikassistani löytyvää lämpömittaria. Alkuongelmista (ei ollutkaan leipävuokia ja herra lähti niitä sitten ostamaan kesken kaiken) ja toisen leivän pinnan lievästä palamisesta huolimatta, leivistä tuli ihania. Tuoretta mallasleipää nam nam.. :P

Mallasleipä 1-2 kpl(tarvitset leipävuuat): Uuni 175-200 astetta
1. Lämmitä 0,6 litraa vettä kädenlämpöiseksi (tai omena/appelsiinimehua tai piimää) ja lisää joukkoon 60 g hiivaa sekä 1,6 dl siirappia
2. Lisää joukkoon 1,5 dl vehnäleseitä, 1,5 dl ruisjauhoja sekä 1,0 dl kaljamaltaita
3. Lisää lopuksi n. 600 g vehnäjauhoja ja ripaus suolaa(taikinan kuuluu jäädä löysähköksi, koska se valmistetaan vuuissa) ja anna turvota kaksinkertaiseksi
4. Kaada (nostelin itse kahdella kauhalla, koska kaatamisesta ei olisi tullut mitään) leivinpaperilla vuorattuihin leipävuokiin ja anna turvota takaisin suunnilleen kaksinkertaiseksi
5. Paista n. 40 minuuttia jonka jälkeen voitele siirappivedellä ja jatka paistamista vielä n. 15 minuuttia (ajat eivät tarkkoja, tarkkaile ulkonäköä)
6. Tarjoa voin kera ja nauti...

Pullataikina on perus 0,5 litran taikina, jossa on vähän vähemmän jauhoja, jolloin pullista tulee "kosteampia".

Mitä mieltä muuten olette, otanko arvostelun kohteeksi myös pubit ja kahvilat? Palautetta otetaan vastaan, mutta muistakaa, että kehityn koko ajan ja etis sitä "omaa tyyliä", jonka saattaa huomata jos menette lukemaan aikaisempia kamalia kirjotuksiani :D Maukasta jatkoa kaikille :P