Ravintolan hinnat hieman pistivät silmät pyörimään, mutta kerta pöytään oli jo istuttu, niin eipä siitä enää tyhjällä vatsalla nousta. Passasimme alkuruuat, mikä ei meille ole kovin tavanomaista. Punaviinin ystävänä tilasin 12 cl Baron De Ley Gran Reserva, Rioja, Tempranillo hintaan 11,00€, joka tuosta määrästä oli jo aikas tuntuva. Mieheni päätyi siiderilinjalle maksaen Strongbow-lasillisesta 5,50€.
Pääruokana oli tavanomaisesta ulkonäöstä poikkeava ja persoonallinen L.A. Burger 22,00€. Pihvi oli mukavan paksu ja medium, kuten olin tilannutkin sekä valmistettu jauhetusta Black Anguksen lihasta. Suolaa ja pippuria se olisi kyllä hieman kaivannut enemmän kyytipojakseen, mutta kokonaisuutena maistuva. Kurkku, joka ei hampurilaistäytteenä ole sieltä perinteisimmästä päästä, oli viipaloitu uhuiksi siivuiksi, kuten myös tomaatit. Cheddar-juusto oli maukasta ja pidin timjamin tuomasta vivahduksesta. Makukokonaisuudesta jäi kuitenkin puuttumaan jokin. Lieneekö sitten BBQ-kastikkeen puuttuminen vai liika erikoisuus. Lisukkeena hampurilaisen kanssa tarjoiltiin parmesanranskalaisia ja mielestäni tuo makuyhdistelmä toimi mukavasti.
Ravintolan tunnelma oli rauhallinen, sillä paikalla oli vain muutama asiakas meidän lisäksemme, mikä ei sinällään ole ihme maanantai-illaksi. Sisustus oli myös mukavan moderni ja maanläheiset värit sopivat rantamiljööseen kauniisti. Ravintolassa on paljon asiakaspaikkoja, alakerrassa baari sekä suurehko terassi Aurajoen rannalla. Pöytätabletin koin ehkä hieman epäkäytännölliseksi taskunsa takia.
Palvelu oli mukavan rentoa, mutta ajoittain olisin toivonut hieman enemmän rauhallisuutta ja varovaisuutta, vaikka vahinkoja sattuukin, niin astioiden tai tuolien kolahteleminen usein kiinnitti turhan paljon huomiotani. Lisäksi olin harmistunut siitä, että vettä ei kaadettu laseihin edes aluksi, vaikka asiakasmäärä olisi extrapalvelun sallinutkin. Olisi myös ollut mukavaa, että viinikin olisi kaadettu pöydässä ja esitelty pullo vielä ensin ennen kaatoa, kuin tuoda lasi pöytään valmiiksi viinikassassa kaadettuna. Sanan "lady" käyttö pisti hieman hymyilyttämään, mutta olihan tuo mukavan persoonallista. Kattauksessa ollut alkuruokaveitsi häiritsi minua sillä, joko se oli huonosti kiillotettu tai eksynyt matkalla tiskissä, nimittäin se näytti käytetyltä. Lisäksi mansikkajälkiruuan kanssa tuotu kahvilusikka antoi aihetta ihmetykseen, sillä miehelleni kuitenkin katettiin jälkiruokalusikka, lieneekö sitten suhteutettu annoksen kokoon.
Hintaa kuitenkin kertyi ja annoksiin sekä palveluun suhteutettuna illallinen oli pienoinen pettymys. Ehkä ensikerralla.
** Kaksi tähteä
Stefan's steakhouse on melkeimpä pahinta asiakkaan aliarviointia, mitä olen nähnyt ja suurin vitsi on parmesanranskalaiset.
VastaaPoistaMun mielestä ei ole kovin mielekästä maksaa siitä, että takahuoneen kokki on onnistunut yhdistelemään kahdesta pussista asioita.
----
Blogi on sikäli sympaattinen, että kirjoittaja on mahdollisesti aloitteleva ravintola-alan ammattilainen, joten katsoo ravintolassa sellaisia asioita, joita nk. siviili ei katso/kiinnitä huomiota/ei ole kiinnostunut.
Blogista tulee mielekkäämpää seurattavaa, kun kirjoitat asiaa, etkä tuijottele tarjoilijoiden työskentelyä aivan kuten tekisit itse joka kerta paremmin, varsinkin kun lihaksia siihen tuskin on. Lopeta tuijottelu, tiirailu ja kyräily, niin nautit itsekin ravintolakokemuksestasi enemmän. Asiasta saa toki sanoa.
-Jokke
Kiitos kommentistasi Jokke! :)
VastaaPoistaMinusta parmesanranskalaiset helppoudestaan huolimatta olivat ihan mukavaa vaihtelua tavallisille ranskalaisille.
Mitä palvelun seuraamiseen tulee, se ei häiritse eikä pilaa minun ravintolakokemustani, vaan on osa sitä.
En tiedä mitä tarkotit lihaksien puutteella, mutta jos kirjaimellisesti sitä tarkoitit, niin siitä ei kyllä ole puutetta kiitos harrastukseni. Olen myös saanut tarjoilijan peruskoulutuksen, joten nekin hommat luonnistuvat jos joskus tarve vaatisi.
Stefan's steakhouse profiloi kuitenkin itsensä paremman tason grillinä, joten odottaisin (etenkin noilla hinnoilla), että rannarit olisivat edes itse pilkotut ja parmesan edes raastettu päälle. Itse olin ainakin ihan helvetin pettynyt.
