E. Ekblom, Turku

Turusta ei kehuttavan montaa viiniravintolaa löydy, mutta onneksi laatu korvaa määrän. Vastikään remontoitu E. Ekblom miellyttää maanläheisellä sisustuksellaan sekä erikoisilla yksityiskohdillaan. Ravintolan kattavan viinivalikoiman lisäksi talo tarjoaa myös muita juomia oluesta siideriin. Lisäksi ravintolasta saa erityisen edulliseen hintaan vatsansa täytettä torstaista lauantaihin, sillä vaihtuva kolmen ruokalajin menu kustantaa huikeat 29,00 euroa. Tämän lisäksi tarjolla on myös pienempää purtavaa vaikkapa viininmaistelun oheen.

Tämänkertaisen menun aloitti pikkublinit siianmätismetanalla ja punasipulilla, blinikauden herkkua siis. Oikein sopiva alkuruuaksi. Siianmätismetana oli ehkä kuitenkin hieman vaatimattoman makuista, mutta koostumukseltaan miellyttävä.

Pääruokana fasaani wallenberg ja perunamuhennosta. Wallenbergissä erittäin tasainen koostumus ja lisukkeet toimivat hyvin kokonaisuudessa. Perunamuhennos maistui ehkä hieman tärkkelykselle ja olisin kaivannut sekä wallenbergiin että muhennokseen ripauksen enemmän suolaa. Seuralaiseni söi ensimmäistä kertaa fasaania, hän kuvaili makua maksalaatikkomaiseksi. Rohkenen kyllä olla asiasta hieman eri mieltä, mutta riistaan tottumaton saattaa hyvinkin rinnastaa riistan maun maksalaatikkoon.

Jälkiruokana suklaakakkua ja suklaamoussea. Maistuva jälkiruoka, valitettavan usein olen törmännyt siihen, että jälkiruoka on hieman mitäänsanomaton pääruokaan verrattuna, mutta tällä kertaa näin ei käynyt. Suklaa maistui puhtaalle tummalle kaakaolle ja rapea keksi loi annokseen kaivattua tekstuuria ja suutuntumaa.

Mielestäni E. Ekblom on onnistunut uudistuksessaan niin sisustuksen kuin tarjoilunkin osalta. Tarjoilijatar tulikin kysymään meiltä, miten tällainen hieman ehkä pubimainen istumajärjestely toimii ruokailijan näkökulmasta, johon pystyin ilokseni vastaamaan, että oikein hyvin. Vaikka viereisen pöydän illallistajat istuivatkin suhteellisen lähellä, tilan akustiikka toimi sen verran hyvin, ettei välimatka häirinnyt ollenkaan. Pöytäkin oli loppupeleissä oikein passelin kokoinen, vaikka aluksi hieman mietinkin, että käykö ahtaaksi.

Ruoka vastasi mielestäni hyvin hintaansa, mutta myönnettäköön pienen pettymyksen iskeneen pääruuan kohdalla, sillä annos oli mielestäni ehkä hivenen liian lounasmainen, mutta tässä tilanteessa en kuitenkaan pitänyt sitä niin vakavana, sillä aika usein tämän kolmen ruokalajin hinnalla saa ravintolasta vain pääruuan. Yllätyksekseni menulle ei oltu laadittu omaa viinipakettia, mutta asiantunteva henkilökunta osasi valita hyvin juomat täydentämään annoksia.

Palvelu oli mutkatonta, asiantuntevaa ja ystävällistä. Hieman ehkä harmistuin, kun näin harjoittelijapojan törmäävän kiireessä asiakkaaseen, joka tästä syystä onnistui läikyttämään kuohuvan rinnuksillensa, mutta poika jatkoi vaan matkaansa. Olin myös positiivisesti yllättynyt siitä, että ravintola tarjoaa myös suhteellisen laajan olutvalikoiman viinivalikoiman lisäksi. Ravintola sopii mielestäni hyvin niin pienen kuin isonkin ryhmän illanviettoon. Voin hyvällä omatunnolla suositella tätä ravintolaa ystävillenikin.

