Grotesk, Helsinki

Jälleen kerran Helsingin ravintolamaailmassa, tällä kertaa arvostelussa ravintola Grotesk, joka sijaitsee Ludviginkatu kymmenessä. Olimme varanneet aikaisemmalle viikonlopulle pöydän, mutta jokin ravintolassa järjestetty tilaisuus siirsi varaustamme viikolla. Hyvitykseksi saimme viinipaketin molemmille veloituksetta, joten plussat siitä.

Astuimme Groteskin baarin ovesta sisään, sillä ravintola oli vielä suljettu. Kohteliaana baarimikko kyseli maistuisiko meille alkuun juotavaa, mutta kieltäydyimme kohteliaasti tarjouksesta ja kävimme istumaan. Vieressäni oli mielenkiintoinen sisustuselementti: Hendrick's Gin kylpyamme.

Hetken kuluttua baarimikko ilmoitti ravintolan auenneen ja meidät ohjattiin ravintolan puolelle. Salin puolella meitä odotti kauniisti ravintolan omaan tarjoilijan asuun pukeutunut nuori naistarjoilija. Hän opasti meidät jättämään takkimme itse naulakkoon. Itse olisin ehkä pitänyt enemmän siitä, että tarjoilija tai hovimestari olisi tämän tehnyt, mutta ilmeisemmin Grotesk on halunnut säilyttää rennokkuutensa.

Sali oli mielestäni valtava, verrattuna saman tyylisiin hienoihin ravintoloihin, ja mietinkin jo akustiikan toimimista. Tarjoilija ohjasi meidät nurkkapöytään ikkunan viereen. Ystäväni näki suoraan keittiön luukulle, sillä minä istuuduin toiselle puolelle, jotta saisin kaiken mahdollisen valon ulkoa kuvauksiani varten.

Peruskysymykset tarjoilija hoiti hyvin ja asiaankuuluvasti sekä tarjoili veden oikealta, mikä yllätti minut, sillä oikealla puolellani oli jonkun sortin väliseinää muistuttava verho ja olisin vasemmalta tarjoilun ymmärtänyt varsin hyvin - loput tarjoiltiinkin sitten vasemmalta. Ravintolan ollessa niinkin iso, ymmärrän jotenkuten vesikannun jättämisen pöytään. Plussa siitä, että tarjoilija kysyi vielä paikan päällä mahdolliset ruoka-aineallergiat, vaikka yleisesti ravintoloissa oletuksena on, että allergiat kerrotaan pöytävarauksen yhteydessä. Tässä vaiheessa salin vielä ollessa tyhjillään, en huomannut kiinnittää tarjoilijan hiljaiseen ääneen vielä huomiota, mutta loppua kohden hiljainen ääni, vaikka tarjoilijat vaihtuivatkin, koitui ongelmaksi, sillä minun piti kurottautua tarjoilijan naaman juureen epäkohteliaasti, jotta kuulin edes osan, mitä hän kertoi.

Talon maalaisleipää, voita sekä rosmariini-foccaciaa. Missä on voiveitsi? Päädyin käyttämään alkuruokaveistäni, mutta olisi ollut mukavaa, jos voiveitsi tai teemaan sopivasti puulastu tai muu vastaava olisi tuotu leipien yhteydessä, sillä voisen veitsen laittaminen takaisin kattaukseen tuntui hieman tökeröltä. Lieneekö foccacian suolannut kokki rakastunut, sillä palani päällä suolaa oli ehkä hitusen liikaa, mutta muuten paras foccacia, jota olen syönyt.

Ensimmäisenä ruokalajina porkkanakeittoa sekä savulohirilletteä. Kuinka kaunis annos ja ihana väri. Koostumukseltaan keitto oli täydellisen kuohkeaa ja kermaista. Viini Julicher Riesling 2009, Uusi-Seelanti sopi keiton kanssa kuin avain lukkoon. Ehdottomasti paras alkuruokakeitto, jota olen syönyt ja olin hyvin iloisesti yllättynyt, sillä minulla ei ravintolaan tullessa ollut minkäänlaisia odotuksia.

