Astuimme Groteskin baarin ovesta sisään, sillä ravintola oli vielä suljettu. Kohteliaana baarimikko kyseli maistuisiko meille alkuun juotavaa, mutta kieltäydyimme kohteliaasti tarjouksesta ja kävimme istumaan. Vieressäni oli mielenkiintoinen sisustuselementti: Hendrick's Gin kylpyamme.
Hetken kuluttua baarimikko ilmoitti ravintolan auenneen ja meidät ohjattiin ravintolan puolelle. Salin puolella meitä odotti kauniisti ravintolan omaan tarjoilijan asuun pukeutunut nuori naistarjoilija. Hän opasti meidät jättämään takkimme itse naulakkoon. Itse olisin ehkä pitänyt enemmän siitä, että tarjoilija tai hovimestari olisi tämän tehnyt, mutta ilmeisemmin Grotesk on halunnut säilyttää rennokkuutensa.
Sali oli mielestäni valtava, verrattuna saman tyylisiin hienoihin ravintoloihin, ja mietinkin jo akustiikan toimimista. Tarjoilija ohjasi meidät nurkkapöytään ikkunan viereen. Ystäväni näki suoraan keittiön luukulle, sillä minä istuuduin toiselle puolelle, jotta saisin kaiken mahdollisen valon ulkoa kuvauksiani varten.
Peruskysymykset tarjoilija hoiti hyvin ja asiaankuuluvasti sekä tarjoili veden oikealta, mikä yllätti minut, sillä oikealla puolellani oli jonkun sortin väliseinää muistuttava verho ja olisin vasemmalta tarjoilun ymmärtänyt varsin hyvin - loput tarjoiltiinkin sitten vasemmalta. Ravintolan ollessa niinkin iso, ymmärrän jotenkuten vesikannun jättämisen pöytään. Plussa siitä, että tarjoilija kysyi vielä paikan päällä mahdolliset ruoka-aineallergiat, vaikka yleisesti ravintoloissa oletuksena on, että allergiat kerrotaan pöytävarauksen yhteydessä. Tässä vaiheessa salin vielä ollessa tyhjillään, en huomannut kiinnittää tarjoilijan hiljaiseen ääneen vielä huomiota, mutta loppua kohden hiljainen ääni, vaikka tarjoilijat vaihtuivatkin, koitui ongelmaksi, sillä minun piti kurottautua tarjoilijan naaman juureen epäkohteliaasti, jotta kuulin edes osan, mitä hän kertoi.
Talon maalaisleipää, voita sekä rosmariini-foccaciaa. Missä on voiveitsi? Päädyin käyttämään alkuruokaveistäni, mutta olisi ollut mukavaa, jos voiveitsi tai teemaan sopivasti puulastu tai muu vastaava olisi tuotu leipien yhteydessä, sillä voisen veitsen laittaminen takaisin kattaukseen tuntui hieman tökeröltä. Lieneekö foccacian suolannut kokki rakastunut, sillä palani päällä suolaa oli ehkä hitusen liikaa, mutta muuten paras foccacia, jota olen syönyt.
Ensimmäisenä ruokalajina porkkanakeittoa sekä savulohirilletteä. Kuinka kaunis annos ja ihana väri. Koostumukseltaan keitto oli täydellisen kuohkeaa ja kermaista. Viini Julicher Riesling 2009, Uusi-Seelanti sopi keiton kanssa kuin avain lukkoon. Ehdottomasti paras alkuruokakeitto, jota olen syönyt ja olin hyvin iloisesti yllättynyt, sillä minulla ei ravintolaan tullessa ollut minkäänlaisia odotuksia.
Toisena alkuruokana etikkamarinoitua silakkaa (niin tässä tosiaan toinen tarjoilija puhui silakasta ja toinen sillistä, mutta varmistin lopullisen kalan ravintolalta), tilli-fenkolipyree sekä kurkkua, käsin kuorittuja katkarapuja ja punasipulivinegretteä. En ole mikään silakan ystävä, mutta tämä annos jatkoi onnistunutta linjaa porkkanakeiton kanssa. Raikas, kaunis annos ja oikein maistuva. Tämänkin ruuan viini Itävaltalainen Wiener Gemischt Satz 2010 sopi annoksen kanssa hyvin.