Kaksi tähteä

**

Smör, Turku

Yleisestä käytännöstäni poiketen illallistin Smörissä kahdesti ennen tämän arvostelun kirjoittamista, sillä ensimmäisellä kerralla minulle ei tullut varmaa oloa siitä, kuinka monta tähteä ravintolan tulisi ansaita. Valitettavasti kuitenkin tekniikkakokeiluni muistiinpanojen kirjoittamisesta puhelimeeni osoittautui täysin fiaskoksi, sillä muistiinpanot katosivat muistista puhelimen päivityksen myötä. Todella noloa. Onneksi ammattimainen ravintolahenkilökunta paikkasi tilanteen lähetettyäni sähköpostia asiasta, ja suurin osa ensimmäisen illallisen ruuista saatiin selvitettyä. Suurkiitokset siitä.

Kuvassa liitutaulussa kesän aukioloajat.

Smör I

Ensimmäisellä kerralla päätin kokeilla Smörin viiden ruokalajin yllätysmenua sekä sille räätälöityä viinipakettia yhteishintaan 99,00 euroa. Alkuun joimme lasilliset Tarlantin kuohuvaa.

Smörin itse valmistamat leivät olivat erittäin maukkaita. Leipää tarjoiltiin myös myöhemmin lisää, mikä oli minulle ehkä hieman vieraampi käytäntö, mutta ei mikään huono sellainen. Itse halusin kuitenkin pitää vatsassa tilaa ruualle leipien maistuvuudesta huolimatta.

Keittiön tervehdykset vaihtelevat luonnollisesti päivittäin, joten varmuudella ei pysty sanomaan mitä tässä tarjoiltiin, mutta kovan mietinnän jälkeen muistiini hiipi mielikuva aniksesta ja suklaasta. Tiedä sitten, maistui ainakin.

Alkuun kuhatartar ja friteerattua tiikerirapua. Muistan vieläkin kuhatartarin suutuntuman kuinka pehmeältä ja tuoreelta kala maistui. Tillin tuoma vivahde kruunasi makukokonaisuuden.

Kampasimpukkaa, porkkanakreemiä ja cava-vaahtoa. Porkkanan maku olisi saanut ehkä hieman voimakkaammin tulla esille porkkanakreemistä, mutta koostumukseltaan ja ulkonäöltään varsin veikeä luomus. Cava-vaahto olikin uusi tuttavuus ja sopi mainiosti kampasimpukan kaveriksi. Mietin kuitenkin seuralaiseni kanssa, kuinka suuri variaatio kampasimpukoiden koossa voi olla riippuen siitä, keneltä ne on hankittu. Turun ravintoloissa nimittäin kampasimpukoiden koko on melkein puolet verrattuna Helsingissä tarjoiltuihin kanssaeläjiin.

"Voi ei" ajattelin, kun kuulin sanan kateenkorva tarjoilijan suusta hänen ojentaessaan annosta eteeni. Varautuneella asenteella tartuin kuitenkin haarukkaan muistaen viime kohtaamiseni Chez Dominiquessa tämän rauhasen kanssa. Tiedä sitten mitä taikoja keittiössä on tapahtunut vai onko tuoreusseula keittiömestarilla ehdottoman tarkka, nimittäin minä jopa pidin tästä kateenkorvasta. Helsingissä tulleesta oksennusrefleksistä ei ollut tietoakaan ja söin hymyssä suin lautaseni tyhjäksi. Risottoon olisin kuitenkin ehkä hieman kaivannut lisää suolaisuutta.