Toisena alkuruokana etikkamarinoitua silakkaa (niin tässä tosiaan toinen tarjoilija puhui silakasta ja toinen sillistä, mutta varmistin lopullisen kalan ravintolalta), tilli-fenkolipyree sekä kurkkua, käsin kuorittuja katkarapuja ja punasipulivinegretteä. En ole mikään silakan ystävä, mutta tämä annos jatkoi onnistunutta linjaa porkkanakeiton kanssa. Raikas, kaunis annos ja oikein maistuva. Tämänkin ruuan viini Itävaltalainen Wiener Gemischt Satz 2010 sopi annoksen kanssa hyvin.

Pääruokana rohkea veto pitkään haudutettua porsaan poskea, punajuuripyree, paahdettua punajuurta sekä punaviinikastiketta. Minähän en tunnetusti ole porsaan lihan ystävä kiitos lapsuuden traumojen, mutta tämä oli rehellisesti jotain taivaallista. Täydellisen mureaa ja mehevää poskea oli ilo syödä. Punajuuri hieman harmitti alkuunsa, sillä sitä tuppaa olemaan joka paikassa, josta olenkin jo aikaisemminkin harmitellut, mutta tämän annoksen paahdettu punajuuri varsinkin päällä olevan vihreän kreemin kanssa. Tämäkin annos päätyy parhaimpien pääruokien joukkoon. Viininä Humilitat Priorat 2009, Espanja sekoite Cariñena ja Garnacha rypäleistä sopi loistavasti täyteläisyydellään. Plussat itse valmistetusta sinapista.

Jälkiruokien kohdalla alkaa aina jännittämään, sillä niillä on helppo "pilata" onnistunut alku. Kun tarjoilija kattoi jälkiruoka katteeksi ensin veitsen ja haarukan sekä toiselle jälkiruualle lusikan ja haarukan, alkoi hieman arveluttaa. Veitsi nimittäin paljasti minulle ensimmäisen jälkiruuan: Juustolautanen, jossa juustoina Appenzeller, Brie de Meaux sekä Stilton, lisukkeena aprikoosihilloa sekä hedelmäbriossi. Voi voi, on hienoa jos tykkää juustoista ja kyllä minäkin, paitsi homejuustoista. Mielestäni juustot kannattaisi säilyttää listalla vapaavalintaisena jälkiruokana, mutta tällaiseen menukokonaisuuteen se on pikemminkin riskiveto, sillä monellekaan ei näyttänyt juustot maistuvan. Lisäksi annoksen ulkonäkö oli turhankin vaatimaton verrattuna kolmeen ensimmäiseen ruokalajiin. Koska yritän aina nähdä asian positiivisenkin puolen, olivat juustot kuitenkin sen verran laadukkaita, että siltonia maistaessani en oksentanut lautaselle. Olo on vieläkin häkeltynyt, ja oli kuvaakin ottaessa, sillä olin ehtinyt jo maistamaan appenzelleristä palasen ennen kuin muistin kameran. Viini oli minulle uusi tuttavuus ja valmistusalue maistui hyvin rusinaisuudellaan ja makeudellaan:  Pineau des Charentes, Cognac, Ranska. Viimeinen jälkiruoka vaatii kyllä raikkautta tasapainottamaan tätä kokonaisuutta.

