Fontana Café, Turku

Tänään alko Hullut Päivät Stockmannilla, kauhean ravaamisen, kantamisen ja tallotuksi tulemisen jälkeen iski minulle ja mummille kaamea nälkä. Monen mutkan kautta päädyimme Fontana Cafén lounaalle, joka sijaitsee osoitteessa Aurakatu 1, Turku. Kahvilassa on A-oikeudet ( ? päättelin nettisivuilla drinkkien perusteella, mutta ainakin B-oikeudet).

Koska paikka on enemmänkin kahvila kuin ravintola, olin ensin hieman hukassa miten toimia, kun astuimme sisään. Mutta onneksi kuulun siihen populaan joka uskaltaa avata suunsa, ja kysäisin tarjoilijalta tiskin takaa, että tilataanko tässä ja tuleeko pöytään yms. oleelliset kysymykset.

Tilasimme listalta itsellemme pastat: minä kana-pestopastan ja mummi kana-aurajuustopastan 10,00€. Alla kuva kana-pestopastasta. Koko oli suuri, en jaksanut syödä kaikkea, saati mummi raukkani, joka murehti koko ajan siitä, mitä kokki ajattelee, kun lautaselle jättää niin paljon ruokaa. Annos ei ollu kauhean erikoinen, mutta peruslounaaksi kaikin puolin hyvä. Kahvilan tuotevalikoima on mielestäni hyvä ja hintatasoltaan paikka on aikalailla perus turkulaisluokkaa. 

Kahvila on mielestäni hyvällä sijainnilla ja sisustukseltaan viehättävä (lukuunottamatta hirveitä ja ahtaita vessoja, joista en edes raaskinut kuvaa tänne ottaa). Istumapaikkojakin paikassa on riittävästi. Huomasin myös syödessäni, että huoneen/loossin katossa oli projektori, joten ilmeisesti paikassa voi järjestää kokouksia (nettisivuilla ainakin on tietoa kabinetista). Plussat kahvilan terassista (ei savuton).

Palvelu nyt ei tietenkään ole samanlaista kuin ruokaravintolassa, mutta kahvilaksi kelpaavaa (parannuksia voi aina tehdä). Ainoat huomautuksen aiheeni ovat aluksi tullut epävarmaolo (ei tiedä miten toimia ja kukaan ei tervehdi) ja toinen huomautus juomaveden loppumisesta. En viitsinyt mielenkiinnosta huomauttaa tarjoilijalle asiasta (yleensä näin teen), vaan otin pöytäämme oman vesikarahvin tiskin päältä. Vaikka tarjoilijat kulkivat alinomaa vesisäiliötelinehärpäkän ohitse ja muutama jopa sitä päin vilkaisi, niin kesti 25 minuuttia, ennen kuin asialle tapahtui yhtään mitään. Asiahan ei olisi ollut niin vakava, jos vesikarahveja olisi tiskillä ollut useampia, mutta asiakkaat yksi toisensa jälkeen ihmettelivät tyhjää säiliötä, kunnes joku ilmeisesti päätti huomauttaa veden loppumisesta.

Erityistä: Pyörätuolilla ja lastenrattailla pääsy, hyvä sijainti, runsaasti istumapaikkoja, kokouspalvelu, terassi

** Kaksi tähteä

Varusteita

No joops, oli vähän tylsää niin aattelin kyhäillä tänne taas jonkun random postauksen.

Alotin siis elokuussa 2011 opinnot hotelli-, ravintola- ja cateringalalla Turussa, ja sinne sitten piti hommata erinäisiä vehkeitä ja vempeleitä. Kuvasin tänne nyt jotain mun kokin tarvikkeista - kyllä, meidän täytyy myös tarjoilla siellä jouluun asti :'(.

Tämmönen kirja käskettiin hankkia, on muuten aikamoinen raamattu ja oli myös hintava jotain 70,00 € luokkaa se oli Turun Kansallisesta kirjakaupasta. Tosin tä kirja sisältää kaiken tarvittavan. Tää ei siis sisällä niinkään tarkkoja reseptejä vaan perusohjeet esimerkiksi kermaviilikastikkeelle, jota sitten tarpeen mukaan sovelletaan esimerkiks kalalle tai mille sit ikinä haluaakin. Ja jos vaan yhtään tykkää kokata ja ei ole rahasta kiinni, niin suosittelen ostamaan tämän kirjan, koska sitten ette tarvii enää mitään muuta. 

