Naudan sisäpaisti anopin tapaan

Rakastan naudan lihaa yli kaiken, voisin joka päivä syödä pelkkää rotukarjaa mikäli rahani siihen vain riittäisi. Tällä viikolla oli ystävänpäivä ja ajattelin juhlistaa sitä kokkaamalla nyt viikonloppuna kunnon sisäpaistin anopin perintösavipataa käyttäen. Rotukarjan sisäpaistia ostin Turun Stockmannin Herkusta n. 1,4 kg hintaan 26,00€ perus hinta siis. Jätin lihan kotiin tullessani leikkuulaudalle, jotta se ehtisi lämpenemään huoneenlämpöiseksi ennen valmistamista.

Naudan sisäpaisti anopin tapaan

Pistin savipadan lämpimään veteen lillumaan, jonka jälkeen keitin kattilassa lihaliemen. 1-1,5 l litraa vettä, luomulihaliemikuutio, häränfondia sekä suolaa, mustapippuria, cayannea, muutama maustepippuri sekä tuoretta timjamia. Pilkoin porkanat sekä sipulin, keitin niitä lihaliemessä n. 10 minuuttia ja sillä välin paistoin lihan pinnat kiinni öljy-voiseoksessa. Lihan voi myös sitoa ennen paistamista, jos haluaa sen pysyvän muodossaan koko kypsennyksen ajan.

Astetin lihan lämpömittarianturi sisällään voideltuun savipataan ja kaadoin lihaliemen porkkanoineen ja sipuleineen myös pataan. Liemi peitti noin 3/4 lihapalasta. Lisäsin päälle vielä vähän timjamia ja peitin kannella. Kypsensin lihaa n. 1,5 h uunissa 125 asteessa, kunnes sisälämpötila oli 63 astetta. Nostin lihan pois ja käärin folioon. Kiireen mukaan voi käyttää joko korkeampaa tai matalampaa (ei kuitenkaan alle 100 astetta) lämpötilaa. Nopeasti kypsennettäessä kannattaa sipuleita ja porkkanoita keittää lihaliemessä kauemmin, jotta ne ehtivät kypsyä. Lihaa on myös hyvä käydä välillä kääntelemässä kypsennyksen ajan n. 2-3 kertaa. 

Lisukkeeksi valmistin valkosipuliperunasosetta, joka yksinkertaisuudessaan on keitettyjä perunoita sekä valkosipulia, joista valmistetaan sose perinteisin menetelmin (tarkoitus oli tehdä pyrettä, mutta en löytänyt puristinta mistään).

Kastikkeen tein suurustamalla savipadassa ollutta lihalientä tummalla rouxilla. Koristeeksi olisin kyllä voinut jotain vihreää heittää, mutta siinä vaiheessa kun sain annoksen lautaselle oli tuoksu niin huumaava, että halusin vain äkkiä syömään.

Tämä liha säilyy muutaman päivän jääkaapissa tuorekelmuun tai rasiaan pakattuna. Itse söimme tätä paistia kahdestaan kolme päivää eri lisukkeiden kera. 

Kokeilin myös yhtenä päivänä maustaa lihalientä Koff Porterilla, josta tein sitten olutkastikkeen ja siitä tuli muuten hyvää! Voisin tehdä siitä oman postauksen joskus, kun teen kyseisen soosin uudestaan, koska nyt en muistanut ottaa valokuvia.

Makutestissä: Stockmannin 150-vuotisjuhlaleivos Fazerilta + kakkukisa

En erityisemmin ole leivosten perään, enkä varsinkaan suklaaleivosten saati valkosuklaan, mutta helmikuussa ilmestyneen Stockmann Exclusive-lehden sivulla 15 näkemäni Fazerin valmistama juhlaleivos sai veden kielelleni.

Olin parina päivänä jo tällä viikolla käynyt leivosten perään kyselemässä, että koskas mahtaa tulla ja päätin sitten varmuuden vuoksi varata itselleni ja avokilleni yhdet leivokset. Olivat kuulemma menekillään yllättäneet henkilökunnan. Tänään hain leivokset ehkä turhankin suolaiseen hintaan 6,70 € kappale.