Valkosuklaapannacotta, persikkasorbettia, marinoitua persikkaa, paahdettua valkosuklaata ja persikkageeliä. Persikkasorbetti oli raikas ja makea. Valkosuklaapannacotta, noh on valkosuklaapannacotta eikä sen kummoisempi. Pidin eri persikkakomponenteista, mutta kokonaisuudessaan jälkiruuan raikkaus jäi vaisummaksi makeuden ja valkosuklaan tuhtiuden rinnalla. Hyvä jälkiruoka kokonaisuudessaan, mutta viimeiseltä annokselta toivoisin sitä pistettä i:n päälle, varsinkin kun alku oli mitä loistavin. Viini oli taas valittu loistavasti Cuvée Marie Cattalin 2007, Jurançon, Ranska

Ruuasta yleisesti: Alkuruuat yllättivät ja ihastuttivat kauneudellaan. Maut olivat selkeät, lempeät sekä taivaallisen toimivia yhdistelmiä. Pääruoka kruunasi hyvän alun ja toivon mukaan pääsen syömään yhtä hyvää porsaan poskea tulevaisuudessakin. Valitettavasti Grotesk kaatui jälkiruuallaan siinä missä moni muukin ravintola. Hyvin alkanut ilta hiipui loppua kohden, sillä jälkiruuat eivät valitettavasti loistaneet siinä missä kolme edeltäjäänsä, vaikka hyviä kokonaisuuksia olivatkin. Itse olisin juustojen tilalle kaivannut jotain hyvinkin raikasta ja viimeiseksi jotain lempeää kruunaamaan illan.

Palvelusta yleisesti: Pidin tarjoilijoiden yhteisestä pukeutumislinjasta. Hienotunteisen tarjoilun ongelmana kuitenkin oli puheäänen hiljaisuus - normaali puheääni toimisi hyvin häiritsemättä silti vieressä syöjiä. Tarjoilija huomasi myös kaataa lisää vettä, vaikka epäluuloisina sitä odotimmekin, sillä vesikannut säilytettiin pöydissä. Puheäänen lisäksi olisin toivonut loppuun selkeän lopetuksen, esimerkiksi perus "Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen" olisi ollut paikallaan, sillä kahvikyselyn jälkeen jäi vielä epäselväksi tuleeko jotain pikku piristystä loppuun vai oliko se siinä. Emme esimerkiksi tienneet velottaako ravintola vedestä erikseen, sillä viinit tarjottiin sekaannuksen johdosta ja ruuatkin oli ennakkoon maksettu. Tovin odottelun ja ihmettelyn jälkeen päätin tarjoilijalta asiaa kysyä, ja selvisi, että olemme vapaat lähtemään.

Sisustuksesta ja tunnelmasta yleisesti: Ravintola on mielestäni kilpailijoihinsa nähden iso, mutta mukavasti sisustettu. Akustiikka toimi suhteellisen hyvin, muutama pöytäseurue näytti nimittäin nauttivan juomatarjonnasta ja se aika ajoin kuului, muttei varsinaisesti häirinnyt. Tunnelma oli rauhallinen, rento ja erittäin viihtyisä.

Vaikka menu ei loppunutkaan huipennukseen ja kuuloni petti, niin Grotesk onnistui kokonaisuudessaan sen verran hyvin, että sijoittui toistaiseksi omien suosikkieni ykköseksi. Ravintolaan pääsee myös pyörätuolilla. Suosittelen lämpimästi tämän kokemuksen perusteella. Usean hankalan hammaskolon omaavana toivoisin vielä hammastikkuja vessaan ;)

*** Kolme tähteä

Café Talo, Helsinki

Päätimme ystäväni kanssa kuluttaa aikaa ennen illan ravintolaillallista kiertelemällä Helsingissä. Eksyin muun muassa ensimmäistä kertaa Helsingin Hakaniemen kauppahalliin. Valikoima oli kutakuinkin saman tyylistä kuin muissakin kauppahalleissa yläkerran design-matkamuisto puljut mukaan lukijen. Tunnelma ei kyllä mielestäni yltänyt Turun vanhanajan perinteitä kunnioittavan kauppahallin tasolle asti. 

Kauppahallin vieressä sijaitsee A-oikeudet omaava kahvila nimetä Café Talo. Ystäväni sanoi kuulleensa paljon kyseisestä paikasta ja päätimmekin piipahtaa kupposelle.