Pääruokana tarjoiltiin härän ulkofilettä, neitsytperunaa sekä kesätorin antimia. Hieman harmitti tässä kohtaa, sillä lupaavalta näyttänyt alku tyssäsi vähän tähän. Olisin kaivannut hitusen enemmän suolaa tuodakseen lihan omaa makua paremmin esille, sen sijaan paistopinta ja koostumus olivat onnistuneet. Pidin paljon annoksen lisukkeista, sillä jokainen maistui puhtaasti itselleen eikä makua oltu peitelty kastikkeella tai millään muullakaan. Perunaan en ollut pitkään aikaan ravintolassa törmännyt. Vaatii tietynlaista rohkeutta ja ammattitaitoa tarjoilla perunaa juuri sellaisenaan kuin se on keitettynä aiheuttamatta asiakkaalle sellaista oloa kuin olisi kotonaan syömässä. Siltikin tämä annoksen kohdalla vau-kokemus jäi kokematta.

Ennen varsinaista jälkiruokaa väliraikkaana sitruunaverbenajäätelöä ja marjoja. Mikä makukokemus. Silkkisen pehmeä sitruunaverbenajäätelö ja puhdas marjojen maku yhdistettynä yksinkertaisesti toimii.

Jälkiruokana vadelmamoussea, luonnonlakritsajäätelöä ja suklaakeittoa. Vadelma maistui täydellisen puhtaasti ja lakritsajäätelö oli rehellisesti parasta mitä olen syönyt. Jäätelön rakastajana tämä annos kyllä onnistui lopettamaan menukokonaisuuden täydellisesti. Suklaakeitto toi annokseen hienovaraista täyteläisyyttä. Tarjoiluastia ei välitettavasti näy kuvasta kunnolla, mutta kyseessä oli annokseen nähden suhteellisen iso kulho, mikä ehkä sai hieman hymyilyttämään erikoisuudellaan.

Smör II

Toisella kerralla päätin koota itse listasta mieleisen kokonaisuuden nähdäkseni millaisia luomuksia keittiöväki on keksinyt uutta menua laatiessaan.

Alkuun keittiön tervehdyksenä sellerikeittoa juotavassa muodossa. Hauska idea, maultaan ehkä hieman liian voinen, mutta kyllä sieltä sellerikin tuli esiin. Syksyisellä teemalla aloitetaan.

Menin sanattomaksi kun ylikypsää karitsan kylkeä, vadelmamysliä ja rosmariinipyrettä kannettiin eteeni. Niin kauniin syksyiset värit ja huolellinen esillepano sai oloni raukeaksi. Mysli olisi ehkä kuitenkin kaivannut hieman enemmän vadelmaisuutta, rosmariinipyreessä itse rosmariini jäi vaisuksi. Karitsassa valiettavasti maistui kuitenkin pistävä villa koostumuksen ollessa kuitenkin täydellinen.

Jostain kumman syystä en ole kalaa pahemmin ravintolassa syönyt, sillä olen kyseenalaistanut sen tuoreuden menekin perusteella. Riskillä menin, mutta onneksi niin tein. Haudutettua turskaa, rapuperunaa ja kruunutillikastiketta osoittautui varsin maistuvaksi kokonaisuudeksi ja olin positiivisesti yllättynyt, että kalaa oli niinkin paljon lautasella. Juuri sopivan kypsää, että kalan pehmeä maku ei mennyt piloille eikä ollut kuivunut. Rapuperuna oli minusta toimiva idea, ja siinäkin kummankin oma maku erottui selvästi mutta toimivat myös yhdessä.

Seuralaiseni päätti tilata itselleen pääruuaksi paahdettua härän kuvetta. Annoksessa myös sipulipyreetä ja friteerattuja riisipalloja. Varsin omaperäinen idea tuoda tekstuuria annokseen friteeraamalla riisiä. Lihassa olisi omasta mielestäni saanut olla enemmän suolaa, mutta suuremmaksi kompastuskiveksi osoittautui se, että ruoka oli jo haaleaa kun se tuotiin ystäväni eteen. Valitettavasti kylmä liha ei toimi, vaikka koostumus muuten olisikin kohdillaan. Sipulipyreeseen olisin kaivannut vielä vähän enemmän sipulisuutta.

