Kanttarelleilla täytetty lihamureke

Jostain kumman syystä en ole kotona aikaisemmin tehnyt lihamureketta, vaan pyörittänyt taikinasta pullia tai pihvejä. Lieneekö syy sitten siinä, ettei lapsuudenkodissani juuri mureketta syöty tai ainakaan niin usein, että muistaisin. Kanttarellisadon hävittämisprojektin viimeisenä ruokana, päätin sitten kokeilla täytettyä lihamureketta. Toimii aivan loistavasti varsinkin, jos lisää joukkoon vielä tuoreita timjamin lehtiä! Alla käyttämäni perustaikinan ohje, täyteet voi sitten keksiä mielensä mukaan ja kikkailla murekkeen keskelle.

Lihamureke

Tarvitset:

Naudan paistijauhelihaa

Kananmunia

Korppujauhoja

Sipulia

Voita

Mausteita lihaan

Sekoita keskenään 1 dl vettä, 1 dl korppujauhoja ja haluamasi mausteet (omani: jauhelihamauste, suola, paprikajauhe, valkopippuri ja cayennepippuri) sekä 2 kananmunaa ja anna turvota hetki. Kuullota pannulla voissa puolikas hienonnettu sipuli ja lisää taikinaseokseen. Sekoita joukkoon 500 g jauhelihaa, kunnes taikina on tasaista ja tiivistä. Muotoile tiiviisti voideltuun tai leivinpaperilla vuorattuun sopivan kokoiseen uunivuokaan (itse käytin leipävuokaa) ja paista 225-celsiusasteessa 30-45 minuuttia.

Vinkki: kostuta käsi vedellä niin mureketaikina ei tartu yhtä helposti käteen.

Käyttämässäni kanttarellitäytteessä oli voissa ruskistettuna loput puolikkaasta sipulista ja suunnilleen saman verran hienoksi leikattua kanttarellia ja lisäsin lopuksi tuoreita timjamin lehtiä ja ripauksen suolaa. Kikkailin täytteen siten, että ensin painelin leipävuuan pohjalle tiiviisti noin sentin paksuisen kerroksen lihamureketaikinaa muotoilemalla vaon keskelle, jättäen kuitenkin päihin korkeammat kohdat, ettei täyte pursuaisi ulos. Sitten levitin täytteen tasaisesti ja muotoilin loput taikinasta tiiviisti päälle.

Valkosipuli-kanttarelli broileri sekä pinaattifettuccine

Sain äidiltäni Atrian broilerin grillipaletin, sillä hän oli vahingossa mennyt ostamaan väärän tuotteen aikeinaan ostaa porsaasta vastaava paletti. Mietin sitten kovasti mitä kaikella kolmella lihalla tekisin, ja sain idean kikkailla paketista vain sisäfileosion auki, säästäen loput myöhemmäksi. Kaupassa törmäsin Pirkan pinaattifettuccineen, jota oli tottakai pakko päästä kokeilemaan ja valkosipulituorejuustokin näytti olevan tarjouksessa. Lisäksi olin käynyt muutama päivä sitten sienimetsässä keräilemässä kanttarelleja, joita jääkaapissani oli riittämiin, kun ahneuksissani olin niitä poiminut. Näistä syntyikin varsin toimiva yhdistelmä.

Valkosipuli-kanttarelli broileri sekä pinaattifettuccine

Tarvitset:

Broilerin rintafilettä tai sisäfilettä
Sipulia
Valkosipulia
Kanttarelleja
Kanalientä
Valkosipulituorejuustoa
Kermaa
Suolaa & pippuria

Hienonna sipuli, kaksi valkosipulin kynttä sekä reilu määrä sieniä ja paista voissa broilerin rintafileiden tai sisäfileiden kanssa. Kun broilerien pinnat ovat kiinni sekä sipulit ja kanttarellit ovat sopivasti kuullottuneet, lisää joukkoon pari desiä kanalientä, halutessasi loraus valkoviiniä sekä pari desiä kermaa. Ripottele valkosipulituorejuustoa sekaan ja mausta suolalla ja pippurilla. Keitä pinaattifettuccine ohjeen mukaisesti tai halutessasi voit lisätä ne suoraan broilerien kanssa kermakastikkeeseen, mutta lisää tällöin enemmän kanalientä, jotta pasta peittyy kunnolla eikä kuivu. Keitä kastiketta kasaan, kunnes koostumus on mieleinen, mutta huomioi pastan ajoitus, ettei pääse ylikypsäksi.