VastaaPoistaLihaksien puute oli metafora, jolla tarkoitin kokemuksen puutetta tarjoilijan työstä. Tiedän tunteen, tein sitä itsekin joskus. Itseluottamus omaan taitoon on niin kova, että tuntee pystyvänsä arvostelemaan muiden työtä tai työn tasoa, kun totuus on todennäköisesti jotain muuta. Jokainen vähääkään kauemmin alalla työskennellyt kuitenkin tietää, että tarjoilijan perustutkinnon suurin opetus on prikan oikeaoppinen kantaminen (tosin oma opettajani opetti ottamaan ranteen yhtenä tukipisteenä, joka tarkoittaa rikkinäisiä laseja). Kaikki muu tehdään työpaikkakohtaisesti toisin. Muita hyviä opetuksia on liinoitukset, erilaiset kattaukset ja viinin kaataminen pöydässä. Työskentelytavat- ja työjärjestykset tulevat työkokemuksen kautta. Työkokemus ei ole työharjoittelujakso. Harjoittelujakso on totuttautumista, jolloin ei tarvitse kovinkaan paljon tehdä luovia ratkaisuja omatoimisesti.
Mikään ei vituta kokenutta jermua kuin alalle tuleva keltanokka, joka aloittaa uransa neuvomalla kokeneempia ja perustelemalla itsensä kertomalla olevansa vaikkapa Taitaja-hopeamitalisti vuodelta 2007. Kunnioitus ansaitaan kunnioittamalla.
Mä tässä yritän monimutkaisesti selittää, että mä olen sekaisin blogin perspektiivistä. Jos otat lähtökohdaksi arvostelulle/kirjoitukselle, että katsot ravintoloita oman lähtötasosi perusteella, olet liian ammattilainen amatööriksi ja liian kokematon ammattilaiseksi, joten kehottaisin keksimään jonkinlaisen välimallin tälle kaikelle, sillä nyt tämä tuntuu vähän ylimieliseltä. Olet kuitenkin hyvin alkuvaiheessa uraasi.
-Jokke
Kuten taisinkin kirjoituksessa lopussa mainita "Hintaa kuitenkin kertyi ja annoksiin sekä palveluun suhteutettuna illallinen oli pienoinen pettymys" voin yhtyä mielipiteeseesi.
VastaaPoistaEn kyllä ole koskaan pitänyt itseäni mitenkään hyvänä tarjoilijana, enkä ole aliarvostanut oikeita tarjoilijoita saati monta vuotta alalla toimineita, päinvastoin arvostan heidän työtään. Mutta olen kuitenkin huomannut, miten jotkut pikkuasiat tuppaavat heiltäkin unohtumaan, toki inhimillistä, mutta kuitenkin se pistää harmittamaan. Esimerkiksi tarjoilu väärältä puolelta, vaikka tilasta ei olisi puutetta, vesilasin unohtaminen tyystin kun käy pöydässä kysymässä maistuuko ruoka tai syntymäpäiväsankarille viimeisenä tarjoileminen. Toki jokaisella ravintolalla on oma tyylinsä hoitaa tarjoilu, toisissa se on muodollisempaa kuin toisissa, mutta perusasiat ovat perusasioita.
Olen myös nähnyt monta työhönsä kyllästynyttä kyrpänaamatarjoilijaa, ja mikään ei ole minusta epäammattimaisempaa käytöstä tarjoilijalta kuin halventaa tai väheksyä asiakasta, ja tätä kohtelua saa usein juurikin monta vuotta alalla työskenneeltä vanhalta konkarilta. Onneksi näihin ei kuitenkaan törmää kovin usein.
Tiivistettynä, en todellakaan kuvittele olevani parempi tarjoilija. Blogin perspektiivi on arvioida ravintolakokemusta hieman laajemmin kuin perusjannun näkökulmasta, sen näkökulmasta mihin olen saanut koulutuksen, mutta en missään tapauksessa pidä itseäni ammattitaitoisena ruokakriitikkona, enkä liiemmin edes amatöörinä. Kirjoitan näitä lähinnä siksi, että blogiini eksyvät voisivat lukea hieman laajemmin ravintolasta, kuin että oliko ravintola hyvä tai huono. Lisäksi näen blogini myös yhtenä tapana kirjoittaa ravintoloille palautetta, sillä sitä harva uskaltaa paikanpäällä sanoa eikä sitä liiemmin kysytä. Arvioitani lukiessa täytyy kuitenkin muistaa, että ravintolakokemus on hyvinkin subjektiivinen, sekä vaihtelee riippuen monestakin asiasta. Mitään absoluuttista totuutta en blogissani kerro, enkä ole edes yrittänyt. Hieman ironinen sävyni kirjoittaa saattaa toki joskus aiheuttaa hampaiden kiristelyä, mutta se on tarkoituskin. Pieni provokaatio saa paremmin aikaan keskustelua.
Erittäin hyvä kirjoitus. En nähnyt kirjoituksessasi mitään moitittavaa tai kummallista. Maksava asiakas saa moittia, jos kokee sen aiheelliseksi. Jos jokin ärsyttää niin se ärsyttää. :)
VastaaPoistaJuurikin näin. Minä en myöskään aio missään vaiheessa lähteä arvosteluissani mielistelylinjalle, enkä koe itseäni ammattilaiseksi, joten arvostelujani kannattaa aina lukea avoimin mielin sisälsivätpä ne sitten positiivista, neutraalia tai negatiivista palautetta. Kiitos tästäkin kommentistasi :)
VastaaPoista