Perinteinen lihakeitto

Syksy on valitettavasti, mutta myös onneksi saapunut, sillä kesäpottujen popsiminen alkaa jo hieman kyllästyttää, vaikka hyviä ovatkin. Syksyhän on tunnetusti sadonkorjuun aikaa, ja mikäs sen maukkaampaa kuin kunnon lihakeitto vuoden juuressadosta. Riista-aikakin on käsillä, joten lihakeittoa voi valmistaa monesta  lihasta soppaluuta unohtamatta! Kunnon lihakeiton salaisuus on kärsivällinen lihan keittäminen, hätiköimällä saa aikaan vain kumisia sattumia, joten valmistukseen kannattaa varata aikaa.

Lihakeitto naudan lavasta

Tarvitset:

Naudan lapaa ja soppaluu

Perunoita

Porkkanoita

Juuriselleri

Palsternakka

Palan lanttua

Purjo

Persilja

Lihalientä

Maustepippureita

Tuoretta timjamia

Laakerin lehtiä

Suolaa

Laita naudan lapa kokonaisuudessaan hautumaan soppaluun kanssa kiehuvaan veteen, johon on lisätty lihaliemikuutio/härän fondia tai mikäli olet säilönyt itse valmistamaasi lihalientä, se käy paremmin kuin hyvin. Lisää joukkoon reilusti suolaa, maustepippureita, muutama timjamin oksa sekä laakerin lehti. Keittele lihaa koosta riippuen 2-3 tuntia, mahdollisesti kauemminkin jos isompi määrä kyseessä. Liha on hyvää, kun sitä saa revittyä haarukalla. Tarkista liemen määrä välillä ettet keitä lihaa pohjaan kannesta huolimatta.

Lihan keittyessä valmistele keittojuurekset, perunat sekä noin kymmenen senttimetrin pala purjoa. Älä pilaa hyvää keittoa ostamalla pakastevihanneksia, vaan valmista tuoreista raaka-aineista. Keittojuureksia ovat porkkana, palsternakka, lanttu sekä mukula(juuri)selleri. Juuresten kuorista voit halutessasi valmistaa kasvislientä. Mikäli perunat ovat tämän kesän satoa, voit jättää kuoret tuomaan keittoon tekstuuria. Peitä perunat kylmällä vedellä odottelun ajaksi, jotta ne eivät tummuisi. Laita juurekset omaan ja purjo omaan kulhoonsa. Toki voit myös tehdä nämä myöhemminkin, mutta itse koen mukavammaksi vain lisäillä oikealla hetkellä ja odotellessa tehdä jotain muuta, kuten katsoa televisiota tai istua tietokoneella.

Lihan ollessa valmis, siivilöi liemi isompaan kattilaan ja lisää keittojuurekset. Voit tarvittaessa lisätä vettä, mutta muista tarkistaa maku (lisää suolaa, liemikuutio...). Anna juuresten kiehua noin viisi minuuttia ja revi sillä välin liha haarukalla tai käsin. Lisää keittoon perunat ja revitty liha sekä kokonaisia maustepippureita. Tarkista maku, voit lisätä laakerinlehden, tuoretta timjamia tai suolaa halutessasi. Kun juurekset ja perunat ovat melkein kypsiä, lisää hienonnettu purjo.

Valmis keitto maistuu parhaimmalle tuoreen persiljan ja ruisleivän kera.

Kanttarelleilla täytetty lihamureke

Jostain kumman syystä en ole kotona aikaisemmin tehnyt lihamureketta, vaan pyörittänyt taikinasta pullia tai pihvejä. Lieneekö syy sitten siinä, ettei lapsuudenkodissani juuri mureketta syöty tai ainakaan niin usein, että muistaisin. Kanttarellisadon hävittämisprojektin viimeisenä ruokana, päätin sitten kokeilla täytettyä lihamureketta. Toimii aivan loistavasti varsinkin, jos lisää joukkoon vielä tuoreita timjamin lehtiä! Alla käyttämäni perustaikinan ohje, täyteet voi sitten keksiä mielensä mukaan ja kikkailla murekkeen keskelle.

