tiistai 24. tammikuuta 2012

Spaghettia Sieni-bolognese-kastikkeessa



Noniin, kaikissa ruokablogeissa pitää aina olla ainaki yksi Bolognese-versio, se mikä lienee sitten aito alkuperäinen säilynee mysteerinä. Itse teen soosin milloin mitenkin, ihan vain vaihtelun vuoksi. Kokeilemalla eri variaatioita, löytää omaan makuun parhaimman reseptin sekä oppii aina uutta. Yksi syy, miksi tykkään valmistaa tätä on se, ettei tule tiskiä juuri lainkaan ja saa helposti tehtyä kahden päivän ruuan kahdelle.



Ongelmaksi kastikkeiden valmistuksessa on tullut se, että olen luopunut täysin aromivahventeista (tai tarkennettuna en syö sitä muuta kuin kouluruuassa, jossa sitä valitettavasti on, enkä haluaisi myöskään nälkiintyä ruuan välttelemiseksi). Olen huomannut tämän keinotekoisen valmisteen pilanneen makuaistini ainakin jo osittain. No mutta niin, miten sitten pilannut ja tehnyt kastikkeiden valmistamisesta ongelmallista: natriumglutamaatti aistitaan umami-makuna, joka henkilökohtaisesti minulle on se eniten nautintoa tuottava makuaistimus. Kun tätä synteettistä myrkkyä ruuassa ei ole, niin ruoka ei rehellisesti maistu juuri millekään. Kuolen varmaan sydän -ja verisuonitauteihin ennen kuin täytän 30, koska suolaa ja voita on E621 (ja lukuisten muiden lisäaineiden) luopumisen johdosta kulunut reilusti yli suositusten.

Yksi hyvä syy siis lisätä sieniä ruokaan on tämä nautintoa tuottava umami-maku. Kaupassa kun sattuikin olemaan Pirkka-herkkusienet tarjouksessa ja vielä suomalaisia sellaisia, oli pakko napata yksi rasia ostoskoriin. Koska sienet ovat vasta uusi tuttavuus ja vielä jotkin voimakkaammat sienet saavat aikaiseksi ylösnousemusrefleksin, päätin nyt alkajaisiksi heittää kastikkeeseen vain puolet rasiasta. Herkkusienet eivät onneksi ole sieltä vahvimmasta päästä.


Spaghettia Sieni-bolognese-kastikkeessa

No niin mutta itse reseptiin (nimen sitten saa kukin kirjoittaa miten parhaaksi näkee, en ole hyvä äidinkielessä). Freesasin pari porkkanaa, sipulin, valkosipulin kynnen, chilin ja herkkusieniä oliiviöljyssä ja lisäsin joukkoon naudan paistinjauhelihaa (400 g, en käytä muuta jauhelihaa). Tämän vaiheen voi kyllä tehdä toisinpäin lihan ja kasvisten suhteen. 


Kun jauheliha oli ruskistunut, lisäsin joukkoon lihalientä silmämääräisesti sen verran, että kaikki ainekset peittyivät. Sitten sekaan paseerattua tomaattia tai tomaattimurskaa (itselläni oli päässyt loppumaan ja en kaupassa muistanut, niin vaihtui yhteen pieneen purkkiin tomaattipyrettä). Maustoin suolalla, pippurilla ja basilikalla (tällä kertaa kuivattua).

Oman maun mukaan täysjyväspaghettia joukkoon (taisi mennä reilu kourallinen ja  tapana  on halkaista vielä pituussuunnassa kahtia). Kansi päälle ja annetaan hautua kunnes spaghetti on kypsää. Muistakaa lisätä lihalientä/vettä tarvittaessa vähän kerrallaan ettei pala pohjaan, ja jotta spaghetti kypsyisi.. Jos lorahtaa liikaa niin kansi pois vaan ja antaa veden höyrystyä pois.