Mustapekkapossua

Olen nyt ottanut asiakseni kokeilla kaikenlaisia uusia ideoita, joita mieleeni juolahtaa. Tosin en varmasti ole ensimmäinen jonka aivotuksiin uudet reseptit ovat tiensä löytäneet, jotenka kunniaa en voi itselleni ottaa. Moni kokeilu on mennyt metsään, mutta moni myös onnistunut. Uutena hittinä on uunissa pannulla valmistaminen, sillä kaivoin jostain esiin Hackman Kovanaama Pro-paistinpannuni, joka on kaiken kestävä. Kerrassaan hyvä sijoitus, vaikka jonain Citymarketin K-Plussa-tarjouksena olen sen itselleni hankkinut.

Mustapekkapossu

Tarvitset:

Porsaan ulkofilepihviä tai kassleria á 150g

Mustapekkatuorejuustoa

Kermaa

Sipulia

Voita

Ruokaöljyä

Suolaa & pippuria

Leikkaa porsaan ulkofileestä tai halutessasi kasslerista sopivan kokoisia noin sentin paksuisia pihvejä ja hiero niiden pintaan suolaa ja pippuria. Hienonna yksi kokonainen iso sipuli. Paista pihvien pinnat kiinni sekä sipuli öljy-voiseoksessa. Lisää desi kermaa yhtä pihviä kohden sekä leikkaa Mustapekka-tuorejuustoa jokaisen pihvin päälle ja murusta loput kerman joukkoon. Lisää halutessasi hieman suolaa kastikkeeseen. Siirrä pannu uuniin 225-celsiusasteeseen, kunnes juusto on gratinoitunut kauniisti pihvien pinnoille. Mikäli et omista uunin kestävää paistinpannua, niin siirrä pihvit ja sipuli voideltuun uunivuokaan, johon kaadat kerman ja ripottele juusto vasta sitten. Perunamuusi sopii pihvien kanssa loistavasti.

Makkaraperunat

Kesällä tulee syötyä uusia perunoita, makkaraa ja pekoniakin käytetään herkkusieninyytteihin. Seuraavana päivänä jääkaapissa lojuu ylimäärä keitettyjä perunoita, makkaraa ja vajaa pekonipaketti. Täydelliset ainekset kunnon makkaraperuna-aterian valmistamiseen - usein seuraavana päivänä on myös kankkunen, joten rasvainen krapularuoka kruunaa eilisen juhlan. Näiden jämien lisäksi tarvitset rasvaa, sipulia ja halutessasi vielä kananmunaa.

Makkaraperunat

Tarvitset:

Keitettyjä perunoita

Sipulia

Pekonia

Makkaraa

Kananmunaa

Voita/öljyä

Suolaa ja muita mausteita

Leikkaa, kuutioi ja paloittele perunat kuorineen, sipulit, pekoni ja makkarat haluamassasi suhteessa. Kuumenna pannu lisäten reilu nokare voita tai loraus öljyä. Lisää kaikki ainekset pannulle. Paistele kunnes saavat kauniin värin ja halutessasi lisää lopussa 1-2 kananmunaa rikkoen makkaraperunoiden joukkoon. Mausta suolalla ja muilla mausteilla esimerkiksi grillimausteella ja cayannepippurilla. Helppoa kuin heinän teko ja herkullista. Uusia perunoita käyttäessä tilli tuo makkaraperunoihin maukkaan vivahteen.

Cajunleike ja maalaisranskalaiset hickorymajoneesin & chipotleketsupin kera

Jotta voisi tehdä seuraavalle viikolle lupauksen elämäntapojensa parantamisesta, etenkin ruokavalion, on sunnuntaisin nautittava kunnon kolesterolinnostatusateria. Tänään päädyin valmistamaan cajun-leivitettyjä porsaan leikkeitä, sillä tuon saparohäntäisen eläimen ulkofilee sattui olemaan Hulluilla Päivillä tänään tarjouksessa. Tämä ei tietenkään ollut ainut herkku, jota kyseisiltä alennusmyynneiltä kuluneen puolen viikon aikana kävin hamstraamassa, joten monen moisia herkkuja on myöhemmin luvassa. 

