Niimpä niin, osa jo ehkä tiesikin viime syksyn reissun menneen pepulleen ratatöiden vuoksi, mutta onneksi tällä kertaa pääsimme perille. Olin siis odottanut tätä jonkin aikaa, mutta onnistuin aika hyvin nollaamaan ennakko-odotukseni. Chez Dominique on 1998 perustettu, nykyisin kahta Michelin-tähteä (vuodesta 2003) kantava, myös Suomen ravintoloiden keulakuvana pidetty ja keittiömestari Hans Välimäen johtama ravintola Helsingin Rikhardinkatu 4:ssä. Mainittakoon näin alkuun, että mukanani ei ollut rakasta Canon 500D:tä, vaan kuvat on kompaktilla otettuja, eikä edes omalla, joten laatu on myös sen mukaista - valitan.
Jo ulko-ovi houkuttelee sisälle ja huokuu arvokkuutta, kun lähestymme seuralaiseni kanssa ravintolaa. Astun sisään ja eteisessä on heti vastassa asiallinen ja ystävällinen miestarjoilija. Hieno tarjoiluasu pakko myöntää. Ilmoitan saapumisestamme ja kysyn mistä mahdollisesti pääsee ravintolaan sähköisellä pyörätuolilla. Tarjoilija vastaa kysymykseeni ja ottaa samalla irralliset rampit kainaloonsa ja pääsemme sisään lähes mutkitta: oven oma kynnys oli ehkä hieman korkeahko.
Takkejamme riisuessa katselin ympärilleni. Hyvin pelkistettyä ja modernia, selvästi tarkoin suunniteltu kokonaisuus. Tarjoilija laittoi takkimme narikkaan ja ohjasi meidät samppanjaloungeen odottamaan hovimme saapumista. Hän ehdotti myös apertiivia, mutta kieltäydyimme tällä kertaa. Silmääni pisti kuparin väriset lamput, joita muistin nähneeni myös Turussa eräässä ravintolassa. Viihtyisä nurkkaus kylläkin.
Tarjoilija ohjasi meidät pöytäämme, istutti tuoliimme ja taitteli liinan syliimme, joskin ehkä hieman jännittyneesti. Luulen kylläkin että minua jännitti enemmän kuin häntä, sillä tunsin sykkeeni nousevan ja käsien kylmettyvän. Vaikka tunnelma ei ollut edes kankea niin jostain kumman syystä jännitin, jälkeenpäin ihmettelin kyllä että miksi.
Tiesin, että jos jotain oli sallittavan odottaa, niin ainakin omaperäisiä ja taiteellisia annoksia. Ensimmäisenä meille tarjoiltiin pientä snack-palaa: Juuressipsejä ja kolmea erilaista dippiä. Kaunista ja mukava ice breaker. Punajuurta, sipulia, perunaa ainakin löytyy. Jännityksessä meni dippien nimet hieman ohi ja valitettavasti oli maut turhan vaisuja varmasti tunnistettaviksi (maistui enemmän kermaviililtä, raikkaita ne kaikki toki olivat). Voisin jopa kokeilla itse näiden valmistamista.
Vähän "täyttävämpää" Juustotuulihattu sekä laventelimadeleine lisukkeena tryffelimajoneesia. Juustotuulihattu oli ihanan suolainen ja koostumukseltaan juuri sellainen kuin pitääkin olla. Madeleinessa laventeli ei kyllä maistunut vaan lähinnä itse taikina.
Seuraavana jotain innovatiivista. Kivellä tarjoiltua sienipizzaa, ankan ja possun nahkaa, tryffelimajoneesia sekä näkkileipää tuorejuustolla. No nyt alkoi jännitys hälventyä ja hymy nousta huulille. Sienipizza oli ihanaa, olisin voinut syödä sitä enemmänkin. Nahkoja en sen enempää ole aikaisemmin syönyt kuin chicken wingseissä joten aika uutena tuli. Ankan nahka olisi varmasti hyvää jos pitäisi riistan mausta, minulle kuitenkin se oli turhan voimakas. Possunnahka maistui popcornilta, mikä oli minusta huvittavaa ja pidin siitä. Näkkileipä oli ihanan yrttinen ja erittäin kaunis tarjollepano.
Tottakai Aasiaa ei voi nykykeittiössä välttää ja itämaisia makuja sai nauttia: Porkkanamoussen muodossa jossa mukana piparjuurta sekä inkivääriä tuomassa mukavaa "potkua". Porkkanat olivat mukavan makeita.
