Kuningas Kebab, Turku

Voi onneton, kun olen ollut niin saamaton tämän blogin suhteen, mutta onneksi asia on korjattavissa! Kävin torstaina hierojalla rentoutumassa rankan työpäivän jälkeen ja fiilistelemässä neljän päivän vapaita. Tuli juttua Turun eri kebab-ravintoloista ja muistin, etten olekaan syönyt kebabia aikoihin ja minulla oli yksi tietty ravintola heti mielessäni. Kuningas Kebab on Turun vanhin kebab-ravintola. Ravintola valmistaa lihansa omalla reseptillään suomalaisesta naudanlihasta Paimiossa sekä käyttää itse lanseeraamiaan kastikkeita.

Ravintolan tilat ovat siistit, tilavat ja modernit. Asiakaspaikkojakin on runsaasti, mikä onkin välttämätöntä, sillä uusia asiakkaita astelee ravintolaan sisään tasaiseen tahtiin. Suuresta asiakasmäärästä huolimatta, ruuat saapuivat pöytään yllättävän nopeasti, mutta se ei liene ihme, sillä keittiössä ahertaa kolme ammattitaitoista suomalaista kokkia.

Ruoka on todella maittavaa ja eroaa paljonkin muiden kebab-ravintoloiden annista. Pelkästään liha näyttää jo erilaiselta, murealta ja mausteiselta, eikä vetiseltä, mauttomalta ja haalean harmaalta. Tohdin kuitenkin epäillä rullakebabin pitaleivän kosteutta, sillä se oli jokseenkin paksumpi mihin olen tottunut. Kuivaa se ei onneksi kuitenkaan ollut ja kokonaisuudessaan maistuva ja hintansa arvoinen. Miinuksen kuitenkin saa kastike, sillä väkevästä nimikkeestään huolimatta, kastikkeessa oli havaittavissa vain pientä lämpöä. Väkevän tai tulisen kastikkeen ystävän kannattaa siis suosiolla tilata Superhot-kastike, joka mielestäni vastasi jo totuttua väkevän kastikkeen tulisuutta, vaikka habaneron maku olikin hieman pistävä. Ranskalaiset olivat todella rapeita, eikä veteliä, liian kauan friteerauskeittimessä lilluneita vanhan öljyn makuisia puikuloita.

Ruuan laadukkuuden sekä ystävällisen palvelun lisäksi mainitsemisen arvoista on se, että tässä ravintolassa keliaakikko voi todellakin syödä ruokansa hyvillä mielin. Valitettavan useassa pizzeriassa, kebab- tai pikaruokaravintolassa gluteenittomat tuotteet valmistetaan samassa jauhoisessa tilassa, missä muutkin pizza- ja pitaleipäpohjatkin, puhumattakaan yhteisestä friteerauskeittimestä. Vaikka ravintolassa olisikin saatavilla erikseen gluteenittomia pohjia, eipä se hirveästi mieltä lämmitä, jos kebab täytetään samalla jauhopöydällä missä muutkin.

Kuningas Kebabista kuulee usein sanottavan, että se on kallis. Toki jos vertaa muihin itämaisten kollegoiden pitämiin ravintoloihin, mutta Kuningas Kebabista puhuttaessa kannattaa muistaa, että raaka-aineet ovat todellakin tuoreita, kotimaisia, liha on omaa luokkaansa, ammattitaito näkyy lautasella ja palvelu on ystävällistä. Lisäksi annosten koko vastaa myös hintaansa. Mielestäni siis ravintola ei ole kallis, kun vaakakupissa painaa enemmän laatu, koko ja kotimaisuus kuin annokselle kertynyt hinta. Ravintolalla ei ole kotiinkuljetusta ja pyörätuoliasiakkaitakin ravintolassa käy, vaikkakaan ravintolalla ei ole erillistä ramppia.

Mikäli joku kysyy minulta hyvää kebab-ravintolaa Turussa, suosittelen jatkossa Kuningas Kebabia.