Persoonallisuutta ja tilaa Talosta ei puutu, sillä seiniä koristaa hyvinkin omituiset, mutta mieltä piristävät taideteokset. Kiinnitin myös huomiota vanhoista traktorin penkeistä valmistettuihin baarijakkaroihin. Istumapaikkoja kahvilasta löytyy isommallekin seurueelle.

Kahvilasta saa myös sekä suolaista että makeaa pienempään tai isompaankin nälkään. Moni paikallinen näytti tulevan kahvilaan nauttimaan lasilliset viiniä ystäviensä kanssa.Palvelu kahvilassa on rentoa ja ystävällistä.

Mikäli satun eksymään alueelle myöhemminkin, niin taatusti käväisen kahvilassa uudelleen.

** Kaksi tähteä

Helsingin Gastro-messut

Turkulaisena tai pitäisikö sanoa Turun seutulaisena, tulee Helsinkiin matkustettua aika ajoin milloin ruuan ja milloin ostosten perässä. Tällä kertaa suuntana oli Helsingin messukeskuksessa järjestettävät Gastro-messut, jotka on tarkoitettu HORECA-alan ammattilaisille, minkä myös huomasi.

Messut olivat lähinnä promoa alan ammattilaisille, eikä tavalliselle kotikokille tai ei-ravintoloitsijalle jäänyt messuista juurikaan mitään käteen. Puolet messualueesta oli keittiölaitteiden ja astioiden markkinoimista ja loput puolet tarjosi maistiaisia joka lähtöön, joista suurin osa niistäkin muistutti enemmän tai vähemmän tosiaan.

Sain sentään kolmen eri kahvilaadun maistiaspussit, Théhuoneen kaksi teepussia ja löysin uudet lempparini Kaskein Marjan luomu mehutiivisteistä. Jäätelön ystävänä tein myös tuttavuutta lempeän tuliseen wasabi-jäätelöön, mutta sitä ei toistaiseksi ole saatavilla vähittäiskaupan puolella tai ei ainakaan sen valmistajan, jonka tuotetta maistoin. Pidin myös Valion markkinoille lanseeraamasta Pro Feel-tuoteperheestä.

Jos olisin normaalin hinnan messuista maksanut, niin kyllä olisi harmittanut hirmuisesti. Ei-ravintoloitsijoille ja muille ruokaharrastelijoille suosittelen kuluttajille suunnattuja Ruokamessuja, jotka Turussa järjestetään 5.-7.10 ja Helsingissä 25.-28.10.2012. 

Syntymäpäiväillallinen

Blogini täytti perjantaina vasta vuoden verran ja päätin juhlistaa tätä päivää järjestämällä arvonnan ystäväpiirissäni. Voittaja siis pääsi illallistamaan avecinsa kanssa meille ja nauttimaan minun tekemistä ruuista sekä sopivista ruokajuomista. Lopputuloksena syntyi hyvinkin klassinen menukokonaisuus:

Kampasimpukkaa, karamellisoituja porkkanoita sekä beurre blancia

~

Härän sisäfileepihvi, palsternakka pyree ja tummaa kermakastiketta

~

Viskisuklaakakkua, hunajapaahdettuja manteleita sekä kermavaahtoa

Olen kyllä tyytyväinen kokonaisuudessaan iltaan, sillä valmistin edellisenä iltana jälkiruuan ja kotiin perjantaina tullessani minulla oli tunti aikaa saada homma kasaan. Kiire tuli ja myös iso tiski pino, mutta hengissä selvittiin. Huomasin kuitenkin jännittäväni sekä hieman jopa stressaavani - en tykkää laittaa ruokaa kiireellä. Kiitos paljon vieraille ja mitä ilmeisemmin, myös heille näytti ruuat maistuvan sekä seura kelpaavan.

Alkuruuaksi tarjoilin kampasimpukkaa, karamellisoituja porkkanoita sekä beurre blancia. Jostain syystä kampasimpukka näyttää kuvassa palaneelta, vaikka sitä ei ollutkaan. Juomana P. Lehmannin Classic Riesling 2010.