Tummariisikeksi, punajuurta ja punajuuripyrettä. En tiedä oliko tämä nyt niin välttämätön. Ehkä jo hieman kauden punajuureen kyllästyneenä (vaikkakin tässä oli puhdas, hyvä punajuuren maku) en ollut niin innoissani, vaikka riisikeksi kuulostikin houkuttelevalta, maistui sekin tavalliselle riisikeksille. Oli hieman hankala syödä sotkematta punajuurta sormiinsa.
Henkilökohtaisesti rakastan vaaleaa leipää, kunnon voita ja punaviiniä (harmi vain että tilasimme viinin vasta pääruuan kylkeen). Tämä ranskalainen voi oli jotain aivan täydellistä ja nyt on pakko sortua naisellisten sanojen käyttöön - söpö sämpylä. Olisin voinut mutustaa pelkkiä sämpylöitä ja voita koko illan. Tässä vaiheessa viimeistään hymyilin kunnolla. Yksinkertaista mutta erinomaista. Anteeksi likainen leipälautanen.
Yrttipannacotta, suppilovahveromousse, merilevää, retiisiä ja punajuuria. Uudenlaisia yhdistelmiä ja tämä myös toimi, toki pannacottassa olisi saanut olla hieman enemmän makua. Tämä siis vasta varsinainen alkuruoka.
Toinen alkuruoka: ankanmaksamoussea, päärynäsorbet, lakritsia sekä briossi. Erittäin pähkinäinen, päärynä sopi erinomaisesti ankanmaksan kanssa ja pienet lakritsi palat toivat mukavan vivahduksen annokseen. En kyllä ole suuri briossien ystävä, mutta en kehdannut sitä jättääkkään. Tässä vaiheessa lakkasi myös nälkä.
Illan paras Paistettua kampasimpukkaa, mustekalaa, kukkakaalispaghettia sekä beurre blanc-kastiketta. Ensinnäkin jo pelkkä kampasimpukan koko ihmetytti - onko tämä joku Dominiquen oma lajike, geenimuunneltu vai onko muissa ravintoloissa simpukat jääneet keskenkasvuisiksi? Hieman hiekkaa löytyi lihasta, mutta koostumus oli täydellinen. Rakastuin myös mustekalaan, jota en siis ennen ollut edes syönyt. Kastike on klassikko, mutta kukkakaalispaghetti päätyi must-to-do-listalleni. Jotain uskomatonta.
Ennen pääruokaa suun raikastaja Suklaakahvipannacotta, fenkolisorbe sekä anisvaahtoa. Rehellisesti en voi sietää anista, mutta aikamoinen saavutus sekin, että lasipurkki palautui keittiöön tyhjänä.
Pääruokana Marmorihärän sisäfilee, paistettua kateenkorvaa, sipuli-tattipurée, soijakastiketta ja mitä ilmeisimmin pieni perunakakku. Fantastista, luulin jo suolapurkin kadonneen keittiössä, mutta olin ilmeisesti väärässä. Ihanan suolaista. Lisukkeet sopivat hyvin tähän annokseen, mutta henkilökohtaisesti en ole sisäelinten ystävä, varsinkin jo ajatus kateenkorvasta, yksi tärkeä immunijärjestelmän rauhasista, oli järisyttävä. Kaikkea on maistettava on uusi mottoni ja se päti myös tähän tapaukseen. Koostumus oli hyvä, mutta sieltä se sisäelinmaku kuitenkin pamahti suuhuni ja oli kyllä aika pitelemistä, ettei palannut takaisin lautaselle. Kateenkorva kyllä kuuluu ehdottomasti annokseen, mutta onneksi jokainen saa itse päättää mitä suuhunsa pistää.
Olin odottanut punaviiniä jo aika kauan, olisi siis pitänyt tilata jo heti alkuunsa. Sommelierin näyttäessä pulloa ja vuosikerran 2000 osuttua silmiini olin valmis repimään pöksyni. Mainitsen jo tässä kohtaa, että meiltä ei tosiaan kysytty, että minkä hintaluokan viiniä tarjotaan, toki ehkä olettamuksena tämän tason ravintolassa, mutta perhosia kuoriutui vatsaani isompikin populaatio. Nyt meni rahat. Mutta ei kuitenkaan, Como Villa Espanja, 2000 osoittautui edulliseksi (muistakaa missä ravintolassa ollaan) hintaan 17,50 €. Kysyttäni tämän hinnan, päätin tilata toisenkin lasillisen. Viini oli kevyt, hapokas ja ehkä hivenen sitruksinen (tämä siis oma arvioni). Erinomainen valinta.