Että näin. Sitten on rakas ja kallein ikinä, veitsikassini merkkiä Solicut <3 23,00 € Tässä kuvia, ensimmäinen on kun avaa tarrat (rullataan kassiksi ja kiinnitetään tarroilla)

Siinä on kolme tollasta taskua missä toi mun terotin näkyy, et saa jotain varresta siihen, sitten on kaks jotain korttitaskun tyylistä sitä vastapäätä ja vetoketjullinen verkkotasku, jossa tällä hetkellä on mun digitaalinen lämpömittari anturilla ja kiinnikkeellä. Ei oikein kyl sovellu tolle toi tasku, koska se anturi tykkää törkkiä ittees sieltä ulos.

MAC:n oma veitsenterotin, jossa on veitsille ominainen kulma valmiina. Tarttis käydä Idellissä viel kysymässä et kui toi oikeen toimis, oon sitä kyl käyttäny mut on vähä epäilyttävä tekniikka mulla :D Ennen ku veitset on piloilla. KAIKILLE TIEDOKSI, veitsistä pitää poistaa kierteet jokaisen käyttökerran jälkeen! Itse teroitus tehdään kivellä. Timanttiteroitin, kuten minulla, pitää myös terää hieman terävämpänä, mutta kyllä munkin täytyy käydä teroittamassa veitseni. Annan kyllä ammattilaisen tehdä sen, eli vein veitseni Idelliin.

Mun digitaalinen lämpötilamittari anturilla (en muista merkkiä, eikä se tossa lue, mut suomalainen kuitenkin ja ostettu Sokos Wiklundilta), jota en viel ole käyttänyt. 

Eli toi piikki lykätään vaikka nyt sitten kinkkuun, kanaan, kalkkunaan, ankkaan mihkä ikin nyt sitten haluaakin ni pystyyn. Sit toi johto tulee uunista ulos ja toi ite mittari voidaan esimerkiks kiinnittää magneetilla (laitteen takapuolella) uuniin kiinni tai pöydällekin voi sen laittaa jos haluaa (ei siis jätetä uuniin!!), tyyli on vapaa. Sitten siihen voi esimerkiks ohjelmoida et se alkaa hälyyttää kun broilerin sisälämpötila on 74 astetta, otetaan broileri ulos ja peitetää foliolla jollo sen sisälämpötila nousee vielä 1-2 astetta ja mahdollinen salmonella on kuollu mut liha ei oo kuivaa. Ohan tos vaik mitä hienoi ohjelmii mutten oo ehtiny perehtyy viel toho laitteeseen kunnol. Makso vissiin joku 25-35,00€.

Sitten ite veitset on noitten alla, eli toi avataan vetoketjuilla tuolta reunoilta, joku tarkkanäkönen ehkä näkeekin ton vetoketjun tuol ulkosyrjässä (näkyy myös tossa kuvassa, missä on toi terotin ja lämpömittari, ylempänä).

Ahh... <3 eli ekana (vasemmalta) on mun juuresveitsi, MAC CP 105 mm, oikealta nimeltään kuorimisveitsi, mutta mä käytän sitä sellaseen pienempään nikkarointiin, koska SP-50 kuormisveitsi sekin nimeltään, niin oli jos sit niiiiiiin pal kalliimpi et tässä tuli mun rajani vastaan. Nyyh.. olisin kyl sen halunnu :( Toi mun CP makso jotain 21-23,00 € väliltä, tarkkaa hintaa en enää muista. Tää on siis MAC Original-sarjaa.

Ja tämä pikkune ihanuuteni on ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa joka on pipin mun sormeen tähny :)

Niin toisena (kato kuvaa uusiks ylempää) on atulat Küchenprofilta. Toisinsanoen ne on ruostumattomasta teräksestä valmistetut pihdit esimerkiksi pihvien paistoon tmv. Makso joku 10-13,00 €.

Atuloitten jälkeen on filointiveitsi Victorinoxelta, joka on markkinoiden paras n. 30,00 €. Tässä oon tehny poikkeuksen veistiin, nimittäin muovikahva. Tätä veistä ei nimittäin saa puukahvalla, mutta eipä se ole haitannut, koska muovi ei ole niin kova ja liukas kuin yleensä muovikahvaisissa vaan tämä on röpelöinen ja pysyy hyvin limaisessakin kädessä.