Nuo fenkolit olisin kyllä voinut heittää hornaan tuosta päältä, että on ruman näköistä. Maultaan ne kuitenkin annokseen sopivat, olisi ehkä pitänyt soveltaa ne jotenkin kastikkeeseen, mutta joskus sattuu näitä aivopieruja. Ensi kerralla sitten. 

Tuo kampasimpukan paistaminen oli vähän kinkkinen juttu, sillä toimeen ryhdyttyäni mietin, että mistä näistä tietää koska ovat kypsiä. Muutama kirosanakin taisi siinä lipsahtaa. Koitin sitten vain tökkiä ja miettiä, että lihaa tämäkin on ja nyt tuntuu jämäkältä. Eikun lautaselle vain, eikä onneksi raakaa ollutkaan. Joku voisi ehkä hieman valaista minua antamalla aika-arvion tuosta kampasimpukan paistoajasta?? Porkkanoissa nyt ei ihmeellistä ollut, vaikka karamellisoinninkin tein ensimmäistä kertaa mitään ohjeita katsomatta. Vähän kyllä mietin sokerin määrää, mutta hyviä niistä tuli, vaikka itse sanonkin. Beurre blancin valmistin omasta kasvisliemestä, sehän alunperin kuuluisi kalaliemeen tehdä, mutta henkilökohtaisesti en pidä kalaliemistä, joten päätin hyötykäyttää oman tuotokseni.

Pääruokana härän sisäfileepihvi, palsternakka pyree ja tummaa kermakastiketta. Punaviininä Saint-Emilionin Grand Cru Château Teyssier 2008.

Itse yleensä lihani medium miinuksena syövänä, otin aikamoiset paineet illallistajan toivomuksesta saada pihvi kypsänä. Lopputulos oli kutakuinkin mitä pitikin, ja kelpasi hänelle hyvin, vaikka kriteeri ei aivan 100% täyttynytkään. Olen rehellisesti sitä mieltä, että pihvin jättäminen raaemman puoleiseksi on paljon helpompaa kuin täysin kypsäksi paistaminen. Palsternakkapyree ei tuottanut ongelmia, sillä herkullisuudestaan huolimatta, se on aika simppeli valmistaa. Kastikkeen valmistin omasta lihaliemestä, jota naudan sisäpaistista anopin tapaan jäi.

Jälkiruuaksi valmistin viskisuklaakakkua, hunajapaahdettuja manteleita sekä kermavaahtoa. Jälkiruokajuomana Juhlamokka-kahvi. Valitan kakkupalan puuttumista :D

Suklaakakun valmistin ilman jauhoja ja senkin sovelsin päästäni - ilmeisesti kiire sai minut improvisoimaan, yleensä olen tarkka reseptin noudattaja. Rehellisyyden nimissä myönnän olleeni hieman pelon vallassa kakkua tehdessäni, sillä ensinäkin en ole mikään suuri suklaan ystävä, en omistanut minkäänlaista reseptiä, ja pelkäsin kakun jäävän littanaksi tai valuvan kakkuvuuan saumoista uunin pohjalle. Lopputulos oli kuitenkin varsin yllättävä, vaikka viski olisi saanut mielestäni maistua hieman enemmän. Hunajapaahdetut mantelit olivat kaupan tuotos, vaikka ne nyt olisi ollut helppo valmistaa itsekin. Hieman keveyttä tuhdin kakun kylkeen toi kuohkea kermavaahto.

Oli kyllä hienoa valmistaa itse kotona näin hieno illallinen ja varsinkin sitä arvostavalle pariskunnalle. Toivottavasti saan järjestää vastaavia ruuanlaittotapahtumia jatkossakin hyvän seuran kanssa. Toivotaan, että  toinen vuosi tuo tullessaan hyviä arvosteluja, lisää ruokareseptejä sekä toivonmukaan lisää lukijoitakin. Näillä näkymin hyvin lähtenyt käyntiin ja toivotan teille kaikille antoisia ja maukkaita lukukokemuksia. Reseptit laitan tänne vähän myöhemmin.

