Roccaan sisään astuttuamme, seisoimme Samppanjaloungessa. Valitettavasti täällä Turun seudulla ei ymmärretä tälläisten päälle ja asiakkaita ei ollut paikalla juuri silloin. Käytävän päässä oli naulakko emmekä oikein tienneet miten toimia (otetaanko takit meiltä, vai pistämmekö itse naulakkoon, onko pöytiinohjausta vai ei). Tähän voisi ehkä pienen parannuksen tehdä (edes kyltti eksyneiden lampaiden paimeneksi). Pöytävaraus meillä tietysti oli (tarjoilijan saavuttua hän ilmoitti meille, että heillä on täyttä, että onneksi meillä on varaus, muuten olisimme riisuneet takkimme turhaan). Tarjoilija ohjasi meidät pöytään istumaan.
Pöytäjärjestely oli erikoinen (tottunut peräkkäin seinän vierellä oleviin pöytiin), mutta toimiva. Aluksi vähän jännitti, että viereinen pöytä kuulee kaiken mitä juttelemme, mutta asiakasmäärän lisäännyttyä akustiikka ei kuitenkaan pettänyt.
Alkuun tilasin itselleni lasillisen Veuve Cliquot Brutia (en katsonut kuittia, mutta nettisivujen mukaan to-su 12 cl 12,00€).
Ensimmäisenä ruokalajina Fenkolilla maustettua kampasimpukkaa, muummonkurkkua, boqueronanjovista ja wasabipannacottaa, norm. 13,50€. Lisänä vielä lautasella tilliöljyä ja tillijauhetta. Tämän annoksen viininä Singing Grüner Veltliner, Itävalta, 2010, norm. 12 cl 10,50€, joka oli mielestäni paras (harmi etten ainakaan nopealla vilkaisulla löytänyt alkon sivuilta). Anjoviksen voimakas maku ei minua viehättänyt, mutta muutoin annos oli loistava. Mistä lienee kokki saanut ideansa wasabipannacottaan. Kaikki annoksen komponentit sopivat yhteen muodostaen hienon kokonaisuuden.
Seuraavana Punajuurikeittoa, ranskankermaa sekä tilliä, norm. 10,00€. Useasti keittoja valmistaneena ja syöneenä, tiedän niiden olevan ulkonäöllisesti ehkä hieman tylsähköjä, mutta Roccassa esillepano on viety askeleen edelle: Lautanen tuotiin pöytään siten, että siinä oli punajuuripyrettä, punajuuri-balsamico geeli sekä ranskankerma pallo, jonka päällä paahdettua valkosipulia ja tillijauhetta. Tarjoilija annosteli keiton karahvista lautaselle ja kaikki sulivat yhteen, muodostaen ihanan täyteläisen ja kermaisen punajuurikeiton. Viininä Pewsey Vale Riesling, Australia, norm. 34,00€/plo.
Pääruokana Sorsanrintaa, muskotti-kurpitsapyree, salvialla maustettuja vihanneksia sekä pekaanipähkinää, norm. 26,00€. En ollut syönyt sorsaakaan aikaisemmin ja varoitus mahdollisista hauleista huvitti minua. Aluksi puhdas sorsan maku hieman tökki, mutta kun sen yhdisti annoksen muiden komponenttien kanssa (varsinkin pekaanipähkinöiden <3, joita en myöskään ollut ennen syönyt) pidin siitä. Vihannekset olivat sopivan al denteja. Tämän annoksen loppupuolella vatsani ilmoitti limittinsä oleva piakkoin täynnä ja kaksi annosta pitäisi vielä mahtua... Viininä omaan makuuni turhan täyteläinen Le Tobele Amarone della Valpolicella, Italia, 2006, norm. 12 cl 11,50€.
Raikas välikevennys speciaali Sitruunaa, polentaa, hunajaa ja kukkia, norm. 10,00€, muistutti minua lapsuudesta, jolloin poimisin ruusuja naapurin puskista ja laitoin terälehdet kotona veteen. Muutaman päivän jälkeen vesi oli "hajuvettä". Se hajuvesi ei ollut kyllä hyvää, mutta sitruuna jälkiruokaan yhdistettynä, muuttui annoksen maku raikkaaksi, joskin ei ihan ollut mieleinen. Sopivan pieni se oli vatsani tilanteen huomioiden.