Tämä veitsi on myös tunnettu siitä, että se joustaa hyvin paljon, et fileoiminen käy kokemattomaltakin kuin heinän teko.

Hyppään rakkaimpani yli ja esittelen sen viimeiseksi, mutta hänen jälkeensä on maailman parhain kuorimaveitsi Victorinoxilta. Kulkee oikeasti nimella tomaatinkuorija ja maksoi joku 6-7,00€. Ei tullu käsi kipeäksi vaikka kuorin yhtenä päivänä yhteensä liki 200 juuresta.

Ja viimeisenä on kalapiikki Opalta.

Sitten rakkain <3. Eli MAC MBK-85 Professional-sarjaa toisinsanoen 22 cm kokkiveitsi.. Voiko siis oikeesti olla jotain näin taivaallista? Mä en edes suostu käyttää muita veitsiä ku tätä, noitten muitten mun kassissa siis lisäks... Toi siis oli kallis ku fan 152,00 €, mut jokasen sentin arvonen, tosin... tässäkin pitäis kiittää parempaa puoliskoa, koska se sen makso :D:D Nooh mitäs pienistä, mun pyhä aarre se on makso mitä makso.

Kyllä mä tuun ostelee viel vaikka ja mitä, ainakin kalapihdit ruotoja varten, mutten oo löytäny viel kunnollisia, ergonomia on erittäin tärkeetä et pystyy tekee töitä tehokkaasti - töissä ku kotonaki. Ja kun rahaa tulee lisää ni ostan jonkun MAC:n veitsen pienemmän ku toi 22 cm mut suurempi ku toi juures. Ja varmaan kaikkee muutaki sälää tulee ostettua jos eksyn kodintarvikeosastolle tai idelliin. Haluisin Riedelin viinilasit mut ne kyl ei kuulu tähän varusteluun :D

Sitten voisin vielä tähän random päivitykseen avautua tästä blogista taas, ihan oikeesti mikä järki on laittaa kuvan koko vaihtoehdoks erittäin suuri, jos ne kuvat on leveemmät ku mun ite teksille varattu tila? Ja mulla hajoo pää tän kanssa, nää rivivälitykset on taas jostain anaalista ja argh..... (tämä on uusin versio ja monien tuntien aikaan saannos)

Mami, Turku

Jep, kuten lupailin niin kävin Mamissa osoitteessa Linnankatu 3, 20100 Turku syömässä. Niille jotka ette tienneet, niin kyseistä paikkaa pidetään parhaimpana ravintolana Helsingin ulkopuolella. Ensimäiseksi valitan huonoja kuvia, jälleen kerran teknisiä ongelmia kameran kanssa :D Ehkä olisi korkea aika ostaa se makro-objektiivi :)

Vaatimattomuus on valttia.

Mamissa on raikas ja siisti, mutta samalla hyvin yksinkertainen sisutus ja kooltaan ravintola oli odotettua pienempi. Tunnelma oli hyvin lämmin. Valokuvaukseen ei juurikaan paras valaistus, mutta ravintolassa yleensä kuuluukin syödä, eikä valokuvata :) Pidin seinällä olevasta metso-tauluasetelmasta sekä oliivin vihreästä värityksestä. Jos haluaa äärimmäisyyksiin mennä, niin huomasimme ystäväni kanssa osan tuoleista ja pöydistä olevan erilaisia, mutta en sitten tiedä onko se niin vakava asia, että siitä kannattaisi ottaa päänvaivaa - ei se ainakaan ruuan makuun vaikuta :) Alla kuva viereisen pöydän kattauksesta.

Alkuruokina nautimme Luomuhäränpaistia, marinoituja kanttarelleja ja Waldemar-kastiketta 12,00 €  (ylempi kuva alla) sekä Mamin etanoita XX 10,00 € (alempi kuva alla).

Itse en ole vielä löytänyt rakkautta homejuustoihin, joten alkuruoka hieman tökki, mutta jos homejuustoa ei lasketa, oli annos maultaan loistava. Annos oli ehkä hieman turhan kookas, ottaen huomioon aikeemme syödä kolme ruokalajia. Ulkonäöllisesti annos oli mielestäni hyvä. Erityisesti pidin kanttarelleista, jonka marinadi toi mieleeni ainakin sitruunan, se oli ainutlaatuinen makuelämus ja viehättävä sellainen.