Nähdessäni leivokset Turun Stockmannin 2. kerroksessa sijaitsevassa Fazer Buffet-ravintolassa oli näky hieman pettymys: muistikuvani oli paljon herkullisempi kuin edessäni oleva leivos, pisteet siitä mainoksen laatijalle. Varattu mikä varattu ajattelin ja maksoin leivokset.

Kotona noin 15 minuuttia sitten leivoksen syöneenä, oloni on hieman harmistunut. En tarkalleen ottaen tiedä mitä odotin vai odotinko mitään, mutta leivos oli pienoinen pettymys. Pohjassa maistui suklaa mukavan lempeästi, pistaasit antoivat leivokselle suolaisuutta makean vastapainoksi, mutta valkosuklaamousse alkoi tökkimään jo puolessa välissä. Lisäksi mousse oli ehkä saanut hieman liikaa voista sivumakua matkansa varrella.

Jo leivoksen nähdessäni ajattelin, että tästä puuttuu jotain ja lehden sivua vilkaistuani huomasin, että Fazerin logo puuttuu suklaakiekosta, joka muuten oli lempeän savuinen lieneekö sitten tarkoitus vai ei, mutta se toimi erinomaisesti. Suola ja makeus maistuivat, mutta olisin kaivannut pientä hapokkuutta tuhdin valkosuklaamoussen vastapainoksi. Avokkini mielestä suklaapohja muistutti taatelikakkua.

Jos ei ole rahasta kiinni ja rakastaa suklaata - erityisesti valkosuklaata, suosittelen kyseisen leivoksen nauttimaan kahvin kera, mutta yhtä hyvin voi nauttia ehkä parempaakin paremmalla hinta-laatusuhteella.

Kyseistä valkosuklaa-pistaasileivosta on saatavilla Helsingin F8-ravintolamaailmassa, Oulun ravintola Vintissä, Tapiolan Tempossa, Jumbon Fazer Cafessa sekä Stockmann Buffet-ravintoloissa Turussa, Tampereella sekä Itäkeskuksessa.

Lisäksi samaisen lehden samalla sivulla on ilmoitus Stockmannin järjestämästä kakkukisasta, johon voi osallistua 24.2.2012 asti, eli kiirettä pitää. Palkintona on 1000 euron lahjakortti Stockmannille sekä voittajakakku pääsee Stockmannin kakkuvalikoimaan. Lisätietoa kilpailusta osoitteesta https://stockmann.com/herkku/fi

PS. Kuten kuvista saattaa huomata, sain ystävänpäivälahjaksi puolitusinaa Stockmannin CASA-astiaston kulhoja, leipä-, keitto-, pasta - sekä pääruokalautasia - valkoisia sellaisia.

Trattoria Romana, Turku

Vihdoinkin sain aikaiseksi käydä kyseisessä ravintolassa toistamiseen ja tällä kertaa yhdessä kokkikollegoiden kanssa, joten arvosteltavia ja kuvattavia ruokiakin oli enemmän kuin kaksi. Lisäksi mielipiteitä annoksista sai useampia kuin omani.Trattoria Romana sijaitsee Hämeenkatu 9:ssä eikä ravintolalla ole omia kotisivuja. Pöydän kävin siis varaamassa itse paikanpäällä, mutta joku puhelinnumerokin kyseiseen paikkaan on kuulemma olemassa. 

Aikaisemmin ravintolassa syödessäni en ollut vielä löytänyt tietäni kokkikouluun, joten arvosteluperiaatteeni silloin olivat hieman heppoiset. Silloin kyllä ruoka oli hyvää ja olin positiivisesti yllättynyt, että Turusta saa sillä hinnalla hyvää italialaista ruokaa. Tällä kertaa, tilanne oli hieman muuttunut.