Smör, Turku

Yleisestä käytännöstäni poiketen illallistin Smörissä kahdesti ennen tämän arvostelun kirjoittamista, sillä ensimmäisellä kerralla minulle ei tullut varmaa oloa siitä, kuinka monta tähteä ravintolan tulisi ansaita. Valitettavasti kuitenkin tekniikkakokeiluni muistiinpanojen kirjoittamisesta puhelimeeni osoittautui täysin fiaskoksi, sillä muistiinpanot katosivat muistista puhelimen päivityksen myötä. Todella noloa. Onneksi ammattimainen ravintolahenkilökunta paikkasi tilanteen lähetettyäni sähköpostia asiasta, ja suurin osa ensimmäisen illallisen ruuista saatiin selvitettyä. Suurkiitokset siitä.

Kuvassa liitutaulussa kesän aukioloajat.

Smör I

Ensimmäisellä kerralla päätin kokeilla Smörin viiden ruokalajin yllätysmenua sekä sille räätälöityä viinipakettia yhteishintaan 99,00 euroa. Alkuun joimme lasilliset Tarlantin kuohuvaa.

Smörin itse valmistamat leivät olivat erittäin maukkaita. Leipää tarjoiltiin myös myöhemmin lisää, mikä oli minulle ehkä hieman vieraampi käytäntö, mutta ei mikään huono sellainen. Itse halusin kuitenkin pitää vatsassa tilaa ruualle leipien maistuvuudesta huolimatta.

Keittiön tervehdykset vaihtelevat luonnollisesti päivittäin, joten varmuudella ei pysty sanomaan mitä tässä tarjoiltiin, mutta kovan mietinnän jälkeen muistiini hiipi mielikuva aniksesta ja suklaasta. Tiedä sitten, maistui ainakin.

Alkuun kuhatartar ja friteerattua tiikerirapua. Muistan vieläkin kuhatartarin suutuntuman kuinka pehmeältä ja tuoreelta kala maistui. Tillin tuoma vivahde kruunasi makukokonaisuuden.

Kampasimpukkaa, porkkanakreemiä ja cava-vaahtoa. Porkkanan maku olisi saanut ehkä hieman voimakkaammin tulla esille porkkanakreemistä, mutta koostumukseltaan ja ulkonäöltään varsin veikeä luomus. Cava-vaahto olikin uusi tuttavuus ja sopi mainiosti kampasimpukan kaveriksi. Mietin kuitenkin seuralaiseni kanssa, kuinka suuri variaatio kampasimpukoiden koossa voi olla riippuen siitä, keneltä ne on hankittu. Turun ravintoloissa nimittäin kampasimpukoiden koko on melkein puolet verrattuna Helsingissä tarjoiltuihin kanssaeläjiin.

"Voi ei" ajattelin, kun kuulin sanan kateenkorva tarjoilijan suusta hänen ojentaessaan annosta eteeni. Varautuneella asenteella tartuin kuitenkin haarukkaan muistaen viime kohtaamiseni Chez Dominiquessa tämän rauhasen kanssa. Tiedä sitten mitä taikoja keittiössä on tapahtunut vai onko tuoreusseula keittiömestarilla ehdottoman tarkka, nimittäin minä jopa pidin tästä kateenkorvasta. Helsingissä tulleesta oksennusrefleksistä ei ollut tietoakaan ja söin hymyssä suin lautaseni tyhjäksi. Risottoon olisin kuitenkin ehkä hieman kaivannut lisää suolaisuutta.