Lihamureke

Tarvitset:

Naudan paistijauhelihaa

Kananmunia

Korppujauhoja

Sipulia

Voita

Mausteita lihaan

Sekoita keskenään 1 dl vettä, 1 dl korppujauhoja ja haluamasi mausteet (omani: jauhelihamauste, suola, paprikajauhe, valkopippuri ja cayennepippuri) sekä 2 kananmunaa ja anna turvota hetki. Kuullota pannulla voissa puolikas hienonnettu sipuli ja lisää taikinaseokseen. Sekoita joukkoon 500 g jauhelihaa, kunnes taikina on tasaista ja tiivistä. Muotoile tiiviisti voideltuun tai leivinpaperilla vuorattuun sopivan kokoiseen uunivuokaan (itse käytin leipävuokaa) ja paista 225-celsiusasteessa 30-45 minuuttia.

Vinkki: kostuta käsi vedellä niin mureketaikina ei tartu yhtä helposti käteen.

Käyttämässäni kanttarellitäytteessä oli voissa ruskistettuna loput puolikkaasta sipulista ja suunnilleen saman verran hienoksi leikattua kanttarellia ja lisäsin lopuksi tuoreita timjamin lehtiä ja ripauksen suolaa. Kikkailin täytteen siten, että ensin painelin leipävuuan pohjalle tiiviisti noin sentin paksuisen kerroksen lihamureketaikinaa muotoilemalla vaon keskelle, jättäen kuitenkin päihin korkeammat kohdat, ettei täyte pursuaisi ulos. Sitten levitin täytteen tasaisesti ja muotoilin loput taikinasta tiiviisti päälle.

Valkosipuli-kanttarelli broileri sekä pinaattifettuccine

Sain äidiltäni Atrian broilerin grillipaletin, sillä hän oli vahingossa mennyt ostamaan väärän tuotteen aikeinaan ostaa porsaasta vastaava paletti. Mietin sitten kovasti mitä kaikella kolmella lihalla tekisin, ja sain idean kikkailla paketista vain sisäfileosion auki, säästäen loput myöhemmäksi. Kaupassa törmäsin Pirkan pinaattifettuccineen, jota oli tottakai pakko päästä kokeilemaan ja valkosipulituorejuustokin näytti olevan tarjouksessa. Lisäksi olin käynyt muutama päivä sitten sienimetsässä keräilemässä kanttarelleja, joita jääkaapissani oli riittämiin, kun ahneuksissani olin niitä poiminut. Näistä syntyikin varsin toimiva yhdistelmä.

Valkosipuli-kanttarelli broileri sekä pinaattifettuccine

Tarvitset:

Broilerin rintafilettä tai sisäfilettä
Sipulia
Valkosipulia
Kanttarelleja
Kanalientä
Valkosipulituorejuustoa
Kermaa
Suolaa & pippuria

Hienonna sipuli, kaksi valkosipulin kynttä sekä reilu määrä sieniä ja paista voissa broilerin rintafileiden tai sisäfileiden kanssa. Kun broilerien pinnat ovat kiinni sekä sipulit ja kanttarellit ovat sopivasti kuullottuneet, lisää joukkoon pari desiä kanalientä, halutessasi loraus valkoviiniä sekä pari desiä kermaa. Ripottele valkosipulituorejuustoa sekaan ja mausta suolalla ja pippurilla. Keitä pinaattifettuccine ohjeen mukaisesti tai halutessasi voit lisätä ne suoraan broilerien kanssa kermakastikkeeseen, mutta lisää tällöin enemmän kanalientä, jotta pasta peittyy kunnolla eikä kuivu. Keitä kastiketta kasaan, kunnes koostumus on mieleinen, mutta huomioi pastan ajoitus, ettei pääse ylikypsäksi.

Mustapekkapossua

Olen nyt ottanut asiakseni kokeilla kaikenlaisia uusia ideoita, joita mieleeni juolahtaa. Tosin en varmasti ole ensimmäinen jonka aivotuksiin uudet reseptit ovat tiensä löytäneet, jotenka kunniaa en voi itselleni ottaa. Moni kokeilu on mennyt metsään, mutta moni myös onnistunut. Uutena hittinä on uunissa pannulla valmistaminen, sillä kaivoin jostain esiin Hackman Kovanaama Pro-paistinpannuni, joka on kaiken kestävä. Kerrassaan hyvä sijoitus, vaikka jonain Citymarketin K-Plussa-tarjouksena olen sen itselleni hankkinut.