Jäkiruokaa odotellessa alkoi hieman jännittää: onnistuuko Rocca siinä, missä Pinella epäonnistui. Eteeni tuotiin Suklaakakkua, kirsikkaa ja savumaitosuklaajäätelöä, norm. 10,00€. Epäusko iski ennen kuin tartuin lusikkaan, en nimittäin ole hirveä suklaaleivosten ystävä. Kun kakunpalan makumolekyylit valloittivat kieleni, oli euforian tunne saavutettu. Voin vieläkin leijailla taivaalla pelkästä ajatuksesta. Ei maailmassa voi olla mitään yhtä hyvää kuin tämä. Jälkiruokaviininä hyvin herukkainen Celler Vinos Piñol Mistel Josefina Piñol, Espanja, norm. 8 cl 9,50€.
Lopuksi keittiön yllätyksenä Passionkakkua ja kookosvaahtokarkki, josta valitettavasti en muistanut suklaakakun huumassa kuvaa ottaa. Tämähän oli extraa, mutta rehellisesti, jos tämä olisi ollut suklaakakun tilalla, olisi menukokonaisuus kaatunut siihen, kuten Pinellassa (puuttui se jokin).
Yleisesti ruuasta: kaikki osui nappiin minun mielestäni ja kiinnitin erityisesti huomiota viinivalintoihin, jotka oli tarkoin harkittuja (luulisin :) ). Viini ja ruoka täydensivät toisiaan täydellisesti. Ehkä keittiö voisi ottaa hieman rennommin ruokien välillä, en ehtinyt edes juoda viinejä loppuun (tosin viinit alkoivat nousta hieman hattuun loppupuolella).
Roccan sisustus on modernia ja simppeliä. Pidin "apupöydän" ideasta. Rahaakin on varmasti mennyt, kun baaritiskin etuosa näytti ainakin olevan kuparia (eri asia sitten onko, en kysynyt). Pidän ravintolan kattolampusta, joka vaihtaa värejä.
Roccan alakerrassa on kellarihuoneisto, jossa voi "eksoottisuutta" halutessaan ruokailla. Vanhan kellarin tuoksu, kynttilän valo ja rappeutuneet seinät luovat mukavan tunnelman.
Naisten hotellihelpotus oli suhteellisen pieni mutta hoiti asiansa, sisutukseeltaankin ihan mukava. Eniten innostuin siitä, että joku nero on ymmärtänyt pistää hammastikkuja vessaan - ei tarvitse nolona pyytää tarjoilijalta lihan palat hampaankoloissa vilkkuen (joku joskus sanoi, että kannattaa iloita elämän pienistä asioista).Mitä palveluun tulee, pieniä parannuksia ehkä tekisin. Ensimäisenä sisääntulossa, se kyltti voisi olla kohdallaan. Meidän pöytämme sattui olemaan tolpan vieressä, mutta periaatteessa siinä olisi mahtunut tarjoilemaan molemmille oikealta, toisaalta, vasen oli ehkä silti käytännöllisempi ja luontevampi ratkaisu. Viimeisenä, mikä olisi ollut kokonaisuutta ajatellen loistava lopetus, olisi ollut se, että jälkiruokakahvi olisi tarjoiltu pöytiin kattamalla kahvikate ja kaatamalla pannusta eikä tuomalla kummasti Ikea-mukia muistuttavaa mukia pöytään (en tiedä oliko Ikeaa vai ei, eikä sillä nyt ole niin väliä). Vesilasini taisi myös tarjoilijalta unohtua. Muuten palvelu oli kohdillaan, yllättävän nuorta porukkaa henkilökuntana.
Kaikissa Turun hienoimmissa (tai ainakin hienoimpina pidetyissä) ravintoloissa en ole vielä ehtinyt käymään, mutta toistaiseksi Rocca onnistui kipuamaan Turun suosittelulistani ykköseksi. Perussiistit vaatteet kelpaavat tännekin, jos ohikulkumatkalla iskee nälkä, ei tarvitse pelätä käännytystä ovella (eri asia onko vapaita pöytiä, Turussa viikonloput ovat yleensä ruuhkaisimpia).
Erityistä: sijainti Turun historiallisissa maisemissa, kesäisin terassi, samppanjalounge, pääsy pyörätuolilla (sisäpihan puolelta) ja rattailla, lounas
*** Kolme tähteä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Vain asialliset kommentit julkaistaan.