Pääruuan jälkeen vuorossa ensimmäinen jälkiruoka. Mallasjäätelöä, suklaapannacotta sekä olutpisaroita. En tiedä mikä on, mutta tuntuu, että lähestulkoon jokaisella ravintolalla jälkiruoka osoittautuu kompastuskiveksi. Hieno idea ja varmasti olisi hyvääkin, jos annos tosiaan maistuisi jollekin.
Toinen jälkiruoka Mysliä, omenaa sekä jogurttia. Anteeksi mitä? En tilannut aamupalaa, mutta mysli oli kyllä hyvää, jogurtissa olisi saanut olla enemmän makua, omena sopi kieltämättä yhdistelmään. Aika vaisu.
En sitten tiedä pitikö vielä jotain tulla, mutta koska meillä oli kiire viimeiseen junaan pyysimme laskun 15 minuutin jälkeen, kun olimme edellisen annoksen lopettaneet ja mitään ei näyttänyt tapahtuvan. Emme siis tilanneet edes kahvia. Harmi jos jäi, olisi se ehkä voinut nimittäin pelastaa tuon hieman lattean lopetuksen illalle.
Ruuasta yleisesti: Hienoja, innovatiivisia ja taiteellisia annoksia. Hyviä yhdistelmiä. Valitettavasti olen kyllä sitä mieltä, että makua olisi lähestulkoon saanut olla kaikissa enemmän, varsinkin kaikissa kermapohjaisissa ruokalajeissa. En sitten tiedä onko keittiömestarilla supermakuaisti vai Suomen koulujen aromivahvenneliemet pilanneet makuaistini.
Palvelusta yleisesti: Hyvin asiallista ja hienostunutta sekä ajoittain nopeaa, mutta ei täydellistä. En tiedä ravintolan liikeideaa, mutta minulle on ainakin opetettu sääntö: ota, anna oikealta, tarjoa aina vasemmalta. Tämä tuntui menevän tarjoilijoilla sekaisin. Yksi tarjoilija suoritti kaiken oikeaoppisesti ainakin meidän pöydän kohdalla, muut tuntuivat toimivan miten milloinkin. Eniten huvitti se, että pääasiallisesti annokset tuotiin vasemmalta, vaikka pitäisi tarjoilu tehdä oikealta tilaakin oli riittävästi ja se olisi ollut luonteva järjestys, mutta kastiketta annosteltaessa herra siirtyi oikealle. Tiedoksi vain hänelle, että meni vähän väärinpäin. Pikkujuttuja, mutta tämän tasoisessa ravintolassa mikäli se ei liikeideaan kuulu, olettaisin, että tämä olisi itsestäänselvyys.
Minua kyllä häiritsi se, ettei tarjoilijoilla ollut omaa asemajakoa. Pidän siitä, että sama tarjoilija hoitaa homman alusta loppuun. Jotkut tykkäävät vaihtelusta. Alkuun palvelu oli nopeaa, mutta kellon lyödessä 21 tahti hidastui turhankin paljon. 4 hengen seurue, joka saapui vähän meidän jälkeemme, lähti noin tunnin aikaisemmin meitä ja he tilasivat vielä kahvit. Vesilasini oli hilkulla unohtua, mutta onneksi tarjoilija ehti kuin ehtikin hätiin ajoissa. Minulle jäi vielä epäselväksi se, että olisiko loppuun pitänyt vielä tulla jokin annos (jos piti niin kertokaa ihmeessä mitä olisi ollut luvassa), nimittäin muihin pöytiin olin sellaisen nähnyt saapuvan. Jos emme olisi joutuneet odottamaan 15 minuuttia toisen jälkiruuan jälkeen, olisimme varmasti ehtineet vielä yhden annoksen nauttia. Pientä viilausta voisi tehdä palvelun suhteen. Erityinen plussa siitä, että tarjoilija muisti tuoda seuralaiselleni uuden pillin punaviiniin.
Sisustuksesta yleisesti: Erittäin miellyttävä ja akustiikka pelasi uskomattoman hyvin. Alkuun ehitisnkin jo jonkun verran mainita sisustuksesta. Vessanpönttö oli kyllä aika erikoinen, ei oikein tiennyt miten siinä pitäisi istua "turvallisesti" :D. Hammastikut plussaa ja myös kunnon käsipyyheliinat.
Erityistä: 2 Michelin-tähteä, pääsy pyörätuolilla, ei suositella lastenrattaita, yleissiistipukeutuminen riittää, taiteelliset annokset, kaunis sisustus
**** Neljä tähteä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Vain asialliset kommentit julkaistaan.