Minä ja viisi muuta (joista yksi avokkini) mahdutettiin pöytään istumaan, jouduimme siirtämään pöytää hieman itse, jotta kaikki mahtuivat istumaan mukavasti. Tarjoilija toi meille menut ja keskustelimme siitä, mitä  kukakin tilaisi. Pöytään tuodussa menussa ei ole kaikkia ravintolan tarjoamia ruokia, vaan seinille liitutauluihin on kirjoitettu Trattorian laajempi tarjonta. Minä ja eräs kollegani tilasimme talon punaviiniä ja yksi toinen kollegoista talon valkoviiniä, muut pysyivät vesi linjalla.

Itse tilasin talon punaviinia 16 cl hintaan 4,50 €, mikä mielestäni on halpa hinta varsin oivalle viinille. Hyvin täyteläinen sekä hapokas, mutta miellyttävä kokonaisuus kerrassaan. Ruokana Spaghetti Aglio e Olio eli Spaghettia valkosipuli-oliiviöljyssä. Iso annos, mutta sopiva, koska lihaa ei annoksessa ole laisinkaan. Ainoa vaan, että ruuassa maistui pelkkä oliiviöljy, mutta laadukas sellainen. Hintaa annoksella 9,00 €.

Kaksi kolleegaa tilasivat saman Pasta Americiana eli Pennepastaa chili-pekonikastikkeella.

Ensinnäkin annokset olivat eri näköiset ja kokoiset: toisessa oli persiljasilppua koristeena ja toisessa ei, toisen annos oli kaikkien muiden annoksiin nähden huomattavasti pienempi ja siinä oli vähemmän kastiketta. Hintaa 10,00 €, jonka kyllä "isommasta" annoksesta vielä maksaisi. Annos oli ehkä hieman mauton.

Avokkini tilasi jälleen kerran lasagnea, mutta tämä oli hyvä "veto". Lasagne nimittäin oli mielestäni isompi kuin viime kerralla ja kokonaisuutena ehkä paras pöytämme ruuista hintaan 15,00€.

Kokkiystävättäreni tilasi itselleensä Fetasalaatin 10,00€, jonka ensivaikutelma oli "wow ompas se iso". Tilaajan mielestä vihreää olisi saanut olla vähemmän. 

Viimeisenä mutta ei vähäisempänä Pasta al Salmone eli Pastaa savulohella. Savulohi maistui mukavan lempeästi vaikka kalaa ei juuri näkynyt. Annoksen mausteet olivat kyllä unohtuneet maustehyllylle. Hintaa tällä annoksella 12,00€ sekä talon valkoviini 12 cl 3,40€, joka oli kuivahko ja hieman hapokas.

Pääruuan jälkeen oli kyllä vielä nälkä, joten jälkiruokaa oli saatava. Itse tilasin jäätelölajitelman, josta nyt kyllä en valitettavasti muista pitikö olla paikan omia jäätelöitä vai ei, mutta Valion mansikka, suklaa sekä rommirusina hintaan 7,00€ oli kyllä aika pettymys. 

Banana split ei myöskään näyttänyt kovinkaan erikoiselta ja maksoi kuitenkin 7,00€. Pannacotta 6,50 € näytti kyllä hyvältä. Tiramisu oli hieman kuivempaa kuin viimeksi ja jauhetta olisi kuulemma saanut olla hieman vähemmän. Hinnaltaan Tiramisu on samaa luokkaa kuin muutkin eli 7,00€.

Palvelusta: Ei vaikuttanut kovin ammattitaitoiselta, ja tarjoilijakin vastasi kysymykseen jälkiruokaviinistä "En tiedä". Ystävällistä palvelu kuitenkin oli.

Sisustus: Ruokalistataulut ovat kiva idea, mutta välillä pään jatkuva kääntely ravintolan seinältä toiselle on hieman rasittavaa. Sisustukseltaan ravintola mukavan askeettinen. Tunnelma ravintolassa oli rauhallinen ja akustiikka toimi. Ei pääsyä pyörätuolilla enkä edelleenkään suosittele lastenraittaiden mukaan ottoa.