Jälkiruuaksi ystäväni päätti maistaa vuohenjuustoa kovan varmistelun jälkeen, että se olisi minulle ok. Ainoa ruoka mitä en ole oppinut syömään monista yrityksistä huolimatta on nimittäin vuohenjuusto. Jo pelkkä sen haju saa minut voimaan pahoin. Laatuvaatimukset lienevät hyvinkin tarkat Smörin keittiöväellä, sillä tämä juusto ei vallannut hajullaan koko salia eikä edes meidän pöydän ympäristöä. Siksipä usklatauduin jopa maistamaan sitä. En lämmenyt, kuten en uskonutkaan, mutta jo se, että en siirtynyt vessaan yökkäämään maistamisen jälkeen kertoo erinomaisesta juustosta. Juuston lisukkeet muun muassa pähkinät ja omenasose olivat piste i:n päälle.

Rosepippurimoussea ja ruususerbettiä. Voiko tuota annosta olla enään ihastelematta. Toinen annos kautta aikojen jota en millään olisi raaskinut laittaa suuhuni. Onneksi minulla on valokuvat muistona. Ruususerbetti maistui raikkaalle ja mikä tärkeintä - ruusulle. Rospippurimousse sen sijaan jäi vähän vaisuksi pippurin suhteen, mutta muutoin oikein maistuva ja ihanan pehmeä koostumus. Innostuin jopa kuvaamaan yksityiskohtia annoksesta.

Ravvintola on sisustettu modernisti säilytteän kuitenkin entisaikojen muistoja seinillään. Seuralaiseni mielestä kuitenkin paikka olisi ehkä ollut parempi hieman vähemmän modernimpana, mutta itseäni se ei juurikaan haitannut. Tunnelma ravintolassa oli rauhallinen, lukuunottamatta tietenkin yhtä railakasta juhlaseuruetta, mutta akustiikka toimi ravintolassa hyvin. Ja mikä on hyvin on se, että vaikka pöydät ovatkin aika lähekkäin toisiaan ja voit kuulla puheensorinan taustalla, et silti erota tarkkaan mistä siinä viereisessä pöydässä oikein puhutaan.

Ravintolaan pääsee pyörätuolilla ja lastenrattailla Kauppiaskadun puolelta kirjastotalon ja toisen rakennuksen välisestä porttikongista, toisinsanoen kirjaston sisäpihalta, josta tarjoilija tulee avaamaan oven. En muista nähneeni kuitenkaan ovikelloa, joten lienee tarpeellista käydä pyytämässä ovea auki Läntisen rantakadun puolelta.

En jaksa lopettaa ihmettelemästä Smörin yksi toisiaan kauniimpia annoksia sekä sitä, miten jokainen jälkiruoka on osoittautunut menestykseksi siinä missä moni muu ravintola on flopannut. Pidän myös siitä, miten ravintolassa uskalletaan käyttää tarjoilijoiden ammattiaitoa esimerkiksi kastikkeen tarjoilussa tai niinkin yksinkertaisessa asiassa kuin kahvin kaatamisessa tarjoilupannusta kahvikuppiin. Viinivalinnat ovat olleet aina vähintäänkin loistavia, erityisesti toisella kerralla vuohenjuuston kanssa tarjoiltu Ca Rugate L´Ermita 2008 Regiotto della Valpolicella, Corvina, Rondinella. 

Palvelussa vähän ehkä harmittaa se, että vaikka tämä jälkimmäinen menu jo jonkun aikaa ravintolassa oli ehtinyt olla ja taitaa olla edelleenkin, niin tarjoilijat tuntuivat olevan hieman ulapalla. Poikkeuksena juustolle viiniä ehdottanut tarjoilijatar. Lisäksi toisella kerralla jouduin myös täyttämään itse oman vesilasini useaan otteeseen ja keittiöntervehdyksen lasia ei korjattu missään välissä pois pöydästä.

Vaikka Smör tarjosi uskomattoman kauniita annoksia, maukkaita sellaisia, silti se jokin ei toisesta kerrasta huolimatta tullut - se syy miksi juuri halusin käydä ravintolassa kahdesti.