Pääruokana tarjoiltiin härän ulkofilettä, neitsytperunaa sekä kesätorin antimia. Hieman harmitti tässä kohtaa, sillä lupaavalta näyttänyt alku tyssäsi vähän tähän. Olisin kaivannut hitusen enemmän suolaa tuodakseen lihan omaa makua paremmin esille, sen sijaan paistopinta ja koostumus olivat onnistuneet. Pidin paljon annoksen lisukkeista, sillä jokainen maistui puhtaasti itselleen eikä makua oltu peitelty kastikkeella tai millään muullakaan. Perunaan en ollut pitkään aikaan ravintolassa törmännyt. Vaatii tietynlaista rohkeutta ja ammattitaitoa tarjoilla perunaa juuri sellaisenaan kuin se on keitettynä aiheuttamatta asiakkaalle sellaista oloa kuin olisi kotonaan syömässä. Siltikin tämä annoksen kohdalla vau-kokemus jäi kokematta.

Ennen varsinaista jälkiruokaa väliraikkaana sitruunaverbenajäätelöä ja marjoja. Mikä makukokemus. Silkkisen pehmeä sitruunaverbenajäätelö ja puhdas marjojen maku yhdistettynä yksinkertaisesti toimii.

Jälkiruokana vadelmamoussea, luonnonlakritsajäätelöä ja suklaakeittoa. Vadelma maistui täydellisen puhtaasti ja lakritsajäätelö oli rehellisesti parasta mitä olen syönyt. Jäätelön rakastajana tämä annos kyllä onnistui lopettamaan menukokonaisuuden täydellisesti. Suklaakeitto toi annokseen hienovaraista täyteläisyyttä. Tarjoiluastia ei välitettavasti näy kuvasta kunnolla, mutta kyseessä oli annokseen nähden suhteellisen iso kulho, mikä ehkä sai hieman hymyilyttämään erikoisuudellaan.

Smör II

Toisella kerralla päätin koota itse listasta mieleisen kokonaisuuden nähdäkseni millaisia luomuksia keittiöväki on keksinyt uutta menua laatiessaan.

Alkuun keittiön tervehdyksenä sellerikeittoa juotavassa muodossa. Hauska idea, maultaan ehkä hieman liian voinen, mutta kyllä sieltä sellerikin tuli esiin. Syksyisellä teemalla aloitetaan.

Menin sanattomaksi kun ylikypsää karitsan kylkeä, vadelmamysliä ja rosmariinipyrettä kannettiin eteeni. Niin kauniin syksyiset värit ja huolellinen esillepano sai oloni raukeaksi. Mysli olisi ehkä kuitenkin kaivannut hieman enemmän vadelmaisuutta, rosmariinipyreessä itse rosmariini jäi vaisuksi. Karitsassa valiettavasti maistui kuitenkin pistävä villa koostumuksen ollessa kuitenkin täydellinen.

Jostain kumman syystä en ole kalaa pahemmin ravintolassa syönyt, sillä olen kyseenalaistanut sen tuoreuden menekin perusteella. Riskillä menin, mutta onneksi niin tein. Haudutettua turskaa, rapuperunaa ja kruunutillikastiketta osoittautui varsin maistuvaksi kokonaisuudeksi ja olin positiivisesti yllättynyt, että kalaa oli niinkin paljon lautasella. Juuri sopivan kypsää, että kalan pehmeä maku ei mennyt piloille eikä ollut kuivunut. Rapuperuna oli minusta toimiva idea, ja siinäkin kummankin oma maku erottui selvästi mutta toimivat myös yhdessä.

Seuralaiseni päätti tilata itselleen pääruuaksi paahdettua härän kuvetta. Annoksessa myös sipulipyreetä ja friteerattuja riisipalloja. Varsin omaperäinen idea tuoda tekstuuria annokseen friteeraamalla riisiä. Lihassa olisi omasta mielestäni saanut olla enemmän suolaa, mutta suuremmaksi kompastuskiveksi osoittautui se, että ruoka oli jo haaleaa kun se tuotiin ystäväni eteen. Valitettavasti kylmä liha ei toimi, vaikka koostumus muuten olisikin kohdillaan. Sipulipyreeseen olisin kaivannut vielä vähän enemmän sipulisuutta.