Cajunleike

Poista porsaan ulkofileestä kalvot ja leikkaa poikittain lihassyitä vasten sopivan kokoisia annospaloja n. 2-3 cm levyisiä. Käännä palat lihassyyt ylöspäin ja nuiji varoen kuitenkin rikomasta pihviä. Suosittelen pakastepussin asettamista pihvin ja nuijan väliin, myös leikkuulauta kannattaa suojata esimerkiksi leivinpaperilla. Leikkeet kuuluu nuijia ohuiksi, mutta kuinka ohuiksi, on makuasia. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon paistoaika, sillä paksumpi pihvi vaatii enemmän aikaa, jolloin leivitys todennäköisesti ehtii palaa pihvin pinnalle, sitäpaitsi mitä ohuempi, sitä parempi.

Sekoita laakeassa astiassa (sellainen johon leike mahtuu kokonaan) esimerkiksi uunivuuassa reilu määrä korppujauhoja, cayanne-pippuria, paprikajauhetta punaista väriä antamaan sekä grillimaustetta. Leikkeen nimi tulee cayanne-pippurista, mutta tulisuutta antamaan kelpaa mikä tahansa chilijauhe, kunhan lopputuloksena on tulinen korppujauho-mausteseos.  Sekoita samanlaisessa laakeassa astiassa reilusti vehnäjauhoja, suolaa sekä mustapippuria sekä vielä yhteen astiaan kananmuna 1 tai 2 kappaletta leikkeiden määrästä riippuen (itse käytin yhden ja tein kaksi leikettä) sekä lisää loraus vettä ja sekoita tasaiseksi.

Pistä paistinpannu kuumenemaan ja lisää öljyä sekä nokare voita ennen kuin aloitat leivityksen. Leivitys tapahtuu seuraavasti: kieritä leike ensin vehnäjauhoissa siten, että vehnäjauhoja on joka puolella, sillä muuten kananmuna ei ota leikkeeseen kunnolla kiinni ja leivitykseesi jää koloja. Käännä kerran molemmat puolet kananmunassa ja sitten korppujauhossa. Voit myös heitellä korppujauhoja pihvin päälle, mikäli sinulla on niitä astiassa riittävästi. Siirrä pihvi suoraan pannulle, jonka pitäisi tässä vaiheessa jo olla tarpeeksi kuuma, mutta varmista, älä laita pihviä liian kylmälle pannulle. Paistamisen jälkeen voit laittaa pihvin esimerkiksi uunivuokaan/lautaselle ja uuniin 100 asteeseen paistaessasi muita tai tarjota heti. Puhdista pannu ja lisää uutta öljyä (mielummin liikaa kuin liian vähän) sekä nokare voita ja ota käsittelyysi seuraava leike. Älä siis leivitä leikkeitä liian aikaisin, sillä muuten niistä tulee kuivia, parhaimman lopputuloksen saat, kun leivität leikkeen juuri ennen paistamista.

Salaatissa jäävuorisalaattia, kevätsipulia, kurkkua, tomaattia siemenineen ja fetajuustoa.

Maalaisranskalaiset

Tein ensimmäisen kerran itse ranskalaisia koulun keittiötunnilla jokunen kuukausi takaperin, jonka jälkeen päätin, että teen jatkossa kaikki ranskalaiseni itse. Pese kiinteämaltoiset perunat ja leikkaa ne mieleisen kokoisiksi. Liota perunasuikaleita viileässä vedessä noin kymmenen minuuttia jonka jälkeen kuivaa ne. Kuumenna paistoöljyä, itse käytin rypsiöljyä, paksupohjaisessa tai valurautakattilassa 120 celsiusasteeseen, mielellään jopa vähän päälle, sillä lisätessäsi perunasuikaleet lämpötila laskee jonkun verran. 