Kaksi ja puoli tähteä

**1/2

Blanko, Turku

Turun ehkä parhaimmalla paikalla, Aurasillan kupeessa sijaisteva ravintola Blanko on kerännyt turkulaisten suosiota jo jonkin aikaa. Paikka tunnetaan sunnuntaibrunssistaan sekä Aurakadun puoleisesta terassistaan, jossa voi usein nähdä Turun parhaiten pukeutuneet juhlijat. Ravintola Blanko tarjoaa lounaan, brunssin, listaruokien  ja catering-palvelun lisäksi myös vaihtuvien tiskijukkien soittolistat.

Monipuolisen tarjonnan takia olen tehnyt jo useamman visiitin ravintolaan saadakseni kokonaisvaltaisen mielikuvan ravintolan annista, tunnelmasta ja palvelusta. Kuten arvata saattaa, silmäruokaa kuvien muodossa on siis kertynyt käyntien myötä.

Blanko tarjoaa laadukkaan lounaan arkisin kello 11-15.00 viikottain vaihtuvin listoin, joka päivällä oma kasvisvaihtoehtonsa.

Iltaisin Blanko muuttuu rennoksi musiikin tahdittamaksi ravintolaksi, jonka keittiö on avoinna klo 22.00 asti. Pilkun tarkkaa tämä kuitenkaan ei ole, sillä itse tilasin jälkiruokani keittiön sulkemisen jälkeen ja sain nautiskella hyvästä jäätelöannoksesta vielä puolituntia kokkien työajan päätyttyäkin.

À la carte-listalta löytyy jokaiselle jotakin ja mainitsemisen arvoisena näen salaattiannokset, jotka ovat kokonsa, ulkonäkönsä ja makunsa puolesta joka sentin arvoiset. Luomuhärän marmoroitu ulkofile sen sijaan olisi kaivannut hieman enemmän suolaa ja mureutta, mutta lisukkeena olleet sienet olivat sitäkin maukkaampia. Broileri-avocado foccaccia oli kaikinpuolin herkullinen ja annoskokokin hintaansa näden paikallaan. Blankon juomalista on suhteellisen laaja , joten kenenkään ei tarvitse istua iltaansa ravintolassa kuivin suin.

Blankon brunssi on saanut aikaisemmin hyviä arvosteluita ja onkin Turun suosituimpia. Pöytävarausta brunssille ei saa, mutta tarjoilijan mukaan klo 12-14.00 ovat kiireisimmät, joten ruuhkasta ahdistuvien on parempi siirtää syömisensä tuon ajankohdan jälkeen. Itse saavuin seuralaisteni kanssa paikalle tasan kello 14.00 ja saimme neljälle pöydän siltä seisomalta. Tosin huomasin tarjonnan hieman vaihtuneen sillä välin, kun olimme siirtymässä jälkiruokapöytään, joten valitettavasti herkulliselta näyttänyt suklaakakku jäi tällä kertaa maistamatta.

Hintaa brunssilla on 18,00 euroa sisältäen kaikki tarjolla olevat ruuat ja juomat santsikierroksineen, joten kalliiksi sitä ei voi laskea. Sen sijaan olisimme kaivanneet hieman enemmän hedelmävalikoimaa, kuten banaaneja tai appelsiineja sekä hieman enemmän aamupalapuolelle menevämpänä esimerkiksi mysliä. Toisaalta Blankon brunssi kestää ilta viiteen, joten en usko siihen aikaan paikalle saapuvien himoitsevan kovinkaan paljon myslin perään.

Jäätelön kauha oli hieman hankalakäyttöinen ja asiakas toisensa jälkeen minut mukaan lukien, joutui hieman taistelemaan saadakseen annoksensa kulhoon. Tarjolla olleet sienet olivat ehtineet jäähtyä turhankin paljon ja muuttuneet vetisen mauttomiksi. Kevätkääryleet brunssipöydässä olivat hieman erikoinen näky, mutta maistuivat siinä missä munakokkeli ja lihapullat kastikkeessa.