Tarjoa vaikkapa parmesan-raasteen ja mozzarellasalaatin kera :) Itsellä jämä emmental-mozzarellaraastetta ja ihan perus vihersalaattia tällä kertaa. En tiedä tarkalleen paljonko mahtoi mennä aikaa, kun lueskelin lehteä ja harvemmin kokatessa katson kelloa, mutta jos nyt joku aika täytyy heittää niin ehkä semmone max. 30 minuuttia.

Ja nyt kyllä mainittava, että annoskoko on yllättävän pieni normaali annokseeni. Täytyy kyllä ostaa toisia lautasia, on sen verran juntit puolukkalautaset annosten esillelaittoon että ihan hävettää :D 

Hyvää ruokahalua!




sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Burgundilainen häränlihahöystö


Koulun keittiötunneilla valmistamme jos jonkin näköisiä ruokia. Nyt keväällä olemme harjoitelleet erilaisten lounasruokien valmistusta ja  viiden viikon työssäoppimisjaksomme tapahtuu ravintolassa, joka tarkoaa lounasruokia. Oman paikkani olen jo sopinut, mutta kerron siitä enemmän myöhemmin. Minullahan ei normaalisti ole laseja päässä, mutta silmälääkäri kielsi käyttämästä piilolinssejä kahteen kuukauteen.





Torstaina valmistin ryhmäni kanssa Burgundilaista häränlihahöystöä. Yhden ryhmäläisen ollessa poissa, sain valmistaa höystön, kaksi lisuketta ja leipoa sämpylöitä kahdestaan Nestorin kanssa. Lopputulos oli aika onnistunut.




Meillä oli n. 1 kg sonnin ulkopaistia käytettävissä (normaalistihan se valmistetaan sisäpaistista). Kastiketta 1 litra = bouillonia 0,5 litraa ja punaviiniä 0,5 litraa, suurustettu tummalla rouxilla (25g/25g). Ennen suurustusta lisättiin bouquet garni, joka poistettiin lopussa ennen tarjoilua.




Lihat ruskistetaan ja lisätään suurustettuun höystöön. Höystön annetaan muhia tunnin verran. Sen jälkeen ruskistettaan pekoni ja lisättään höystöön. Herkkusienet, salottisipulit ja hillosipulit ruskistettaan pekonin rasvassa (tarvittaessa lisätään voita) ja lisätään joukkoon. Annetaan hautua rauhallisesti, kunnes liha on mureaa.




Klassinen lisuke burgundin padalle on keitetty riisi, mutta meidän piti valmistaa toinenkin lisuke. Päätin sitten koota kaapeista jotain ihan randomia ja tuloksena syntyi tällainen sipulisörsseli.




Freesasin purjoa, punasipulia, ruohosipulia, keltasipulia ja valkosipulia öljyssä, lisäsin sokeria, suolaa, mustapippuria ja etikkaa. Valitettavasti purjon väri ei säilynyt, mutta hyvää siitä silti tuli. Pientä hienosäätöä voisi vielä kyllä tehdä.


Tässä alla vielä muutamia avokin laivalta tuomia tuliaisia: Chateau du Trignon 2006, AC Côtes-du-Rhône Villages, Ranska sekä Merlot 2003, Vin de Pays d'Oc, F. Scalli , Languedoc-Roussillon, Ranska




Ripasso 2009, DOC Valpolicella Superiore, Veneto, Italia sekä Classic Riesling 2010,  P. Lehmann, Barossa Valley, Australia




Kuohuviininä L'avenir Brut Rosé 2009, Laroche, Stellenbosch, South-Africa




Vähän namia sekä taivaallisia Anthon Bergejä. 






lauantai 14. tammikuuta 2012

Kuulumisia ja Naudanlihaa Paneng-curryssa


Vuosi on lähtenyt hyvin liikkeelle.


