E. Ekblom, Turku

Turusta ei kehuttavan montaa viiniravintolaa löydy, mutta onneksi laatu korvaa määrän. Vastikään remontoitu E. Ekblom miellyttää maanläheisellä sisustuksellaan sekä erikoisilla yksityiskohdillaan. Ravintolan kattavan viinivalikoiman lisäksi talo tarjoaa myös muita juomia oluesta siideriin. Lisäksi ravintolasta saa erityisen edulliseen hintaan vatsansa täytettä torstaista lauantaihin, sillä vaihtuva kolmen ruokalajin menu kustantaa huikeat 29,00 euroa. Tämän lisäksi tarjolla on myös pienempää purtavaa vaikkapa viininmaistelun oheen.

Tämänkertaisen menun aloitti pikkublinit siianmätismetanalla ja punasipulilla, blinikauden herkkua siis. Oikein sopiva alkuruuaksi. Siianmätismetana oli ehkä kuitenkin hieman vaatimattoman makuista, mutta koostumukseltaan miellyttävä.

Pääruokana fasaani wallenberg ja perunamuhennosta. Wallenbergissä erittäin tasainen koostumus ja lisukkeet toimivat hyvin kokonaisuudessa. Perunamuhennos maistui ehkä hieman tärkkelykselle ja olisin kaivannut sekä wallenbergiin että muhennokseen ripauksen enemmän suolaa. Seuralaiseni söi ensimmäistä kertaa fasaania, hän kuvaili makua maksalaatikkomaiseksi. Rohkenen kyllä olla asiasta hieman eri mieltä, mutta riistaan tottumaton saattaa hyvinkin rinnastaa riistan maun maksalaatikkoon.

Jälkiruokana suklaakakkua ja suklaamoussea. Maistuva jälkiruoka, valitettavan usein olen törmännyt siihen, että jälkiruoka on hieman mitäänsanomaton pääruokaan verrattuna, mutta tällä kertaa näin ei käynyt. Suklaa maistui puhtaalle tummalle kaakaolle ja rapea keksi loi annokseen kaivattua tekstuuria ja suutuntumaa.

Mielestäni E. Ekblom on onnistunut uudistuksessaan niin sisustuksen kuin tarjoilunkin osalta. Tarjoilijatar tulikin kysymään meiltä, miten tällainen hieman ehkä pubimainen istumajärjestely toimii ruokailijan näkökulmasta, johon pystyin ilokseni vastaamaan, että oikein hyvin. Vaikka viereisen pöydän illallistajat istuivatkin suhteellisen lähellä, tilan akustiikka toimi sen verran hyvin, ettei välimatka häirinnyt ollenkaan. Pöytäkin oli loppupeleissä oikein passelin kokoinen, vaikka aluksi hieman mietinkin, että käykö ahtaaksi.

Ruoka vastasi mielestäni hyvin hintaansa, mutta myönnettäköön pienen pettymyksen iskeneen pääruuan kohdalla, sillä annos oli mielestäni ehkä hivenen liian lounasmainen, mutta tässä tilanteessa en kuitenkaan pitänyt sitä niin vakavana, sillä aika usein tämän kolmen ruokalajin hinnalla saa ravintolasta vain pääruuan. Yllätyksekseni menulle ei oltu laadittu omaa viinipakettia, mutta asiantunteva henkilökunta osasi valita hyvin juomat täydentämään annoksia.

Palvelu oli mutkatonta, asiantuntevaa ja ystävällistä. Hieman ehkä harmistuin, kun näin harjoittelijapojan törmäävän kiireessä asiakkaaseen, joka tästä syystä onnistui läikyttämään kuohuvan rinnuksillensa, mutta poika jatkoi vaan matkaansa. Olin myös positiivisesti yllättynyt siitä, että ravintola tarjoaa myös suhteellisen laajan olutvalikoiman viinivalikoiman lisäksi. Ravintola sopii mielestäni hyvin niin pienen kuin isonkin ryhmän illanviettoon. Voin hyvällä omatunnolla suositella tätä ravintolaa ystävillenikin.

Kaksi tähteä

**

Suuret oluet pienet panimot sekä neitsytperunafestivaali, Turku

Jopas jotakin, olen saanut jonkun sortin aiheen taas kirjoittaa, nimittäin tämän viikon loppupuolella Turussa järjestettiin neitsytperunafestivaali ja samaan aikaan paikan päällä myös suuri valikoima pienten panimoiden oluita. Oluen ystävänä minun täytyy kyllä myöntää, että harmitti saapua paikalle myöhään iltasella sekä kukkaro tyhjemmän puoleisena, mutta siitä huolimatta löysin uuden suosikki portterin sekä pääsin maistamaan telttasapuskaa á la Smör ja Rocca. Turun ravintoloita edustamassa olivat myös Mami ja Pinella.

Vaikka nämä neitsytperuna-annokset eivät ihan ulkonäöllisesti kummankaan ravintolan perustasoa ilmentänyt, niin harvemmin sitä kuitenkaan tulee syötyä festaripenkeillä taivasalla Smörin ylikypsää Hereford-härkää tai Roccan espanjalaista palvattua possua kera tietysti teeman neitsytperunoiden. Vähän harmitti, että Smörin listalla alunperin ollut luomukartista oli päässyt loppumaan, mutta kyllä sitä aterioinnin jälkeen tuli hymyiltyä leveästi ylikypsä lihanpala hampaan kolossa. Roccan annos kyllä onnistui yllättämään minut jälleen kerran makukokonaisuudellaan ja perunoissa oli mukavasti tulista potkua.

Oluita en kahta enempää maistellut sillä olin autolla liikenteessä ja tosiaan edelleen elelen taloudellisesti aika tiukkaa aikaa, ettei varaa suurempaan maisteluun olisi ollutkaan. Listalla oli kuitenkin yksi, jota oli pakko päästä maistamaan, nimittäin Malmgårdin Huvila X-Porter. Tummien oluiden ystävänä voin julistaa tämän oluen suoraan suosikkieni kärkeen. Perus portterin ominaisuuksien lisäksi oluesta löytyi mukavan lempeä savun maku, joka onnistui kyllä hurmaamaan minut ensi siemauksella.

Vähän aluksi harmitti, että missasin Taste of Helsingin, mutta kyllä tämäkin kokemus oli kokemisen arvoinen. Molemmat järjestetään varmasti ensivuonna uudestaan, jolloin pääsen maistelemaan lisää teltta-annoksia. Suuret oluet pienet panimot-tapahtuma järjestetään vuoden mittaa myös muillakin paikkakunnilla.