Pääruokana rohkea veto pitkään haudutettua porsaan poskea, punajuuripyree, paahdettua punajuurta sekä punaviinikastiketta. Minähän en tunnetusti ole porsaan lihan ystävä kiitos lapsuuden traumojen, mutta tämä oli rehellisesti jotain taivaallista. Täydellisen mureaa ja mehevää poskea oli ilo syödä. Punajuuri hieman harmitti alkuunsa, sillä sitä tuppaa olemaan joka paikassa, josta olenkin jo aikaisemminkin harmitellut, mutta tämän annoksen paahdettu punajuuri varsinkin päällä olevan vihreän kreemin kanssa. Tämäkin annos päätyy parhaimpien pääruokien joukkoon. Viininä Humilitat Priorat 2009, Espanja sekoite Cariñena ja Garnacha rypäleistä sopi loistavasti täyteläisyydellään. Plussat itse valmistetusta sinapista.
Jälkiruokien kohdalla alkaa aina jännittämään, sillä niillä on helppo "pilata" onnistunut alku. Kun tarjoilija kattoi jälkiruoka katteeksi ensin veitsen ja haarukan sekä toiselle jälkiruualle lusikan ja haarukan, alkoi hieman arveluttaa. Veitsi nimittäin paljasti minulle ensimmäisen jälkiruuan: Juustolautanen, jossa juustoina Appenzeller, Brie de Meaux sekä Stilton, lisukkeena aprikoosihilloa sekä hedelmäbriossi. Voi voi, on hienoa jos tykkää juustoista ja kyllä minäkin, paitsi homejuustoista. Mielestäni juustot kannattaisi säilyttää listalla vapaavalintaisena jälkiruokana, mutta tällaiseen menukokonaisuuteen se on pikemminkin riskiveto, sillä monellekaan ei näyttänyt juustot maistuvan. Lisäksi annoksen ulkonäkö oli turhankin vaatimaton verrattuna kolmeen ensimmäiseen ruokalajiin. Koska yritän aina nähdä asian positiivisenkin puolen, olivat juustot kuitenkin sen verran laadukkaita, että siltonia maistaessani en oksentanut lautaselle. Olo on vieläkin häkeltynyt, ja oli kuvaakin ottaessa, sillä olin ehtinyt jo maistamaan appenzelleristä palasen ennen kuin muistin kameran. Viini oli minulle uusi tuttavuus ja valmistusalue maistui hyvin rusinaisuudellaan ja makeudellaan: Pineau des Charentes, Cognac, Ranska. Viimeinen jälkiruoka vaatii kyllä raikkautta tasapainottamaan tätä kokonaisuutta.
Valkosuklaapannacotta, persikkasorbettia, marinoitua persikkaa, paahdettua valkosuklaata ja persikkageeliä. Persikkasorbetti oli raikas ja makea. Valkosuklaapannacotta, noh on valkosuklaapannacotta eikä sen kummoisempi. Pidin eri persikkakomponenteista, mutta kokonaisuudessaan jälkiruuan raikkaus jäi vaisummaksi makeuden ja valkosuklaan tuhtiuden rinnalla. Hyvä jälkiruoka kokonaisuudessaan, mutta viimeiseltä annokselta toivoisin sitä pistettä i:n päälle, varsinkin kun alku oli mitä loistavin. Viini oli taas valittu loistavasti Cuvée Marie Cattalin 2007, Jurançon, Ranska
Ruuasta yleisesti: Alkuruuat yllättivät ja ihastuttivat kauneudellaan. Maut olivat selkeät, lempeät sekä taivaallisen toimivia yhdistelmiä. Pääruoka kruunasi hyvän alun ja toivon mukaan pääsen syömään yhtä hyvää porsaan poskea tulevaisuudessakin. Valitettavasti Grotesk kaatui jälkiruuallaan siinä missä moni muukin ravintola. Hyvin alkanut ilta hiipui loppua kohden, sillä jälkiruuat eivät valitettavasti loistaneet siinä missä kolme edeltäjäänsä, vaikka hyviä kokonaisuuksia olivatkin. Itse olisin juustojen tilalle kaivannut jotain hyvinkin raikasta ja viimeiseksi jotain lempeää kruunaamaan illan.