Lisää uppopaistoritilään sen verran ranskalaisia, että ne peittyvät kokonaan siirtäessäsi ritilän kattilaan. Paista ranskalaisia kunnes ne nousevat pintaan, ne eivät saa saada väriä vielä tässä vaiheessa. Siirrä ranskalaiset paperin tai caritaliinan päälle ja kuivaa ylimääräinen rasva pois. Kun olet saanut kaikki ranskalaiset paistettua, kuumenna öljy 180 celsiusasteeseen, ja ruskista ranskalaiset yhtä pienissä erissä. Siirrä ruskistetut ranskalaiset kippoon ja lisää niihin suola ja heiluttele niitä kipossa, jotta suola levittyisi tasaisesti. Muista aina uppopaistaessasi, ETTET VAHINGOSSAKAAN HEITÄ VETTÄ KUUMAAN ÖLJYYN - ainakaan jos se sattuu syttymään (ei kuitenkaan pitäisi, sillä lämpötila on 180 celsiusastetta), joten pidä kansi ja sammutuspeite lähelläsi.

Hickorymajoneesi & chipotleketsuppi

Mietin kovasti mitä tarjoaisin leikkeen kera ja pelkkä tavallinen ketsuppi oli mielestäni liian tylsä. Kurkistaessani jääkaappiin sain idean kokeilla jotain uutta (en usko kuitenkaan olleeni ensimmäinen) ja lopputuloksena syntyi varsin oivat soosit tällaiselle mättöruualle ja vieläpä nopeasti. 

Sekoita majoneesia ja hickory-kastiketta keskenään, majoneesia enemmän, kunnes maku on mieleisesi. Valmista chipotleketsuppi sekoittamalla ketsuppia ja chipotlekastiketta (käytin Tabascon valmistamaa) sekä ripaus mustapippuria. Tässäkin ketsuppia enemmän. Määriä en osaa sen koommin antaa, sillä lisäsin ja maistoin, lisäsin ja maistoin, kunnes maku oli mielestäni sopiva. Oivat ja helpot kastikkeet vaikkapa kesän grillijuhliin ja miksei arkeenkin.

Karitsan paahtopaistia, varhaisperunoita ja rosmariinikastiketta

Pääsiäisen kunniaksi päätin kokkailla jotakin itsellenikin uutta, nimittäin karitsaa. Lampaasta en pidä sen villaisuuden takia, mutta kunnon tuoreessa karitsassa ei tuota mummon kutoman sukan makua ole - saati sitten luomukaritsassa.Lihat hain Stockmannilta kuten aina, jos kauppahalli on jo ehtinyt sulkea. Myös kaikki muutkin lautasella olevat komponentit koostuvat Herkun valikoimasta.

Rosmariinikastike

Ensimmäisenä otin lihan lämpeämään, jonka jälkeen aloitin kastikkeen valmistuksen, sillä hyvän kastikkeen salaisuus on hyvä kokoon keittäminen, jolloin maut tiivistyvät. Noin kolme desiä lihalientä ja Stockman Gourmet Demi-Glace, ihan vähän merisuolaa, sillä lihaliemi ja Demi sisältävät sitä jo aika reilusti, muutama musta- ja valkopippuri kokonaisena ja pari rosmariinin oksaa. Annoin kastikkeen kiehua hiljalleen, kunnes maut olivat mieleiset ja suurin osa vedestä haihtunut pois. Sillä välin valmistin salaatin ja laitoin perunat kiehumaan. Kun liemen määrä on mielestäsi sopiva siivilöi se.

Ennen suurustusta kannattaa tarkistaa maku, sillä sitä on vaikeampi saada muutettua vehnäjauhojen lisäyksen jälkeen. Esimerkiksi jos kastike on liian suolaista, kannattaa osa liemestä ottaa talteen ja vaikkapa pakastaa jääkuutiomuotissa myöhempää käyttöä varten ja lisätä loppuun vettä ja keittää vielä hetki. Suurustin kastikkeen osanestesuurustuksella eli siis veteen sekoitetaan vehnäjauhoja (tai maizenaa jos haluaa gluteenitonta), joka lisätään pikkuhiljaa hyvin sekoittaen kastikkeeseen, kunnes koostumus on mielestään sopiva. Vehnäjauhoja käyttäessä kannattaa olla varovainen, sillä se paakkuuntuu helposti ja se ei myöskään ala suurustamaan kastiketta heti lisättyä, vaan se ottaa tovin ennen kuin kastike alkaa paksuuntua. Jos kastikkeeseen sattuu muutama jauhopaakku tulemaan - ingen panik siivilä avuksi.