Leipävalikoima oli laaja sekä salaatteja oli useampaa sorttia. Leikkeleitä ja juustojakin löytyi sopivasti. Jälkiruokapöydässäkin oli kulinaristeille tarjota muutama juustopalanen sekä hieman "vaatimattomille" marjarahkaa, jäätelöä, hillolla täytettyjä lettuja sekä pikkuleipiä.

 

Kahvia sai juoda riittämiin ja tarjolla oli myös herkullisen raikkaita mehuja sekä mangoboolia.

Palvelu kaikkina kertoina on ollut moitteetonta ja hyvin ystävällistä sekä asiantuntevaa. Tunnelma ravintolassa  on ajoittain aika tiivistä, mutta pöytäseurueessa saa keskustella asiansa kuitenkin rauhassa. Ainoa häiritsevä tekijä kaikkina ravintolassa käyminä kertoina on ollut liian kovaa soiva musiikki, vaikka usein olen johonkin kulman tai nurkan taakse päässytkin istumaan, on jokainen mukana ollut seuralainen sanonut samaa.

Sisustukseltaan ravintola on moderni, sisältäen mukavia yksityiskohtia ja persoonallisuuksia. Ajoittain suuresta asiakasmäärästään huolimatta, henkilökunta on minusta onnistunut pitämään tilat yllättävänkin siisteinä. Pyörätuolillakin pääsee paikanpäälle.

Mikäli sattuu eksymään seudulle, suosittelen vähintään kahvikupposen nauttimista Turun jokirantamaisemissa.

Kaksi ja puoli tähteä 

**1/2

Stefan's Steakhouse, Turku

Rankkasateet ja ukkosmyrskyt aiheuttivat hiekkavalumia tiellemme ja koimme aiheelliseksi palkita koko päiväisen aherruksemme pienellä ravintolaillallisella. Stefan's Steakhouse rantautui Turkuun jo jokin aikaa sitten vanhan Hermannin tilalle Turun jokirantaan osoitteeseen Läntinen rantakatu 37. Amerikkalaisvivahteisen pihvipaikan erikoisherkkuna on Waguy-härkä, joka on Uudessa-Seelannissa Kobe-härän tyyliin kasvatettu rotu. Valitettavasti tulevien kesälomareissujemme takia tyydyimme syömään hieman edullisemmin - tai ainakin niin oli tarkoitus.

Ravintolan hinnat hieman pistivät silmät pyörimään, mutta kerta pöytään oli jo istuttu, niin eipä siitä enää tyhjällä vatsalla nousta. Passasimme alkuruuat, mikä ei meille ole kovin tavanomaista. Punaviinin ystävänä tilasin 12 cl Baron De Ley Gran Reserva, Rioja, Tempranillo hintaan 11,00€, joka tuosta määrästä oli jo aikas tuntuva. Mieheni päätyi siiderilinjalle maksaen Strongbow-lasillisesta 5,50€.

Pääruokana oli tavanomaisesta ulkonäöstä poikkeava ja persoonallinen L.A. Burger 22,00€. Pihvi oli mukavan paksu ja medium, kuten olin tilannutkin sekä valmistettu jauhetusta Black Anguksen lihasta. Suolaa ja pippuria se olisi kyllä hieman kaivannut enemmän kyytipojakseen, mutta kokonaisuutena maistuva. Kurkku, joka ei hampurilaistäytteenä ole sieltä perinteisimmästä päästä, oli viipaloitu uhuiksi siivuiksi, kuten myös tomaatit. Cheddar-juusto oli maukasta ja pidin timjamin tuomasta vivahduksesta. Makukokonaisuudesta jäi kuitenkin puuttumaan jokin. Lieneekö sitten BBQ-kastikkeen puuttuminen vai liika erikoisuus. Lisukkeena hampurilaisen kanssa tarjoiltiin parmesanranskalaisia ja mielestäni tuo makuyhdistelmä toimi mukavasti.