Mustapekkapossu

Tarvitset:

Porsaan ulkofilepihviä tai kassleria á 150g

Mustapekkatuorejuustoa

Kermaa

Sipulia

Voita

Ruokaöljyä

Suolaa & pippuria

Leikkaa porsaan ulkofileestä tai halutessasi kasslerista sopivan kokoisia noin sentin paksuisia pihvejä ja hiero niiden pintaan suolaa ja pippuria. Hienonna yksi kokonainen iso sipuli. Paista pihvien pinnat kiinni sekä sipuli öljy-voiseoksessa. Lisää desi kermaa yhtä pihviä kohden sekä leikkaa Mustapekka-tuorejuustoa jokaisen pihvin päälle ja murusta loput kerman joukkoon. Lisää halutessasi hieman suolaa kastikkeeseen. Siirrä pannu uuniin 225-celsiusasteeseen, kunnes juusto on gratinoitunut kauniisti pihvien pinnoille. Mikäli et omista uunin kestävää paistinpannua, niin siirrä pihvit ja sipuli voideltuun uunivuokaan, johon kaadat kerman ja ripottele juusto vasta sitten. Perunamuusi sopii pihvien kanssa loistavasti.

Kotitekoiset purilaiset

Harva meistä ei ole syönyt hampurilaista edes kerran elämässään. Pikaruokalat valloittavat kaupunkien kortteleita maassa kuin maassa ja grillisapuska muuttuu yhä arkipäiväisemmäksi ruokavalioksi. Kun ravintolat kilpailevat keskenään, minimoivat kustannukset sekä maksimoivat tulot, kärsii myös laatu. Harva hampurilainen yltää enää sille tasolle, jolla se joskus aikoinaan oli, mutta onneksi kotona näitä herkkuja on helppo valmistaa ja vieläpä raaka-aineista tinkimättä.

Hampurilaiset

Tarvitset:

Naudan jauhelihaa tai paistijauhelihaa

Kananmunia

Mausteita lihaan

Cheddar-juustoa

Hampurilaissämpylöitä

Jäävuorisalaattia

Tomaattia

Sipulia

Majoneesia

Ketsuppia

Oikea hc-leipuri leipoisi nämäkin sämpylät itse, mutta minä nöyrryn jauhojen edessä ja päätin ostaa valmissämpylöitä. Tottahan toki niissäkin on eroja, joten mieleistänsä saa kaupan hyllyiltä etsiä. Koska en omista säköparilaa, enkä tällä kertaa jaksanut aiheuttaa tiskiä toisen paistinpannun verran, laitoin sämpylät grilliritilälle ja uuniin 200-celsiusasteeseen keskitasolle hetkeksi, samaan aikaan kun aloin paistamaan pihvejä. Juustoksi valitsin Herkun tiskiltä vahvaa cheddaria, ei mitään värjättyä sulatejuustoa. Majoneesissa sen sijaan oikaisin taas ostamalla Hellmann's chilimajoneesia, tosin sen verran kehnoa tavaraa oli, että ensi kerralla valmistan chilimajotkin itse.

Kunnon hampurilaispihveihin ei ängetä korppujauhoja laisinkaan, kananmunan saa lisätä jos näkee sen aiheelliseksi, mutta pääsääntöisesti sitko haetaan lihasta itsestään veivaamalla. Mausteet (grillimauste, suola, pippuri, cayanne itsellä käytössä) sekaan ja veivaamaan. Pihvit kannattaa muotoilla ensin palloiksi, jonka jälkeen painella ohuiksi pihveksi leivinpaperille, josta ne on sitten helppo irroittaa pannulle siirrettäessä. Pihvi kuuluu kääntää vain kerran, kuten kaikki pihvit yleensäkin. Reunoista voi seurata kypsyyden etenemistä samoin lihasveren pintaan nousemisesta. Kun käännät pihvin, laita juustosiivut sen päälle, jotta ne ehtisivät sulaa sopivasti ennen hampurilaiseen siirtämistä. Päälle voit vielä ripotella suolaa ja pippuria.

Perustäytteinä hampurilaisissa on sipuli, jäävuorisalaatti sekä tomaatti, mutta täytteiksi kelpaavat kaikki itselleen maistuva maan ja taivaan väliltä. Hampurilaiset eivät parane odottaessaan syöjää, joten ne kannattaa nauttia heti kokoamisen jälkeen. Näiden herkkujen kylkeen sopivat myös maalaisranskalaiset, hickorymajoneesi sekä chipotleketsuppi, jota näissäkin purilaisissa oli.