Kuningas Kebab, Turku

Voi onneton, kun olen ollut niin saamaton tämän blogin suhteen, mutta onneksi asia on korjattavissa! Kävin torstaina hierojalla rentoutumassa rankan työpäivän jälkeen ja fiilistelemässä neljän päivän vapaita. Tuli juttua Turun eri kebab-ravintoloista ja muistin, etten olekaan syönyt kebabia aikoihin ja minulla oli yksi tietty ravintola heti mielessäni. Kuningas Kebab on Turun vanhin kebab-ravintola. Ravintola valmistaa lihansa omalla reseptillään suomalaisesta naudanlihasta Paimiossa sekä käyttää itse lanseeraamiaan kastikkeita.

Ravintolan tilat ovat siistit, tilavat ja modernit. Asiakaspaikkojakin on runsaasti, mikä onkin välttämätöntä, sillä uusia asiakkaita astelee ravintolaan sisään tasaiseen tahtiin. Suuresta asiakasmäärästä huolimatta, ruuat saapuivat pöytään yllättävän nopeasti, mutta se ei liene ihme, sillä keittiössä ahertaa kolme ammattitaitoista suomalaista kokkia.

Ruoka on todella maittavaa ja eroaa paljonkin muiden kebab-ravintoloiden annista. Pelkästään liha näyttää jo erilaiselta, murealta ja mausteiselta, eikä vetiseltä, mauttomalta ja haalean harmaalta. Tohdin kuitenkin epäillä rullakebabin pitaleivän kosteutta, sillä se oli jokseenkin paksumpi mihin olen tottunut. Kuivaa se ei onneksi kuitenkaan ollut ja kokonaisuudessaan maistuva ja hintansa arvoinen. Miinuksen kuitenkin saa kastike, sillä väkevästä nimikkeestään huolimatta, kastikkeessa oli havaittavissa vain pientä lämpöä. Väkevän tai tulisen kastikkeen ystävän kannattaa siis suosiolla tilata Superhot-kastike, joka mielestäni vastasi jo totuttua väkevän kastikkeen tulisuutta, vaikka habaneron maku olikin hieman pistävä. Ranskalaiset olivat todella rapeita, eikä veteliä, liian kauan friteerauskeittimessä lilluneita vanhan öljyn makuisia puikuloita.

Ruuan laadukkuuden sekä ystävällisen palvelun lisäksi mainitsemisen arvoista on se, että tässä ravintolassa keliaakikko voi todellakin syödä ruokansa hyvillä mielin. Valitettavan useassa pizzeriassa, kebab- tai pikaruokaravintolassa gluteenittomat tuotteet valmistetaan samassa jauhoisessa tilassa, missä muutkin pizza- ja pitaleipäpohjatkin, puhumattakaan yhteisestä friteerauskeittimestä. Vaikka ravintolassa olisikin saatavilla erikseen gluteenittomia pohjia, eipä se hirveästi mieltä lämmitä, jos kebab täytetään samalla jauhopöydällä missä muutkin.

Kuningas Kebabista kuulee usein sanottavan, että se on kallis. Toki jos vertaa muihin itämaisten kollegoiden pitämiin ravintoloihin, mutta Kuningas Kebabista puhuttaessa kannattaa muistaa, että raaka-aineet ovat todellakin tuoreita, kotimaisia, liha on omaa luokkaansa, ammattitaito näkyy lautasella ja palvelu on ystävällistä. Lisäksi annosten koko vastaa myös hintaansa. Mielestäni siis ravintola ei ole kallis, kun vaakakupissa painaa enemmän laatu, koko ja kotimaisuus kuin annokselle kertynyt hinta. Ravintolalla ei ole kotiinkuljetusta ja pyörätuoliasiakkaitakin ravintolassa käy, vaikkakaan ravintolalla ei ole erillistä ramppia.

Mikäli joku kysyy minulta hyvää kebab-ravintolaa Turussa, suosittelen jatkossa Kuningas Kebabia.

E. Ekblom, Turku

Turusta ei kehuttavan montaa viiniravintolaa löydy, mutta onneksi laatu korvaa määrän. Vastikään remontoitu E. Ekblom miellyttää maanläheisellä sisustuksellaan sekä erikoisilla yksityiskohdillaan. Ravintolan kattavan viinivalikoiman lisäksi talo tarjoaa myös muita juomia oluesta siideriin. Lisäksi ravintolasta saa erityisen edulliseen hintaan vatsansa täytettä torstaista lauantaihin, sillä vaihtuva kolmen ruokalajin menu kustantaa huikeat 29,00 euroa. Tämän lisäksi tarjolla on myös pienempää purtavaa vaikkapa viininmaistelun oheen.