Jälkiruuaksi ystäväni päätti maistaa vuohenjuustoa kovan varmistelun jälkeen, että se olisi minulle ok. Ainoa ruoka mitä en ole oppinut syömään monista yrityksistä huolimatta on nimittäin vuohenjuusto. Jo pelkkä sen haju saa minut voimaan pahoin. Laatuvaatimukset lienevät hyvinkin tarkat Smörin keittiöväellä, sillä tämä juusto ei vallannut hajullaan koko salia eikä edes meidän pöydän ympäristöä. Siksipä usklatauduin jopa maistamaan sitä. En lämmenyt, kuten en uskonutkaan, mutta jo se, että en siirtynyt vessaan yökkäämään maistamisen jälkeen kertoo erinomaisesta juustosta. Juuston lisukkeet muun muassa pähkinät ja omenasose olivat piste i:n päälle.

Rosepippurimoussea ja ruususerbettiä. Voiko tuota annosta olla enään ihastelematta. Toinen annos kautta aikojen jota en millään olisi raaskinut laittaa suuhuni. Onneksi minulla on valokuvat muistona. Ruususerbetti maistui raikkaalle ja mikä tärkeintä - ruusulle. Rospippurimousse sen sijaan jäi vähän vaisuksi pippurin suhteen, mutta muutoin oikein maistuva ja ihanan pehmeä koostumus. Innostuin jopa kuvaamaan yksityiskohtia annoksesta.

Ravvintola on sisustettu modernisti säilytteän kuitenkin entisaikojen muistoja seinillään. Seuralaiseni mielestä kuitenkin paikka olisi ehkä ollut parempi hieman vähemmän modernimpana, mutta itseäni se ei juurikaan haitannut. Tunnelma ravintolassa oli rauhallinen, lukuunottamatta tietenkin yhtä railakasta juhlaseuruetta, mutta akustiikka toimi ravintolassa hyvin. Ja mikä on hyvin on se, että vaikka pöydät ovatkin aika lähekkäin toisiaan ja voit kuulla puheensorinan taustalla, et silti erota tarkkaan mistä siinä viereisessä pöydässä oikein puhutaan.

Ravintolaan pääsee pyörätuolilla ja lastenrattailla Kauppiaskadun puolelta kirjastotalon ja toisen rakennuksen välisestä porttikongista, toisinsanoen kirjaston sisäpihalta, josta tarjoilija tulee avaamaan oven. En muista nähneeni kuitenkaan ovikelloa, joten lienee tarpeellista käydä pyytämässä ovea auki Läntisen rantakadun puolelta.

En jaksa lopettaa ihmettelemästä Smörin yksi toisiaan kauniimpia annoksia sekä sitä, miten jokainen jälkiruoka on osoittautunut menestykseksi siinä missä moni muu ravintola on flopannut. Pidän myös siitä, miten ravintolassa uskalletaan käyttää tarjoilijoiden ammattiaitoa esimerkiksi kastikkeen tarjoilussa tai niinkin yksinkertaisessa asiassa kuin kahvin kaatamisessa tarjoilupannusta kahvikuppiin. Viinivalinnat ovat olleet aina vähintäänkin loistavia, erityisesti toisella kerralla vuohenjuuston kanssa tarjoiltu Ca Rugate L´Ermita 2008 Regiotto della Valpolicella, Corvina, Rondinella. 

Palvelussa vähän ehkä harmittaa se, että vaikka tämä jälkimmäinen menu jo jonkun aikaa ravintolassa oli ehtinyt olla ja taitaa olla edelleenkin, niin tarjoilijat tuntuivat olevan hieman ulapalla. Poikkeuksena juustolle viiniä ehdottanut tarjoilijatar. Lisäksi toisella kerralla jouduin myös täyttämään itse oman vesilasini useaan otteeseen ja keittiöntervehdyksen lasia ei korjattu missään välissä pois pöydästä.

Vaikka Smör tarjosi uskomattoman kauniita annoksia, maukkaita sellaisia, silti se jokin ei toisesta kerrasta huolimatta tullut - se syy miksi juuri halusin käydä ravintolassa kahdesti.