Palvelusta yleisesti: Pidin tarjoilijoiden yhteisestä pukeutumislinjasta. Hienotunteisen tarjoilun ongelmana kuitenkin oli puheäänen hiljaisuus - normaali puheääni toimisi hyvin häiritsemättä silti vieressä syöjiä. Tarjoilija huomasi myös kaataa lisää vettä, vaikka epäluuloisina sitä odotimmekin, sillä vesikannut säilytettiin pöydissä. Puheäänen lisäksi olisin toivonut loppuun selkeän lopetuksen, esimerkiksi perus "Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen" olisi ollut paikallaan, sillä kahvikyselyn jälkeen jäi vielä epäselväksi tuleeko jotain pikku piristystä loppuun vai oliko se siinä. Emme esimerkiksi tienneet velottaako ravintola vedestä erikseen, sillä viinit tarjottiin sekaannuksen johdosta ja ruuatkin oli ennakkoon maksettu. Tovin odottelun ja ihmettelyn jälkeen päätin tarjoilijalta asiaa kysyä, ja selvisi, että olemme vapaat lähtemään.
Sisustuksesta ja tunnelmasta yleisesti: Ravintola on mielestäni kilpailijoihinsa nähden iso, mutta mukavasti sisustettu. Akustiikka toimi suhteellisen hyvin, muutama pöytäseurue näytti nimittäin nauttivan juomatarjonnasta ja se aika ajoin kuului, muttei varsinaisesti häirinnyt. Tunnelma oli rauhallinen, rento ja erittäin viihtyisä.
Vaikka menu ei loppunutkaan huipennukseen ja kuuloni petti, niin Grotesk onnistui kokonaisuudessaan sen verran hyvin, että sijoittui toistaiseksi omien suosikkieni ykköseksi. Ravintolaan pääsee myös pyörätuolilla. Suosittelen lämpimästi tämän kokemuksen perusteella. Usean hankalan hammaskolon omaavana toivoisin vielä hammastikkuja vessaan ;)
*** Kolme tähteä
Onpa erittäin mainio blogi!
VastaaPoistaToivottavasti et ole jättänyt vielä Turkua taaksesi, vaan jatkat kaupungin ravintoloiden arvostelemista. Tyylisi on sopivan analyyttista ja samalla mielekästä luettavaa, bravo!
Taas kivasti kuvia, kiitos niistä :)
VastaaPoistaKiitokset molemmille kommenteista :) Turku ei ole jäänyt taakseni, mutta pyrin piipahtamaan muidenkin kaupunkien ravintoloissa kokemuksia ja elämyksiä kartuttaakseni.
VastaaPoistaMukava kuulla, että kirjoitustyylini on jonkun mieleen, sillä en ole koskaan ollut kielellisesti mitenkään lahjakas. Tosin tätä blogia kirjoittaessa, muiden blogien ja oikeiden ruokakriitikkojen tekstejä lukiessa sekin taito karttuu. Pyrin kirjoittamaan tekstini aina mahdollisimman rehellisesti säilyttäen kuitenkin pienen hienotunteisuuden ja huumorin.
Kuvat ovat juttuni, vaikka viimeaikoina olenkin alkanut empimään kameran ottamista ravintolaan, sillä kuvien räpsiminen sekä enemmän tai vähemmän näkyvästi mustaan vihkoseeni kirjoittaminen paljastaa kyllä aika pian ravintolahenkilökunnalle millä asialla sitä ollaan liikenteessä. Tosin jotkut saattavat ajatella minun olevan vielä niin pieni tekijä, etteivät mitenkään paranna palveluaan, joissain paikoissa taas huomaa palvelun muuttuvan radikaalimmin. Mikäli minulla olisi rahaa käytettävänä enemmänkin tekisin kuten oikeat kriitikot ja kävisin samaisessa ravintolassa useampaan kertaan eri seurassa ja vaatetuksessa, jolloin yhdellä kertaa voisin räpsiä kuvia ja saisin muutenkin rehellisemmän kuvan ravintolasta. Mutta niin kauan kun kustannan tämän lystin omasta lompakosta, se ei valitettavasti ole mahdollista. Kuvat silti ovat ja pysyvät vaikka anonyymiyteni ei olisikaan enää mahdollista. :)