Ravintolan hinnat hieman pistivät silmät pyörimään, mutta kerta pöytään oli jo istuttu, niin eipä siitä enää tyhjällä vatsalla nousta. Passasimme alkuruuat, mikä ei meille ole kovin tavanomaista. Punaviinin ystävänä tilasin 12 cl Baron De Ley Gran Reserva, Rioja, Tempranillo hintaan 11,00€, joka tuosta määrästä oli jo aikas tuntuva. Mieheni päätyi siiderilinjalle maksaen Strongbow-lasillisesta 5,50€.
Pääruokana oli tavanomaisesta ulkonäöstä poikkeava ja persoonallinen L.A. Burger 22,00€. Pihvi oli mukavan paksu ja medium, kuten olin tilannutkin sekä valmistettu jauhetusta Black Anguksen lihasta. Suolaa ja pippuria se olisi kyllä hieman kaivannut enemmän kyytipojakseen, mutta kokonaisuutena maistuva. Kurkku, joka ei hampurilaistäytteenä ole sieltä perinteisimmästä päästä, oli viipaloitu uhuiksi siivuiksi, kuten myös tomaatit. Cheddar-juusto oli maukasta ja pidin timjamin tuomasta vivahduksesta. Makukokonaisuudesta jäi kuitenkin puuttumaan jokin. Lieneekö sitten BBQ-kastikkeen puuttuminen vai liika erikoisuus. Lisukkeena hampurilaisen kanssa tarjoiltiin parmesanranskalaisia ja mielestäni tuo makuyhdistelmä toimi mukavasti.
Ravintolan tunnelma oli rauhallinen, sillä paikalla oli vain muutama asiakas meidän lisäksemme, mikä ei sinällään ole ihme maanantai-illaksi. Sisustus oli myös mukavan moderni ja maanläheiset värit sopivat rantamiljööseen kauniisti. Ravintolassa on paljon asiakaspaikkoja, alakerrassa baari sekä suurehko terassi Aurajoen rannalla. Pöytätabletin koin ehkä hieman epäkäytännölliseksi taskunsa takia.
Palvelu oli mukavan rentoa, mutta ajoittain olisin toivonut hieman enemmän rauhallisuutta ja varovaisuutta, vaikka vahinkoja sattuukin, niin astioiden tai tuolien kolahteleminen usein kiinnitti turhan paljon huomiotani. Lisäksi olin harmistunut siitä, että vettä ei kaadettu laseihin edes aluksi, vaikka asiakasmäärä olisi extrapalvelun sallinutkin. Olisi myös ollut mukavaa, että viinikin olisi kaadettu pöydässä ja esitelty pullo vielä ensin ennen kaatoa, kuin tuoda lasi pöytään valmiiksi viinikassassa kaadettuna. Sanan "lady" käyttö pisti hieman hymyilyttämään, mutta olihan tuo mukavan persoonallista. Kattauksessa ollut alkuruokaveitsi häiritsi minua sillä, joko se oli huonosti kiillotettu tai eksynyt matkalla tiskissä, nimittäin se näytti käytetyltä. Lisäksi mansikkajälkiruuan kanssa tuotu kahvilusikka antoi aihetta ihmetykseen, sillä miehelleni kuitenkin katettiin jälkiruokalusikka, lieneekö sitten suhteutettu annoksen kokoon.
Hintaa kuitenkin kertyi ja annoksiin sekä palveluun suhteutettuna illallinen oli pienoinen pettymys. Ehkä ensikerralla.
** Kaksi tähteä