Blogini yksivuotispäiväillallinen

Blogini täyttää huomenna VASTA vuoden. Päätin tätä sitten juhlistaa järjestämällä ystäväpiirissäni arvonnan, jonka voittaja pääsee avecinsa kanssa meille nauttimaan minun valmistaman kolmen ruokalajin illallisen ruokajuomineen. Jälkiruoka on jo tuloillaan, ja jännittää aivan hirmuisesti, ettei mikään nyt vaan menisi mönkään.

Tämä menu sisältää aika paljon itselleni uusia komponentteja tai toisin sanoen, en ole niitä itse aikaisemmin valmistanut, vaikka ravintolassa olisikin vatsalaukkuuni saattanut päätyä. Tottahan toki taltitoin Canonini kanssa kaiken tuottamani meni sitten pieleen tai ei. Siitä tulikin mieleeni, että haen uuden objektiivini Postista huomenna, joten saas nähdä millaista materiaalia tulee. Nyt nopeasti ostoslistan kimppuun ja sitten unten maille, onhan minulla huomenna vielä toisen työssäoppimisviikon viimeinen päivä.

Lihansyöjällekin maistuvat linssikakut

Reseptiä jälleen ajattelin tänne teille kirjoittaa. Maanantain keittiötuntien teemana oli kasvisruuat ja erikoisruokavaliot. Meidän ryhmällä oli sitten laktovegetaarinen, keliakia sekä vähäkolesterolinen ruokavalio kriteereinä. Laktovegetaarinen tarkoittaa sitä, että kasvikunnan tuotteiden lisäksi maitotuotteet ovat sallittuja. Keliakia puolestaan vaikuttaa ruokavalioon siten, että vehnä, ruis sekä ohra ovat pannassa niiden sisältämän gluteenin takia. Kaupassa gluteenittomat tuotteet ovat merkitty omalla logollaan ja/tai pakkausselosteessa lukee tuotteen olevan gluteeniton. Vähäkolesterolisessa ruokavaliossa rasvan määrä pyritään pitämään mahdollisimman vähäisenä, eritoten tyydyttyneet rasvahapot. Lisäksi munan keltuainen on kiellettyjen ruoka-aineiden listalla. Äyriäisiä ja rasvaisia eläinperäisiä tuotteita ei suositella myöskään suuria määriä nauttimaan.

Minä hartaana naudan lihan palvojana en ole aikaisemmin kesäkeittoa lukuunottamatta mitään kasvisruokaa varsinaisesti valmistanut (kaupan valmistuotteiden paistamista en näe kovin kehuttavaksi ruuanlaitoksi). Muutaman tunnin internetin penkomisen jälkeen löysin kun löysinkin mielenkiintoisen reseptin: Etelä-Intialaiset linssikakut sekä raita-kastike. Tämä ei siis ole oma reseptinin, mutta ajattelin sen teille nyt sitten suomentaa. Alkuperäinen resepti siis englanniksi (original recipe in English). Tämä resepti on hieman muunneltu, sillä minusta maut eivät tulleet kohdalleen alkuperäisessä ohjeessa, ja minunkin versiotani voisi vielä jalostaa etenkin raidan kohdalla.

Raita

Lämmitä uuni 250 asteeseen. Mausta valkosipuli, jonka yläpinnalta on leikattu ohut siivu pois (valkosipulin kynnet näkyvät) reilulla rypsi –tai oliiviöljyllä, suolalla ja mustapippurilla. Kääri valkosipuli folioon ja paista uunissa n. 35–40 minuuttia.  

Kuori ja poista siemenet kurkusta (halkaise kurkku pituussuunnassa ja kaavi lusikalla). Silppua kurkku pienen pieniksi palasiksi – älä kuitenkaan tee muusia. Mikäli kurkkusi on iso, älä turhaan käytä koko kurkkua vaan säästä leipäsi päälle.  Silppua tuore korianteri sekä minttu pieneksi, molempia n. 1 ruokalusikallinen. Poista yhdestä jalapenosta siemenet ja silppua puolet pieneksi.  