Grillattu ja marinoitu karitsan paahtopaisti

Paahtopaistin marinoin yön yli öljyssä, jossa oli persiljaa, rosmariinia, ruohosipulia, valkosipulia, loraus etikkaa, suolaa sekä mustapippuria. Koska rakastan grillattua lihaa yli kaiken (nam nam karsinogeenejä), päätin kiikuttaa kaasugrillini auringon valoon. Ensin grillasin parilalla lihan pinnat kiinni, jonka jälkeen siirsin ne yläritilälle, kunnes digimittarini piippasi sisälämpötilan olevan 55 celsiusastetta.

Salaatti ja varhaisperunat

Salaatti koostui tällä kertaa  kartanon salaatista, jäävuorisalaatista, mangoldista, kurkusta, punasipulista, tomaatista, oranssista paprikasta, vihreistä rypäleistä ja feta-juustosta. Kastikkeena hyvälaatuinen oliiviöljy ja ripaus herbamarea.

Perunoiden keittämisessä kaikkein oleellisinta on se, että perunat lisätään kiehuvaan veteen, jossa on aika reilusti suolaa, sillä perunan tuore maku tulee selkeämmin esiin, kun suolaa on tarpeeksi. Merisuola on tässäkin ykkönen. Reilu ruokalusikallinen litraa kohti on aika hyvä mitta. Jos et lisää perunoita kiehuvaan veteen, pilaat perunan kiinteän koostumuksen ja saat nauttia jauhopaakuista.

Lopputulos oli kutakuinkin mitä pitikin ja jälkiruuaksi nautimme köyhiä ritareita kermavaahdon ja Lanzarotelta tuomien viikuna -ja kaktushillon kera. Viininä Lanzaroten lähikaupan tuliainen Heredad de Baroja, Crianza  2007, Rioja

Syntymäpäiväillallinen

Blogini täytti perjantaina vasta vuoden verran ja päätin juhlistaa tätä päivää järjestämällä arvonnan ystäväpiirissäni. Voittaja siis pääsi illallistamaan avecinsa kanssa meille ja nauttimaan minun tekemistä ruuista sekä sopivista ruokajuomista. Lopputuloksena syntyi hyvinkin klassinen menukokonaisuus:

Kampasimpukkaa, karamellisoituja porkkanoita sekä beurre blancia

~

Härän sisäfileepihvi, palsternakka pyree ja tummaa kermakastiketta

~

Viskisuklaakakkua, hunajapaahdettuja manteleita sekä kermavaahtoa

Olen kyllä tyytyväinen kokonaisuudessaan iltaan, sillä valmistin edellisenä iltana jälkiruuan ja kotiin perjantaina tullessani minulla oli tunti aikaa saada homma kasaan. Kiire tuli ja myös iso tiski pino, mutta hengissä selvittiin. Huomasin kuitenkin jännittäväni sekä hieman jopa stressaavani - en tykkää laittaa ruokaa kiireellä. Kiitos paljon vieraille ja mitä ilmeisemmin, myös heille näytti ruuat maistuvan sekä seura kelpaavan.

Alkuruuaksi tarjoilin kampasimpukkaa, karamellisoituja porkkanoita sekä beurre blancia. Jostain syystä kampasimpukka näyttää kuvassa palaneelta, vaikka sitä ei ollutkaan. Juomana P. Lehmannin Classic Riesling 2010.

Nuo fenkolit olisin kyllä voinut heittää hornaan tuosta päältä, että on ruman näköistä. Maultaan ne kuitenkin annokseen sopivat, olisi ehkä pitänyt soveltaa ne jotenkin kastikkeeseen, mutta joskus sattuu näitä aivopieruja. Ensi kerralla sitten. 