Luokkamme erotettiin ja yhdistettiin sen mukaan mikä on erikoistumissuuntaus ja toistaiseksi kaikki on sujunut mutkitta. Kaikkien rakastama oppilas jätti meidät tulevaisuuden haaveittensa toteuduttua, joten vähän haikeat tunnelmat kyllä on ainakin itselläni ollut sen osalta. Keittiötunneilla olemme alkaneet harjoitella annosten esillelaittoa, mitä olen odottanut jo aika kauankin. Ensi viikolla (3) olemme menossa Next Step-messuille esittelemään jatko-opintosuunnitelmiaan pohtiville millaista on kokkien opiskelu Turussa. Valmistamme sinne jotain syötävää ja muuta ohjelmaa.


Tuli siis käytyä vihdoin Dompassa ja tarkoituksena olisi suunnistaa vielä toiseen ravintolaan Helsinkiin maaliskuussa. Turussa menen tekemään uuden arvostelun Trattoria Romanasta tässä lähiaikoina, mutta en sitten tiedä tuleeko käytyä muualla tiukan budjetin takia: olemme menossa avokin kanssa lomamatkalle Lanzarotelle. Mutta tässähän on koko vuosi aikaa, joten kyllä sitä ehtii vielä käydä monen moisissa ravintoloissa ja kahviloissa ympäri Suomen.


Tästä oli aikasemminki joku päivitys täällä, mutta se oli aika huolella epäonnistunut versio, joten taitojeni karttuessa päätin kokeilla uudestaan. Tein tämän ystävälleni pyynnöstä valmistaa hänelle ruokaa ja kiitokseksi autokyydistä tänne perämetsiin. Satuin keittiötunnilla valmistamaan currytahnaa ja menin sitten mainitsemaan Thai-ruuan keittotaidoistani. 


Kotona en useinkaan jaksa taiteilla ruuan kanssa, mutta voisin ottaa sen tavaksi jatkossa. Sen lisäksi annoskokoni tuppaa olemaan huolella yli suosituksien :D Tämä on tehty kaupan valmiiseen curryyn, mutta suosittelen kyllä tekemään sen alusta alla olevan ohjeen mukaan.



Panaeng-curry


Sekoita tehosekoittimessa: 
1 tl suolaa
4 kpl kuivattuja isoja chilejä silputtuna (poista ensin siemenet, kasta lämpimään veteen 5 min ja silppua)
1 tl tuoretta galangaljuurta kuorittuna ja silputtuna
1 rkl sirtuunaruohon vartta silputtuna
0,5 tl kaffirlimetin hedelmän kuorta hienoksi raastettuna
0,5 rkl korianterin juurta puhdistettuna ja silputtuna
2 rkl salottisipulia kuorittuna ja silputtuna
2 rkl valkosipulinkynttä kuorittuna ja silputtuna
1-2 rkl vettä

Lisää tehosekoittimeen:
0,25 tl valkopippuria jauhettuna
0,5 tl kuminansiemeniä paahdettuna ja jauhettuna (paahda pannulla 2-3 min)
2 tl korianterin siemeniä paahdettuna ja jauhettuna (kannattaa paahtaa kuminan siemenien kanssa samaan aikaan)
1 rkl maapähkinöitä paahdettuna, kuorittuna ja hienonnettuna (paahda kuminan ja korianterin kanssa)
1 tl katkaraputahnaa


Naudan lihaa Panaeng-curryssa

Sekoita 4 rkl ruokaöljyä sekä 4 rkl Paneng-currytahnaa keskenään kuumalla wok-pannulla/paistokasarissa. Lisää joukkoon 2,5 dl kookoskermaa ja sekoita. 

Lisää 300 g ohueksi suikaloitua naudan sisäfilettä sekä 1 rkl kalakastiketta ja 1 rkl palmusokeria. Anna lihan kypsyä välillä sekoittaen.

Lisää 2 tuoretta kaffirlimetin lehteä pieneksi silputtuna tai 3-4 kuivattua jauhettuna. Lisää myös 0,5 dl Thai-basilikan lehtiä ohueksi suikaloituna. Sammuta liesi.