Ruoka: Hinnaltaan annokset ovat edullisia lukuunottamatta pihvejä 25,00€, mutta maultaan hyvinkin vaatimattomia. Itse jäin kaipaamaan puhtaita italialaisia makuja. Täytyy kuitenkin huomioida vuodenaika raaka-aineissa: esimerkiksi talvisin tomaatit eivät maistu kunnon tomaateilta. Silti edelliseen kertaan verrattuna suunta oli valitettavasti alaspäin. Turun parhaaksi italialaiseksi ravintolaksi tätä en sanoisi, mutta kyllä tämä Rosson tai Denniksen voittaa.

* Yksi tähti

Ravintoloiden arvosteluasteikko muuttuu

Ennen Trattoria Romanan uuden arvostelun julkistamista haluaisin ilmoittaa teille lukijat, että arvostelujärjestelmäni muuttuu kouluarvosanoista viralliseksi tähtijärjestelmäksi. Tämä ehkä on ankarampi että löysempi arvosteluasteikko, mutta pyrin mainitsemaan ravintoloiden erikoisuuksista erikseen arvostelun yhteydessä. Tämä arvosteluasteikko ei esimerkiksi anna varaa huippuravintoloiden arvostelussa yhtä paljon kuin kouluarvosanat ja on ankarampi ei niin tunnetuille ravintoloille. Tarkemmat ohjenuorani joita arvostelussa käytän, löytyvät englanniksi alla olevasta linkistä. Muutan vanhat arvostelut tämän mukaisiksi jahka kerkiän. Tässä uusi arvosteluperiaatteeni:

**** Neljä tähteä: Ainut laatuaan, maailmanluokan kokemus

***  Kolme tähteä: Erinomainen, hyvän laatuinen menu, jännittävä ympäristö sekä hyvä palvelu 

**   Kaksi tähteä: Hyvä, tasainen ravintola ja yleisesti hyvä ruuan laatu

*    Yksi tähti: Kelvollinen, ihan OK paikka, jonne ei kannata kiirehtiä takaisin, mutta omaa jotakin mainitsemisen 

     arvoista 

-    Ei tähteä: Heikko, alle ravintoloiden keksimääräisen tason

My rating methods in English


Syyni tähän vaihtoon on kansainvälisyys, sillä lukijoita on ympäri maailmaa ja  kaikkialla ei tunneta meidän 4-10 asteikkoa. Myös yksinkertaistaminen arvosteluiden tekemisessä helpottaa, mutta myös verottaa esimerkiksi jos eräässä ravintolassa on parempaa ruokaa kuin toisessa, mutta toinen ravintola on ainut laatuaan saa "huonomman" ruuan omaava ravintola 4 tähteä ja paremman ruuan omaava vain 3 tähteä. Muttä näillä nyt mennään ja katsotaan miten käy, jos en ole tyytyväinen niin ainahan voin muuttaa arvosanat takaisin kouluarvosana-asteikolle. Palautettakin muutoksesta saa antaa :)

Jauheliha-papupata

Taas on vierähtänyt tovi viimeisimmästä päivityksestä, mutta eipä se mitään, onhan täällä paljon luettavaa. Tänään päätin kyhätä kaapin pohjalla lojuneista kidney-pavuista jotakin ja lopputuloksena syntyi tällainen Jauheliha-papupata.

Jauheliha-papupata

Ruskista padassa/paistokasarissa 400g naudan paistijauhelihaa, lisää joukkoon pilkottu sipuli sekä valkosipuli. Kun liha on kunnolla ruskistunut lisää huuhdellut kidney-pavut. Lisää puoliväliin asti lihalientä, tulinen chili ja reilu loraus punaviiniä. Lisää muutama timjamin oksa sekä purkki tomaattimurskaa. Anna padan hatua rauhassa ilman kantta, kunnes ylimääräinen neste on haihtunut pois. Mausta suolalla, pippurilla ja halutessasi voit lisätä ripauksen juustokuminaa. Tarjoa vaikkapa riisin ja guacamolen kera (kuvassa purjokermamuhennos josta lisää myöhemmin). 

Valmistusaika n. 30 minuuttia. Oleellisinta tämän ruuan valmistuksessa on hyvä lihaliemi.