Kaksi ja puoli tähteä

**1/2

Jauhelihakermapasta kirsikkatomaateilla

Hiljaiseloa täällä taas. Viikossa pitäisi oikeasti olla se yksi päivä lisää, jotta ehtisi tehdä kaiken tarvittavan. Maanantaisin yleensä tykkään kokata jotain simppeliä, sillä yleensä työpäivän jälkeen olen niin poikki, etten jaksa kuluttaa keittiössä montaa tuntia kokkaamassa. Valmistan mielelläni vielä jotain sellaista, mistä saan seuraavan päivän lounaan töihin, sillä illalla en todellakaan enää jaksa erikseen valmistaa työpaikkaruokia. Tänään päätin tehdä pitkästä aikaa jauhelihakermapastaa, mutta päätin höystää sitä hieman jääkaapin perukoille jääneillä kirsikkatomaateilla.

Jauhelihakermapasta kirsikkatomaateilla

Tarvitset:

Naudan paistijauhelihaa

Tuorepastaa

Sipulia

Valkosipulia

Basilikaa

Kirsikkatomaatteja

Oliiviöljyä

Kermaa

Oreganoa

Suolaa & pippuria

Valkoviiniä halutessasi

Ota jauheliha huoneen lämpöön ja pistä pannu kuumenemaan. Hienonna sipuli ja valkosipuli sekä halkaise kirsikkatomaatit. 

Lisää pannulle reilu loraus oliiviöljyä ja ruskista jauheliha sekä sipulit. Kun ne ovat kunnolla ruskistuneet, ja jauheliha jopa vähän "kärvähtänyt" (tuo umami-makua), lisää joukkoon halkaistut kirsikkatomaatit sekä revi joukkoon kourallinen basilikan lehtiä ja lisää ripaus oreganoa. 

Kuullota hetki ja lisää sopiva määrä kermaa joukkoon (2,0 dl per 200g jauhelihaa) ja loraus valkoviiniä jos haluat. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna kastikkeen kiehua hiljalleen välillä sekoittaen, kunnes se on sopivan paksua. Valmista sillä välin tuorepasta pakkauksen ohjeen mukaisesti.

Tarjoile vaikkapa tuoreen patongin ja parmesan-raasteen kera.

Blanko, Turku

Turun ehkä parhaimmalla paikalla, Aurasillan kupeessa sijaisteva ravintola Blanko on kerännyt turkulaisten suosiota jo jonkin aikaa. Paikka tunnetaan sunnuntaibrunssistaan sekä Aurakadun puoleisesta terassistaan, jossa voi usein nähdä Turun parhaiten pukeutuneet juhlijat. Ravintola Blanko tarjoaa lounaan, brunssin, listaruokien  ja catering-palvelun lisäksi myös vaihtuvien tiskijukkien soittolistat.

Monipuolisen tarjonnan takia olen tehnyt jo useamman visiitin ravintolaan saadakseni kokonaisvaltaisen mielikuvan ravintolan annista, tunnelmasta ja palvelusta. Kuten arvata saattaa, silmäruokaa kuvien muodossa on siis kertynyt käyntien myötä.

Blanko tarjoaa laadukkaan lounaan arkisin kello 11-15.00 viikottain vaihtuvin listoin, joka päivällä oma kasvisvaihtoehtonsa.

Iltaisin Blanko muuttuu rennoksi musiikin tahdittamaksi ravintolaksi, jonka keittiö on avoinna klo 22.00 asti. Pilkun tarkkaa tämä kuitenkaan ei ole, sillä itse tilasin jälkiruokani keittiön sulkemisen jälkeen ja sain nautiskella hyvästä jäätelöannoksesta vielä puolituntia kokkien työajan päätyttyäkin.