Ystäväni söi alkuruuaksi Mamin etanoita XX. Hänen mielestään annos maistui hyvältä ja oli kooltaan sopiva. Itse ehkä voisin pienen parannuksen annoksen ulkonäköön tehdä. Alkuruuanhan pitäisi houkutella syömään, mutta itseäni tämän annoksen ulkonäkö ei viehätä.

Pääruaaksi tilasin Viskilän tilan kukonpoikaa ja seme di melonepastaa 22,00 €. Punaisen lihan ystävänä tämä oli ihan mukava annos, joskin sekin kooltaan hieman liian suuri. Kastike oli hyvää ja pidin erityisesti pastasta. Kukonpojan koostumus (pyöreät annospalat kuvassa) oli uusi. Ihmettelin kokkiopettajani kanssa miten kyseiset palat oli valmistettu, nimittäin emme keksineet kukonpojasta osaa, josta saisi kyseisen muotoisia annospaloja. Päädyimme jonkin sortin "muusi-prässäys-menetelmään", mutta vahvistusta en ole siitä ravintolasta pyytänyt. Minusta tämä annos toimi ulkonäöllisestikin.

Ystäväni söi pääruuaksi Prässättyä häränrintaa ja sinappikastiketta 20,00€ ja hän piti siitä hyvin paljon. Tämä annos oli kooltaan minunkin mieleeni, mutta itse olisin ehkä asetellut juurekset jotenkin eri tavoin. Ulkopuolisena (en siis maistanut) liha näytti minustakin erittäin maukkaalta.

Jälkiruualle on aina tilaa, vaikka alku- ja pääruuat eivät kokonaan vatsaan mahtuneetkaan ;)
Ystäväni nautti Snickers-parfait 7,00 € ( tai 8,00 € ehti menu jo vaihtua). Hauska idea pakko myöntää ja kuulemma oli hyvääkin - jos tykkää suklaasta. Ystäväni valitettavasti huomasi jälkiruokakulhon olevan samanlainen kuin alkuruuassaankin. Periaatteessa tätä voisi kutsua etikettivirheeksi, mutta ehkä se riittää, että astia on puhdas :)

Minä nautin Valkosuklaa-panna cottan ja kuningatarsorbettia 7,00 €. Maultaan hyviä molemmat, raikkaan ystävänä pidin sorbetista ehkä enemmän ja plussan olisi saanut siitä, jos panna cotta olisi ollut kumottuna lautasella, mutta se on tyyliseikka.

Kirjoituksestani ehkä huomaa anteeksiantavaisuuden, minkä saa aikaan vain ja ainoastaan täydellinen palvelu. Siitä minulla ei ole mitään huomautettavaa, enkä aikaisemmin ole törmännyt parempaan.

Moni on paikkaa kehunut parhaaksi Turun ravintolaksi, valitettavasti itse en ole samaa mieltä. Pieniä muutoksia ruokien ulkonäköön ja sisustukseen voisi mielestäni tehdä. Mutta se, että ei ole paras, ei suinkaan tarkoita sitä, ettenkö kävisi uudestaan. Pidin siitä, että Mami ei ole turhan hienostunut, mutta ei turhan arkinenkaan. Eli suosittelen kaikille lämpimästi - ainakin unohtamaan S-ketjun ravintolat ja siirtymään tänne. Ravintolan korkeasta arvostuksesta huolimatta, tässä paikassa ei kuitenkaan tarvitse olla puku päällä. Itse pelkäsin olevani turhan arkisesti pukeutunut, mutta onneksi Mamissa ei katsota vaatetusta ja palvelu toimii pärstäkertoimesta huolimatta (kaikki asiakkaat ovat saman arvoisia).

Pyörätuolilla, sekä sähköisellä että manuaalilla, Mamiin pääsee takakautta ja ravintolassa on unisex-wc jossa pyörätuolillakin voi asioida.

Erityistä: Hyvä sijainti, pääsy pyörätuolilla ja lastenrattailla, laaja viinilista, eirnomainen palvelu

Ruoka-arvosana (Food): 8,5

Tila- ja sisustusarvosana (Space & decor): 8

Palveluarvosana (Service): 10