Tuo kampasimpukan paistaminen oli vähän kinkkinen juttu, sillä toimeen ryhdyttyäni mietin, että mistä näistä tietää koska ovat kypsiä. Muutama kirosanakin taisi siinä lipsahtaa. Koitin sitten vain tökkiä ja miettiä, että lihaa tämäkin on ja nyt tuntuu jämäkältä. Eikun lautaselle vain, eikä onneksi raakaa ollutkaan. Joku voisi ehkä hieman valaista minua antamalla aika-arvion tuosta kampasimpukan paistoajasta?? Porkkanoissa nyt ei ihmeellistä ollut, vaikka karamellisoinninkin tein ensimmäistä kertaa mitään ohjeita katsomatta. Vähän kyllä mietin sokerin määrää, mutta hyviä niistä tuli, vaikka itse sanonkin. Beurre blancin valmistin omasta kasvisliemestä, sehän alunperin kuuluisi kalaliemeen tehdä, mutta henkilökohtaisesti en pidä kalaliemistä, joten päätin hyötykäyttää oman tuotokseni.

Pääruokana härän sisäfileepihvi, palsternakka pyree ja tummaa kermakastiketta. Punaviininä Saint-Emilionin Grand Cru Château Teyssier 2008.

Itse yleensä lihani medium miinuksena syövänä, otin aikamoiset paineet illallistajan toivomuksesta saada pihvi kypsänä. Lopputulos oli kutakuinkin mitä pitikin, ja kelpasi hänelle hyvin, vaikka kriteeri ei aivan 100% täyttynytkään. Olen rehellisesti sitä mieltä, että pihvin jättäminen raaemman puoleiseksi on paljon helpompaa kuin täysin kypsäksi paistaminen. Palsternakkapyree ei tuottanut ongelmia, sillä herkullisuudestaan huolimatta, se on aika simppeli valmistaa. Kastikkeen valmistin omasta lihaliemestä, jota naudan sisäpaistista anopin tapaan jäi.

Jälkiruuaksi valmistin viskisuklaakakkua, hunajapaahdettuja manteleita sekä kermavaahtoa. Jälkiruokajuomana Juhlamokka-kahvi. Valitan kakkupalan puuttumista :D

Suklaakakun valmistin ilman jauhoja ja senkin sovelsin päästäni - ilmeisesti kiire sai minut improvisoimaan, yleensä olen tarkka reseptin noudattaja. Rehellisyyden nimissä myönnän olleeni hieman pelon vallassa kakkua tehdessäni, sillä ensinäkin en ole mikään suuri suklaan ystävä, en omistanut minkäänlaista reseptiä, ja pelkäsin kakun jäävän littanaksi tai valuvan kakkuvuuan saumoista uunin pohjalle. Lopputulos oli kuitenkin varsin yllättävä, vaikka viski olisi saanut mielestäni maistua hieman enemmän. Hunajapaahdetut mantelit olivat kaupan tuotos, vaikka ne nyt olisi ollut helppo valmistaa itsekin. Hieman keveyttä tuhdin kakun kylkeen toi kuohkea kermavaahto.

Oli kyllä hienoa valmistaa itse kotona näin hieno illallinen ja varsinkin sitä arvostavalle pariskunnalle. Toivottavasti saan järjestää vastaavia ruuanlaittotapahtumia jatkossakin hyvän seuran kanssa. Toivotaan, että  toinen vuosi tuo tullessaan hyviä arvosteluja, lisää ruokareseptejä sekä toivonmukaan lisää lukijoitakin. Näillä näkymin hyvin lähtenyt käyntiin ja toivotan teille kaikille antoisia ja maukkaita lukukokemuksia. Reseptit laitan tänne vähän myöhemmin.

Blogini yksivuotispäiväillallinen

Blogini täyttää huomenna VASTA vuoden. Päätin tätä sitten juhlistaa järjestämällä ystäväpiirissäni arvonnan, jonka voittaja pääsee avecinsa kanssa meille nauttimaan minun valmistaman kolmen ruokalajin illallisen ruokajuomineen. Jälkiruoka on jo tuloillaan, ja jännittää aivan hirmuisesti, ettei mikään nyt vaan menisi mönkään.