Mieheni päätti tilata Black Angus-härkää 150g Tenderloin hintaan 29,00€. Lisälisukkeina konjakki-viherpippurikastike 3,00€ sekä paahdettuja juureksia ja timjamia hintaan 3,00€. Pihvin kanssa yksinään lisukkeena paahdettu valkosipuli, joka on ensimmäinen mihin olen ravintoloissa törmännyt, kotioloissa useinkin sitä valmistanut, sekä pari lehteä rukolaa ja tomaattia. Lisukkeet ovat siis ehkä hieman välttämätön, tai vähintäänkin suositeltava annoksen kanssa, joten hintaa tulikin 150 gramman pihville 35,00€. Lisäksi tarjoilija vaikutti vielä olettavan lisukkeiden tilaamista. Pihvi oli kyllä koostumukseltaan täydellinen, suolaa ja pippuria siinäkin ehkä hieman niukasti, mutta rakenteen vuoksi saatanee sen anteeksi. Kastikkeessä konjakki sekä viherpippuri hieman vaisuja sekä juureslisukkeen palsternakat olivat inan liian kovia.

Jälkiruokien kohdalla mietimme, vaihdammeko ravintolaa, mutta tämän blogin takia päätin niidenkin osalta kortin katsoa. Strawberry & Lime 9,00€ oli pienoinen pettymys. Mansikkavaahto muistutti hiljattain mansikkahilloa valmistaneena hillon päältä kuorittua vaahtoa, mutta kirpeää sellaista, että kieli meni hieman rikki. Lisäksi pensasmustikat saivat minut hieman surulliseksi, sillä kotimaisia metsämustikoitakin on jo saatavilla. Muista marjoista en osaa sanoa. Limesorbetti maistui sille mille pitääkin.

Chocolate & Popcorncake 12,00€ ei mieheni mielestä avautunut. Hän ei oikein ymmärtänyt popcornien ideaa jälkiruuassa. Kakku oli kylläkin mukavan kosteaa ja valkosuklaavaahtokin sopi annokseen hyvin, joskin itse olisin toivonut hieman enemmän valkosuklaan makua kermavaahdon sijaan.

Ravintolan tunnelma oli rauhallinen, sillä paikalla oli vain muutama asiakas meidän lisäksemme, mikä ei sinällään ole ihme maanantai-illaksi. Sisustus oli myös mukavan moderni ja maanläheiset värit sopivat rantamiljööseen kauniisti. Ravintolassa on paljon asiakaspaikkoja, alakerrassa baari sekä suurehko terassi Aurajoen rannalla. Pöytätabletin koin ehkä hieman epäkäytännölliseksi taskunsa takia.

Palvelu oli mukavan rentoa, mutta ajoittain olisin toivonut hieman enemmän rauhallisuutta ja varovaisuutta, vaikka vahinkoja sattuukin, niin astioiden tai tuolien kolahteleminen usein kiinnitti turhan paljon huomiotani. Lisäksi olin harmistunut siitä, että vettä ei kaadettu laseihin edes aluksi, vaikka asiakasmäärä olisi extrapalvelun sallinutkin. Olisi myös ollut mukavaa, että viinikin olisi kaadettu pöydässä ja esitelty pullo vielä ensin ennen kaatoa, kuin tuoda lasi pöytään valmiiksi viinikassassa kaadettuna. Sanan "lady" käyttö pisti hieman hymyilyttämään, mutta olihan tuo mukavan persoonallista. Kattauksessa ollut alkuruokaveitsi häiritsi minua sillä, joko se oli huonosti kiillotettu tai eksynyt matkalla tiskissä, nimittäin se näytti käytetyltä. Lisäksi mansikkajälkiruuan kanssa tuotu kahvilusikka antoi aihetta ihmetykseen, sillä miehelleni kuitenkin katettiin jälkiruokalusikka, lieneekö sitten suhteutettu annoksen kokoon.

Hintaa kuitenkin kertyi ja annoksiin sekä palveluun suhteutettuna illallinen oli pienoinen pettymys. Ehkä ensikerralla.

** Kaksi tähteä