Lisää lopussa 1-2 chiliä ohuiksi renkaiksi viipaloituna sekä toiset puoli desiä Thai-basilikan lehtiä. Tarjoile jasmin-riisin kera.

Salaatti


Kaikki on suomalaista, koska koitan tukea kotimaisia vihanneksia sekä muitankin raaka-aineita ja valmisteita silläkin uhalla, että kukkaro köyhtyy nopeammin. Lindroosin sekasalaattia, kurkkua, tomaattia, oranssia paprikaa sekä punasipulia. Lisäsin myös tilkan oliiviöljyä sekä Herbamarea.



torstai 12. tammikuuta 2012

Chez Dominique, Helsinki


Niimpä niin, osa jo ehkä tiesikin viime syksyn reissun menneen pepulleen ratatöiden vuoksi, mutta onneksi tällä kertaa pääsimme perille. Olin siis odottanut tätä jonkin aikaa, mutta onnistuin aika hyvin nollaamaan ennakko-odotukseni. Chez Dominique on 1998 perustettu, nykyisin kahta Michelin-tähteä (vuodesta 2003) kantava, myös Suomen ravintoloiden keulakuvana pidetty ja keittiömestari Hans Välimäen johtama ravintola Helsingin Rikhardinkatu 4:ssä. Mainittakoon näin alkuun, että mukanani ei ollut rakasta Canon 500D:tä, vaan kuvat on kompaktilla otettuja, eikä edes omalla, joten laatu on myös sen mukaista - valitan.



Jo ulko-ovi houkuttelee sisälle ja huokuu arvokkuutta, kun lähestymme seuralaiseni kanssa ravintolaa. Astun sisään ja eteisessä on heti vastassa asiallinen ja ystävällinen miestarjoilija. Hieno tarjoiluasu pakko myöntää. Ilmoitan saapumisestamme ja kysyn mistä mahdollisesti pääsee ravintolaan sähköisellä pyörätuolilla. Tarjoilija vastaa kysymykseeni ja ottaa samalla irralliset rampit kainaloonsa ja pääsemme sisään lähes mutkitta: oven oma kynnys oli ehkä hieman korkeahko.

Takkejamme riisuessa katselin ympärilleni. Hyvin pelkistettyä ja modernia, selvästi tarkoin suunniteltu kokonaisuus. Tarjoilija laittoi takkimme narikkaan ja ohjasi meidät samppanjaloungeen odottamaan hovimme saapumista. Hän ehdotti myös apertiivia, mutta kieltäydyimme tällä kertaa. Silmääni pisti kuparin väriset lamput, joita muistin nähneeni myös Turussa eräässä ravintolassa. Viihtyisä nurkkaus kylläkin.



Tarjoilija ohjasi meidät pöytäämme, istutti tuoliimme ja taitteli liinan syliimme, joskin ehkä hieman jännittyneesti. Luulen kylläkin että minua jännitti enemmän kuin häntä, sillä tunsin sykkeeni nousevan ja käsien kylmettyvän. Vaikka tunnelma ei ollut edes kankea niin jostain kumman syystä jännitin, jälkeenpäin ihmettelin kyllä että miksi.


Tiesin, että jos jotain oli sallittavan odottaa, niin ainakin omaperäisiä ja taiteellisia annoksia. Ensimmäisenä meille tarjoiltiin pientä snack-palaa: Juuressipsejä ja kolmea erilaista dippiä. Kaunista ja mukava ice breaker. Punajuurta, sipulia, perunaa ainakin löytyy. Jännityksessä meni dippien nimet hieman ohi ja valitettavasti oli maut turhan vaisuja varmasti tunnistettaviksi (maistui enemmän kermaviililtä, raikkaita ne kaikki toki olivat). Voisin jopa kokeilla itse näiden valmistamista. 