Tämä menu sisältää aika paljon itselleni uusia komponentteja tai toisin sanoen, en ole niitä itse aikaisemmin valmistanut, vaikka ravintolassa olisikin vatsalaukkuuni saattanut päätyä. Tottahan toki taltitoin Canonini kanssa kaiken tuottamani meni sitten pieleen tai ei. Siitä tulikin mieleeni, että haen uuden objektiivini Postista huomenna, joten saas nähdä millaista materiaalia tulee. Nyt nopeasti ostoslistan kimppuun ja sitten unten maille, onhan minulla huomenna vielä toisen työssäoppimisviikon viimeinen päivä.

Lihansyöjällekin maistuvat linssikakut

Reseptiä jälleen ajattelin tänne teille kirjoittaa. Maanantain keittiötuntien teemana oli kasvisruuat ja erikoisruokavaliot. Meidän ryhmällä oli sitten laktovegetaarinen, keliakia sekä vähäkolesterolinen ruokavalio kriteereinä. Laktovegetaarinen tarkoittaa sitä, että kasvikunnan tuotteiden lisäksi maitotuotteet ovat sallittuja. Keliakia puolestaan vaikuttaa ruokavalioon siten, että vehnä, ruis sekä ohra ovat pannassa niiden sisältämän gluteenin takia. Kaupassa gluteenittomat tuotteet ovat merkitty omalla logollaan ja/tai pakkausselosteessa lukee tuotteen olevan gluteeniton. Vähäkolesterolisessa ruokavaliossa rasvan määrä pyritään pitämään mahdollisimman vähäisenä, eritoten tyydyttyneet rasvahapot. Lisäksi munan keltuainen on kiellettyjen ruoka-aineiden listalla. Äyriäisiä ja rasvaisia eläinperäisiä tuotteita ei suositella myöskään suuria määriä nauttimaan.

Minä hartaana naudan lihan palvojana en ole aikaisemmin kesäkeittoa lukuunottamatta mitään kasvisruokaa varsinaisesti valmistanut (kaupan valmistuotteiden paistamista en näe kovin kehuttavaksi ruuanlaitoksi). Muutaman tunnin internetin penkomisen jälkeen löysin kun löysinkin mielenkiintoisen reseptin: Etelä-Intialaiset linssikakut sekä raita-kastike. Tämä ei siis ole oma reseptinin, mutta ajattelin sen teille nyt sitten suomentaa. Alkuperäinen resepti siis englanniksi (original recipe in English). Tämä resepti on hieman muunneltu, sillä minusta maut eivät tulleet kohdalleen alkuperäisessä ohjeessa, ja minunkin versiotani voisi vielä jalostaa etenkin raidan kohdalla.

Raita

Lämmitä uuni 250 asteeseen. Mausta valkosipuli, jonka yläpinnalta on leikattu ohut siivu pois (valkosipulin kynnet näkyvät) reilulla rypsi –tai oliiviöljyllä, suolalla ja mustapippurilla. Kääri valkosipuli folioon ja paista uunissa n. 35–40 minuuttia.  

Kuori ja poista siemenet kurkusta (halkaise kurkku pituussuunnassa ja kaavi lusikalla). Silppua kurkku pienen pieniksi palasiksi – älä kuitenkaan tee muusia. Mikäli kurkkusi on iso, älä turhaan käytä koko kurkkua vaan säästä leipäsi päälle.  Silppua tuore korianteri sekä minttu pieneksi, molempia n. 1 ruokalusikallinen. Poista yhdestä jalapenosta siemenet ja silppua puolet pieneksi.  

Mittaa kulhoon 2, 5 dl rasvatonta jogurttia, voit lisätä enemmän, mikäli et halua raidasta niin ruokaisaa Lisää pieneksi silputtu kurkku, korianteri, minttu sekä jalapeno. Kaavi lusikalla valkosipulin pehmenneet paahteisen tuoksuiset kynnet. Mikäli valkosipuli on hieman kärvähtänyt, kuten minun oli, nypi palaneet osat pois ja lisää ehta tavara jogurttiseoksen joukkoon. 