À la carte-listalta löytyy jokaiselle jotakin ja mainitsemisen arvoisena näen salaattiannokset, jotka ovat kokonsa, ulkonäkönsä ja makunsa puolesta joka sentin arvoiset. Luomuhärän marmoroitu ulkofile sen sijaan olisi kaivannut hieman enemmän suolaa ja mureutta, mutta lisukkeena olleet sienet olivat sitäkin maukkaampia. Broileri-avocado foccaccia oli kaikinpuolin herkullinen ja annoskokokin hintaansa näden paikallaan. Blankon juomalista on suhteellisen laaja , joten kenenkään ei tarvitse istua iltaansa ravintolassa kuivin suin.

Blankon brunssi on saanut aikaisemmin hyviä arvosteluita ja onkin Turun suosituimpia. Pöytävarausta brunssille ei saa, mutta tarjoilijan mukaan klo 12-14.00 ovat kiireisimmät, joten ruuhkasta ahdistuvien on parempi siirtää syömisensä tuon ajankohdan jälkeen. Itse saavuin seuralaisteni kanssa paikalle tasan kello 14.00 ja saimme neljälle pöydän siltä seisomalta. Tosin huomasin tarjonnan hieman vaihtuneen sillä välin, kun olimme siirtymässä jälkiruokapöytään, joten valitettavasti herkulliselta näyttänyt suklaakakku jäi tällä kertaa maistamatta.

Hintaa brunssilla on 18,00 euroa sisältäen kaikki tarjolla olevat ruuat ja juomat santsikierroksineen, joten kalliiksi sitä ei voi laskea. Sen sijaan olisimme kaivanneet hieman enemmän hedelmävalikoimaa, kuten banaaneja tai appelsiineja sekä hieman enemmän aamupalapuolelle menevämpänä esimerkiksi mysliä. Toisaalta Blankon brunssi kestää ilta viiteen, joten en usko siihen aikaan paikalle saapuvien himoitsevan kovinkaan paljon myslin perään.

Jäätelön kauha oli hieman hankalakäyttöinen ja asiakas toisensa jälkeen minut mukaan lukien, joutui hieman taistelemaan saadakseen annoksensa kulhoon. Tarjolla olleet sienet olivat ehtineet jäähtyä turhankin paljon ja muuttuneet vetisen mauttomiksi. Kevätkääryleet brunssipöydässä olivat hieman erikoinen näky, mutta maistuivat siinä missä munakokkeli ja lihapullat kastikkeessa.

Leipävalikoima oli laaja sekä salaatteja oli useampaa sorttia. Leikkeleitä ja juustojakin löytyi sopivasti. Jälkiruokapöydässäkin oli kulinaristeille tarjota muutama juustopalanen sekä hieman "vaatimattomille" marjarahkaa, jäätelöä, hillolla täytettyjä lettuja sekä pikkuleipiä.

 

Kahvia sai juoda riittämiin ja tarjolla oli myös herkullisen raikkaita mehuja sekä mangoboolia.

Palvelu kaikkina kertoina on ollut moitteetonta ja hyvin ystävällistä sekä asiantuntevaa. Tunnelma ravintolassa  on ajoittain aika tiivistä, mutta pöytäseurueessa saa keskustella asiansa kuitenkin rauhassa. Ainoa häiritsevä tekijä kaikkina ravintolassa käyminä kertoina on ollut liian kovaa soiva musiikki, vaikka usein olen johonkin kulman tai nurkan taakse päässytkin istumaan, on jokainen mukana ollut seuralainen sanonut samaa.

Sisustukseltaan ravintola on moderni, sisältäen mukavia yksityiskohtia ja persoonallisuuksia. Ajoittain suuresta asiakasmäärästään huolimatta, henkilökunta on minusta onnistunut pitämään tilat yllättävänkin siisteinä. Pyörätuolillakin pääsee paikanpäälle.

Mikäli sattuu eksymään seudulle, suosittelen vähintään kahvikupposen nauttimista Turun jokirantamaisemissa.

Kaksi ja puoli tähteä 

**1/2