tiistai 24. tammikuuta 2012

Spaghettia Sieni-bolognese-kastikkeessa



Noniin, kaikissa ruokablogeissa pitää aina olla ainaki yksi Bolognese-versio, se mikä lienee sitten aito alkuperäinen säilynee mysteerinä. Itse teen soosin milloin mitenkin, ihan vain vaihtelun vuoksi. Kokeilemalla eri variaatioita, löytää omaan makuun parhaimman reseptin sekä oppii aina uutta. Yksi syy, miksi tykkään valmistaa tätä on se, ettei tule tiskiä juuri lainkaan ja saa helposti tehtyä kahden päivän ruuan kahdelle.



Ongelmaksi kastikkeiden valmistuksessa on tullut se, että olen luopunut täysin aromivahventeista (tai tarkennettuna en syö sitä muuta kuin kouluruuassa, jossa sitä valitettavasti on, enkä haluaisi myöskään nälkiintyä ruuan välttelemiseksi). Olen huomannut tämän keinotekoisen valmisteen pilanneen makuaistini ainakin jo osittain. No mutta niin, miten sitten pilannut ja tehnyt kastikkeiden valmistamisesta ongelmallista: natriumglutamaatti aistitaan umami-makuna, joka henkilökohtaisesti minulle on se eniten nautintoa tuottava makuaistimus. Kun tätä synteettistä myrkkyä ruuassa ei ole, niin ruoka ei rehellisesti maistu juuri millekään. Kuolen varmaan sydän -ja verisuonitauteihin ennen kuin täytän 30, koska suolaa ja voita on E621 (ja lukuisten muiden lisäaineiden) luopumisen johdosta kulunut reilusti yli suositusten.

Yksi hyvä syy siis lisätä sieniä ruokaan on tämä nautintoa tuottava umami-maku. Kaupassa kun sattuikin olemaan Pirkka-herkkusienet tarjouksessa ja vielä suomalaisia sellaisia, oli pakko napata yksi rasia ostoskoriin. Koska sienet ovat vasta uusi tuttavuus ja vielä jotkin voimakkaammat sienet saavat aikaiseksi ylösnousemusrefleksin, päätin nyt alkajaisiksi heittää kastikkeeseen vain puolet rasiasta. Herkkusienet eivät onneksi ole sieltä vahvimmasta päästä.


Spaghettia Sieni-bolognese-kastikkeessa

No niin mutta itse reseptiin (nimen sitten saa kukin kirjoittaa miten parhaaksi näkee, en ole hyvä äidinkielessä). Freesasin pari porkkanaa, sipulin, valkosipulin kynnen, chilin ja herkkusieniä oliiviöljyssä ja lisäsin joukkoon naudan paistinjauhelihaa (400 g, en käytä muuta jauhelihaa). Tämän vaiheen voi kyllä tehdä toisinpäin lihan ja kasvisten suhteen. 


Kun jauheliha oli ruskistunut, lisäsin joukkoon lihalientä silmämääräisesti sen verran, että kaikki ainekset peittyivät. Sitten sekaan paseerattua tomaattia tai tomaattimurskaa (itselläni oli päässyt loppumaan ja en kaupassa muistanut, niin vaihtui yhteen pieneen purkkiin tomaattipyrettä). Maustoin suolalla, pippurilla ja basilikalla (tällä kertaa kuivattua).

Oman maun mukaan täysjyväspaghettia joukkoon (taisi mennä reilu kourallinen ja  tapana  on halkaista vielä pituussuunnassa kahtia). Kansi päälle ja annetaan hautua kunnes spaghetti on kypsää. Muistakaa lisätä lihalientä/vettä tarvittaessa vähän kerrallaan ettei pala pohjaan, ja jotta spaghetti kypsyisi.. Jos lorahtaa liikaa niin kansi pois vaan ja antaa veden höyrystyä pois.


Tarjoa vaikkapa parmesan-raasteen ja mozzarellasalaatin kera :) Itsellä jämä emmental-mozzarellaraastetta ja ihan perus vihersalaattia tällä kertaa. En tiedä tarkalleen paljonko mahtoi mennä aikaa, kun lueskelin lehteä ja harvemmin kokatessa katson kelloa, mutta jos nyt joku aika täytyy heittää niin ehkä semmone max. 30 minuuttia.

Ja nyt kyllä mainittava, että annoskoko on yllättävän pieni normaali annokseeni. Täytyy kyllä ostaa toisia lautasia, on sen verran juntit puolukkalautaset annosten esillelaittoon että ihan hävettää :D 

Hyvää ruokahalua!




5 kommenttia:

  1. Moikka!
    Sinun kastike näyttää hyvältä. Italiassa me syömme usein pasta bolognese, se on tosi maukasta ja helppo tehdä :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos paljon :) Teen useinkin pasta bolognesea, mutta parasta söin Milanossa. Pakko sanoa, että harjoitus tekee mestarin, vaikkakin sinne mestaruuteen on vielä pitkä matka. Joka kerta tullut parempaa ja hyvät raaka-aineet on kaiken a ja o :)

    VastaaPoista
  3. Oletko käynyt Milanossa? Se on minun kotikaupunki :)
    Tykkäsitkö paikasta? Ja tykkäätkö italialaisesta ruuasta?

    VastaaPoista
  4. Kävin vuonna 2010 elokuussa viikon matkalla, harmi vaan että silloin kaikilla paikallisilla oli loma ja monet paikat olivat kiinni. Milanossa näytti olevan myös paljon maahanmuuttajia. Italilainen ruoka on ranskalaisen ruuan jälkeen parasta, varsinkin kun rakastan kaikenlaisia pastoja. Ajattelin ostaa oman pastakoneenkin jossain välissä, niin voin itse tehdä erilaisia tuorepastoja NAMS :P

    VastaaPoista
  5. Ohh ymmärrän. Tuorepasta on aivan ihana <3

    VastaaPoista

Vain asialliset kommentit julkaistaan.