Vähän "täyttävämpää" Juustotuulihattu sekä laventelimadeleine lisukkeena tryffelimajoneesia. Juustotuulihattu oli ihanan suolainen ja koostumukseltaan juuri sellainen kuin pitääkin olla. Madeleinessa laventeli ei kyllä maistunut vaan lähinnä itse taikina.






Seuraavana jotain innovatiivista. Kivellä tarjoiltua sienipizzaa, ankan ja possun nahkaa, tryffelimajoneesia sekä näkkileipää tuorejuustolla. No nyt alkoi jännitys hälventyä ja hymy nousta huulille. Sienipizza oli ihanaa, olisin voinut syödä sitä enemmänkin. Nahkoja en sen enempää ole aikaisemmin syönyt kuin chicken wingseissä joten aika uutena tuli. Ankan nahka olisi varmasti hyvää jos pitäisi riistan mausta, minulle kuitenkin se oli turhan voimakas. Possunnahka maistui popcornilta, mikä oli minusta huvittavaa ja pidin siitä. Näkkileipä oli ihanan yrttinen ja erittäin kaunis tarjollepano.






Seuraavana "jäätelötuutissa" Härän tartar-pallo, kaprismajoneesia sekä kaviaaria. Erittäin kaunis annos ja mukava, juuri oikean kokoinen suupala. Pidin tästä erittäin paljon.





Tottakai Aasiaa ei voi nykykeittiössä välttää ja itämaisia makuja sai nauttia: Porkkanamoussen muodossa jossa mukana piparjuurta sekä inkivääriä tuomassa mukavaa "potkua". Porkkanat olivat mukavan makeita.




Tummariisikeksi, punajuurta ja punajuuripyrettä. En tiedä oliko tämä nyt niin välttämätön. Ehkä jo hieman kauden punajuureen kyllästyneenä (vaikkakin tässä oli puhdas, hyvä punajuuren maku) en ollut niin innoissani, vaikka riisikeksi kuulostikin houkuttelevalta, maistui sekin tavalliselle riisikeksille. Oli hieman hankala syödä sotkematta punajuurta sormiinsa.




Henkilökohtaisesti rakastan vaaleaa leipää, kunnon voita ja punaviiniä (harmi vain että tilasimme viinin vasta pääruuan kylkeen). Tämä ranskalainen voi oli jotain aivan täydellistä ja nyt on pakko sortua naisellisten sanojen käyttöön - söpö sämpylä. Olisin voinut mutustaa pelkkiä sämpylöitä ja voita koko illan. Tässä vaiheessa viimeistään hymyilin kunnolla. Yksinkertaista mutta erinomaista. Anteeksi likainen leipälautanen.





Yrttipannacotta, suppilovahveromousse, merilevää, retiisiä ja punajuuria. Uudenlaisia yhdistelmiä ja tämä myös toimi, toki pannacottassa olisi saanut olla hieman enemmän makua. Tämä siis vasta varsinainen alkuruoka.




Toinen alkuruoka: ankanmaksamoussea, päärynäsorbet, lakritsia sekä briossi. Erittäin pähkinäinen, päärynä sopi erinomaisesti ankanmaksan kanssa ja pienet lakritsi palat toivat mukavan vivahduksen annokseen. En kyllä ole suuri briossien ystävä, mutta en kehdannut sitä jättääkkään. Tässä vaiheessa lakkasi myös nälkä.




Illan paras Paistettua kampasimpukkaa, mustekalaa, kukkakaalispaghettia sekä beurre blanc-kastiketta. Ensinnäkin jo pelkkä kampasimpukan koko ihmetytti - onko tämä joku Dominiquen oma lajike, geenimuunneltu vai onko muissa ravintoloissa simpukat jääneet keskenkasvuisiksi? Hieman hiekkaa löytyi lihasta, mutta koostumus oli täydellinen. Rakastuin myös mustekalaan, jota en siis ennen ollut edes syönyt. Kastike on klassikko, mutta kukkakaalispaghetti päätyi must-to-do-listalleni. Jotain uskomatonta.