Mittaa kulhoon 2, 5 dl rasvatonta jogurttia, voit lisätä enemmän, mikäli et halua raidasta niin ruokaisaa Lisää pieneksi silputtu kurkku, korianteri, minttu sekä jalapeno. Kaavi lusikalla valkosipulin pehmenneet paahteisen tuoksuiset kynnet. Mikäli valkosipuli on hieman kärvähtänyt, kuten minun oli, nypi palaneet osat pois ja lisää ehta tavara jogurttiseoksen joukkoon. 

Lisää puolen sitruunan mehu, suolaa, sokeria sekä ripaus juustokuminaa. Sekoita ainekset keskenään maista ja mausta lisää tarpeen mukaan. Oma suoritukseni ei kyllä ensikertalaisena Indiman raidan tasolle ihan yltänyt, mutta muistutti kuitenkin sitä mitä pitikin. Valitettavasti vaalean värityksensä vuoksi, se ei kuvasta näy kunnolla.

Etelä-Intialaiset linssikakut

Liota 1,5 dl vihreitä linssejä sekä 1 dl basmatiriisiä kädenlämpöisessä vedessä 3-4 tuntia.

Nypi 1,25 dl herneenversojen lehtiä ja leikkaa hienoksi 1,25 dl rucolaa. Kuori ja raasta 1 rkl inkivääriä, poista siemenet ja hienonna jalapeno. Hienonna 2 valkosipulin kynttä (paina vaakatasossa olevaa kynttä veitsen lappeella leikkuulautaa vasten ja leikkaa hienoksi). Hienonna 1 dl tuoretta korianteria ja saman verran kevät –tai pillisipulia ja 0,5 dl minttua. Leikkaa vielä pieneksi 1,25 dl herneitä, mielellään tuoreita, mutta pakasteherneetkin käyvät.

Kaada linssi-riisin liotusvesi pois esimerkiksi siivilää apuna käyttäen ja lisää ainekset tehosekoittimeen tai monitoimikoneeseen, jossa on silppuava terä. Lisää joukkoon inkivääri, valkosipuli sekä jalapeno. Hienonna kunnes seos on puuromaista, tarpeen mukaan voit lisätä pienissä erissä vettä. 

Sekoita loput ainekset kevyesti joukkoon (mikäli pieni tehosekoitin kaada erilliseen kulhoon) siten, että ainekset erottuvat – seos ei saa olla tasakoosteinen mössö. Mausta suolalla ja pippurilla. Taikinan täytyisi olla sellaista, että se pysyy painettaessa kasassa, ei kuitenkaan täysin jähmeää tarvitse olla. Itse lisäsin hieman riisijauhoja, mutta en tiedä oliko se nyt niin tarpeellista.

Paista pannulla kohtuullisen kuumalla lämmöllä runsaassa öljyssä muottia apuna käyttäen. Kakkujen irrottamisen helpottamiseksi suosittelen sprayaamaan muotit vuokaspraylla. Tavallisemmin kaupassa myynnissä oleva Muurikan vastaava paisto/grillispray kelpaa vallan mainiosti. Varo ettet polta sormiasi muotin kanssa. Asetin kuumalle öljytylle pannulle muotin, johon nostin reilun ruokalusikallisen tahnaa ja painelin sen tiiviisti. Kakkuja ei kannata paistaa liian nopeasti, jotta riisi ehtii kypsyä kunnolla. Kakku saa olla hetken pannulla muotin kanssa, jotta se pysyy kasassa. Poistin muotin, tein uuden kakun ja käänsin edellisen – tosiaan käytössäni oli vain yksi muotti. Sprayasin muotin joka välissä.

Lisukkeena linssikakkujen kanssa voi tarjoilla keitettyä basmatiriisiä. Hyvää ruokahalua! :)