Tämänkertaisen menun aloitti pikkublinit siianmätismetanalla ja punasipulilla, blinikauden herkkua siis. Oikein sopiva alkuruuaksi. Siianmätismetana oli ehkä kuitenkin hieman vaatimattoman makuista, mutta koostumukseltaan miellyttävä.

Pääruokana fasaani wallenberg ja perunamuhennosta. Wallenbergissä erittäin tasainen koostumus ja lisukkeet toimivat hyvin kokonaisuudessa. Perunamuhennos maistui ehkä hieman tärkkelykselle ja olisin kaivannut sekä wallenbergiin että muhennokseen ripauksen enemmän suolaa. Seuralaiseni söi ensimmäistä kertaa fasaania, hän kuvaili makua maksalaatikkomaiseksi. Rohkenen kyllä olla asiasta hieman eri mieltä, mutta riistaan tottumaton saattaa hyvinkin rinnastaa riistan maun maksalaatikkoon.

Jälkiruokana suklaakakkua ja suklaamoussea. Maistuva jälkiruoka, valitettavan usein olen törmännyt siihen, että jälkiruoka on hieman mitäänsanomaton pääruokaan verrattuna, mutta tällä kertaa näin ei käynyt. Suklaa maistui puhtaalle tummalle kaakaolle ja rapea keksi loi annokseen kaivattua tekstuuria ja suutuntumaa.

Mielestäni E. Ekblom on onnistunut uudistuksessaan niin sisustuksen kuin tarjoilunkin osalta. Tarjoilijatar tulikin kysymään meiltä, miten tällainen hieman ehkä pubimainen istumajärjestely toimii ruokailijan näkökulmasta, johon pystyin ilokseni vastaamaan, että oikein hyvin. Vaikka viereisen pöydän illallistajat istuivatkin suhteellisen lähellä, tilan akustiikka toimi sen verran hyvin, ettei välimatka häirinnyt ollenkaan. Pöytäkin oli loppupeleissä oikein passelin kokoinen, vaikka aluksi hieman mietinkin, että käykö ahtaaksi.

Ruoka vastasi mielestäni hyvin hintaansa, mutta myönnettäköön pienen pettymyksen iskeneen pääruuan kohdalla, sillä annos oli mielestäni ehkä hivenen liian lounasmainen, mutta tässä tilanteessa en kuitenkaan pitänyt sitä niin vakavana, sillä aika usein tämän kolmen ruokalajin hinnalla saa ravintolasta vain pääruuan. Yllätyksekseni menulle ei oltu laadittu omaa viinipakettia, mutta asiantunteva henkilökunta osasi valita hyvin juomat täydentämään annoksia.

Palvelu oli mutkatonta, asiantuntevaa ja ystävällistä. Hieman ehkä harmistuin, kun näin harjoittelijapojan törmäävän kiireessä asiakkaaseen, joka tästä syystä onnistui läikyttämään kuohuvan rinnuksillensa, mutta poika jatkoi vaan matkaansa. Olin myös positiivisesti yllättynyt siitä, että ravintola tarjoaa myös suhteellisen laajan olutvalikoiman viinivalikoiman lisäksi. Ravintola sopii mielestäni hyvin niin pienen kuin isonkin ryhmän illanviettoon. Voin hyvällä omatunnolla suositella tätä ravintolaa ystävillenikin.

Kaksi tähteä

**

Kermainen curry-broilerikastike ohrapedillä

Olen innostunut täyrjyväohran käytöstä riisin korvikkeena. Täysjyväohra on kuiturikasta sekä matalan GI-arvonsa ansiosta nostaa verensokeria hitaammin, ja pitää kylläisenä pidempään kuin tavallinen pitkäjyväinen riisi. Päätin kokeilla ohran toimivuutta broilerikastikkeen kanssa, sillä tämä kastike on ehdoton suosikkini riisin kera. Ohra sopi mielestäni melkein paremmin tämän kastikkeen kanssa, mutta lieneekö syy sitten itse ohrassa vai omassa kyllästymisessäni, on toinen asia.

Kermainen curry-broilerikastike ohrapedillä

Tarvitset:

 450 g hunajamarinoituja broilerin filesuikaleita

4 dl kuohu- tai ruokakermaa

1 keskikokoinen sipuli

1 chili

currya

suolaa

ruokaöljyä

täysjyväohraa

Hienonna sipuli ja chili. Kuumenna pannu ja paista broileri, sipuli ja chili öljyssä. Lisää joukkoon n. 1 rkl currya ja makusi mukaan suolaa. Kun broileri on paistunut kunnolla, lisää joukkoon kerma ja anna hautua hiljalleen kiehuen n. 5-7 minuuttia. Valmista tässä välissä täysjyväohra paketin ohjeen mukaan. Itselläni käytössä Torinon täysjyväohra.