Ennen pääruokaa suun raikastaja Suklaakahvipannacotta, fenkolisorbe sekä anisvaahtoa. Rehellisesti en voi sietää anista, mutta aikamoinen saavutus sekin, että lasipurkki palautui keittiöön tyhjänä.




Pääruokana Marmorihärän sisäfilee, paistettua kateenkorvaa, sipuli-tattipurée, soijakastiketta ja mitä ilmeisimmin pieni perunakakku. Fantastista, luulin jo suolapurkin kadonneen keittiössä, mutta olin ilmeisesti väärässä. Ihanan suolaista. Lisukkeet sopivat hyvin tähän annokseen, mutta henkilökohtaisesti en ole sisäelinten ystävä, varsinkin jo ajatus kateenkorvasta, yksi tärkeä immunijärjestelmän rauhasista, oli järisyttävä. Kaikkea on maistettava on uusi mottoni ja se päti myös tähän tapaukseen. Koostumus oli hyvä, mutta sieltä se sisäelinmaku kuitenkin pamahti suuhuni ja oli kyllä aika pitelemistä, ettei palannut takaisin lautaselle. Kateenkorva kyllä kuuluu ehdottomasti annokseen, mutta onneksi jokainen saa itse päättää mitä suuhunsa pistää.





Olin odottanut punaviiniä jo aika kauan, olisi siis pitänyt tilata jo heti alkuunsa. Sommelierin näyttäessä pulloa ja vuosikerran 2000 osuttua silmiini olin valmis repimään pöksyni. Mainitsen jo tässä kohtaa, että meiltä ei tosiaan kysytty, että minkä hintaluokan viiniä tarjotaan, toki ehkä olettamuksena tämän tason ravintolassa, mutta perhosia kuoriutui vatsaani isompikin populaatio. Nyt meni rahat. Mutta ei kuitenkaan, Como Villa Espanja, 2000 osoittautui edulliseksi (muistakaa missä ravintolassa ollaan) hintaan 17,50 €. Kysyttäni tämän hinnan, päätin tilata toisenkin lasillisen. Viini oli kevyt, hapokas ja ehkä hivenen sitruksinen (tämä siis oma arvioni). Erinomainen valinta.




Pääruuan jälkeen vuorossa ensimmäinen jälkiruoka. Mallasjäätelöä, suklaapannacotta sekä olutpisaroita. En tiedä mikä on, mutta tuntuu, että lähestulkoon jokaisella ravintolalla jälkiruoka osoittautuu kompastuskiveksi. Hieno idea ja varmasti olisi hyvääkin, jos annos tosiaan maistuisi jollekin.




Toinen jälkiruoka Mysliä, omenaa sekä jogurttia. Anteeksi mitä? En tilannut aamupalaa, mutta mysli oli kyllä hyvää, jogurtissa olisi saanut olla enemmän makua, omena sopi kieltämättä yhdistelmään. Aika vaisu.




En sitten tiedä pitikö vielä jotain tulla, mutta koska meillä oli kiire viimeiseen junaan pyysimme laskun 15 minuutin jälkeen, kun olimme edellisen annoksen lopettaneet ja mitään ei näyttänyt tapahtuvan. Emme siis tilanneet edes kahvia. Harmi jos jäi, olisi se ehkä voinut nimittäin pelastaa tuon hieman lattean lopetuksen illalle.


Ruuasta yleisesti: Hienoja, innovatiivisia ja taiteellisia annoksia. Hyviä yhdistelmiä. Valitettavasti olen kyllä sitä mieltä, että makua olisi lähestulkoon saanut olla kaikissa enemmän, varsinkin kaikissa kermapohjaisissa ruokalajeissa. En sitten tiedä onko keittiömestarilla supermakuaisti vai Suomen koulujen aromivahvenneliemet pilanneet makuaistini. 


Palvelusta yleisesti: Hyvin asiallista ja hienostunutta sekä ajoittain nopeaa, mutta ei täydellistä. En tiedä ravintolan liikeideaa, mutta minulle on ainakin opetettu sääntö: ota, anna oikealta, tarjoa aina vasemmalta. Tämä tuntui menevän tarjoilijoilla sekaisin. Yksi tarjoilija suoritti kaiken oikeaoppisesti ainakin meidän pöydän kohdalla, muut tuntuivat toimivan miten milloinkin. Eniten huvitti se, että pääasiallisesti annokset tuotiin vasemmalta, vaikka pitäisi tarjoilu tehdä oikealta tilaakin oli riittävästi ja se olisi ollut luonteva järjestys, mutta kastiketta annosteltaessa herra siirtyi oikealle. Tiedoksi vain hänelle, että meni vähän väärinpäin. Pikkujuttuja, mutta tämän tasoisessa ravintolassa mikäli se ei liikeideaan kuulu, olettaisin, että tämä olisi itsestäänselvyys.


Minua kyllä häiritsi se, ettei tarjoilijoilla ollut omaa asemajakoa. Pidän siitä, että sama tarjoilija hoitaa homman alusta loppuun. Jotkut tykkäävät vaihtelusta. Alkuun palvelu oli nopeaa, mutta kellon lyödessä 21 tahti hidastui turhankin paljon. 4 hengen seurue, joka saapui vähän meidän jälkeemme, lähti noin tunnin aikaisemmin meitä ja he tilasivat vielä kahvit. Vesilasini oli hilkulla unohtua, mutta onneksi tarjoilija ehti kuin ehtikin hätiin ajoissa. Minulle jäi vielä epäselväksi se, että olisiko loppuun pitänyt vielä tulla jokin annos (jos piti niin kertokaa ihmeessä mitä olisi ollut luvassa), nimittäin muihin pöytiin olin sellaisen nähnyt saapuvan. Jos emme olisi joutuneet odottamaan 15 minuuttia toisen jälkiruuan jälkeen, olisimme varmasti ehtineet vielä yhden annoksen nauttia. Pientä viilausta voisi tehdä palvelun suhteen. Erityinen plussa siitä, että tarjoilija muisti tuoda seuralaiselleni uuden pillin punaviiniin.


Sisustuksesta yleisesti: Erittäin miellyttävä ja akustiikka pelasi uskomattoman hyvin. Alkuun ehitisnkin jo jonkun verran mainita sisustuksesta. Vessanpönttö oli kyllä aika erikoinen, ei oikein tiennyt miten siinä pitäisi istua "turvallisesti" :D. Hammastikut plussaa ja myös kunnon käsipyyheliinat.




Kiinitin myös huomiota siihen, että suurin osa asiakkaista oli Citydeal-asiakkaita (itseni mukaanlukien) ja tulin siihen lopputulokseen, että ruuasta en normaalihintaa maksaisi. Tiedetään, että annoksissa on valtava määrä hienoja ja harvinaisen laadukkaita raaka-aineita, työkustannukset, kiinteistökustannukset yms. mahdolliset varmasti nostavat hinnan aika korkealle, mutta kokonaisuus ei mielestäni kyllä ole ihan 139€ arvoinen. Palvelu kohdilleen, ja makua lisää annoksiin, sitten voisin harkita asiaa. Hieno kokemus, joten jos mahdollisuus joskus tarjoutuu, niin suosittelen siihen myös tarttumaan. Mikäli annoksien tiedoissa tmv. virheitä, ilmoittakaa ihmeessä ja korjaan tiedot oikeiksi. Tuli vaan sen verran informaatiota illan aikana, että kaikkea ei voinut enää muistaa. Koko illan kesto 4,5 h.


Erityistä: 2 Michelin-tähteä, pääsy pyörätuolilla, ei suositella lastenrattaita, yleissiistipukeutuminen riittää, taiteelliset annokset, kaunis sisustus

**** Neljä tähteä