Lisää puolen sitruunan mehu, suolaa, sokeria sekä ripaus juustokuminaa. Sekoita ainekset keskenään maista ja mausta lisää tarpeen mukaan. Oma suoritukseni ei kyllä ensikertalaisena Indiman raidan tasolle ihan yltänyt, mutta muistutti kuitenkin sitä mitä pitikin. Valitettavasti vaalean värityksensä vuoksi, se ei kuvasta näy kunnolla.

Etelä-Intialaiset linssikakut

Liota 1,5 dl vihreitä linssejä sekä 1 dl basmatiriisiä kädenlämpöisessä vedessä 3-4 tuntia.

Nypi 1,25 dl herneenversojen lehtiä ja leikkaa hienoksi 1,25 dl rucolaa. Kuori ja raasta 1 rkl inkivääriä, poista siemenet ja hienonna jalapeno. Hienonna 2 valkosipulin kynttä (paina vaakatasossa olevaa kynttä veitsen lappeella leikkuulautaa vasten ja leikkaa hienoksi). Hienonna 1 dl tuoretta korianteria ja saman verran kevät –tai pillisipulia ja 0,5 dl minttua. Leikkaa vielä pieneksi 1,25 dl herneitä, mielellään tuoreita, mutta pakasteherneetkin käyvät.

Kaada linssi-riisin liotusvesi pois esimerkiksi siivilää apuna käyttäen ja lisää ainekset tehosekoittimeen tai monitoimikoneeseen, jossa on silppuava terä. Lisää joukkoon inkivääri, valkosipuli sekä jalapeno. Hienonna kunnes seos on puuromaista, tarpeen mukaan voit lisätä pienissä erissä vettä. 

Sekoita loput ainekset kevyesti joukkoon (mikäli pieni tehosekoitin kaada erilliseen kulhoon) siten, että ainekset erottuvat – seos ei saa olla tasakoosteinen mössö. Mausta suolalla ja pippurilla. Taikinan täytyisi olla sellaista, että se pysyy painettaessa kasassa, ei kuitenkaan täysin jähmeää tarvitse olla. Itse lisäsin hieman riisijauhoja, mutta en tiedä oliko se nyt niin tarpeellista.

Paista pannulla kohtuullisen kuumalla lämmöllä runsaassa öljyssä muottia apuna käyttäen. Kakkujen irrottamisen helpottamiseksi suosittelen sprayaamaan muotit vuokaspraylla. Tavallisemmin kaupassa myynnissä oleva Muurikan vastaava paisto/grillispray kelpaa vallan mainiosti. Varo ettet polta sormiasi muotin kanssa. Asetin kuumalle öljytylle pannulle muotin, johon nostin reilun ruokalusikallisen tahnaa ja painelin sen tiiviisti. Kakkuja ei kannata paistaa liian nopeasti, jotta riisi ehtii kypsyä kunnolla. Kakku saa olla hetken pannulla muotin kanssa, jotta se pysyy kasassa. Poistin muotin, tein uuden kakun ja käänsin edellisen – tosiaan käytössäni oli vain yksi muotti. Sprayasin muotin joka välissä.

Lisukkeena linssikakkujen kanssa voi tarjoilla keitettyä basmatiriisiä. Hyvää ruokahalua! :)

Naudan sisäpaisti anopin tapaan

Rakastan naudan lihaa yli kaiken, voisin joka päivä syödä pelkkää rotukarjaa mikäli rahani siihen vain riittäisi. Tällä viikolla oli ystävänpäivä ja ajattelin juhlistaa sitä kokkaamalla nyt viikonloppuna kunnon sisäpaistin anopin perintösavipataa käyttäen. Rotukarjan sisäpaistia ostin Turun Stockmannin Herkusta n. 1,4 kg hintaan 26,00€ perus hinta siis. Jätin lihan kotiin tullessani leikkuulaudalle, jotta se ehtisi lämpenemään huoneenlämpöiseksi ennen valmistamista.

Naudan sisäpaisti anopin tapaan

Pistin savipadan lämpimään veteen lillumaan, jonka jälkeen keitin kattilassa lihaliemen. 1-1,5 l litraa vettä, luomulihaliemikuutio, häränfondia sekä suolaa, mustapippuria, cayannea, muutama maustepippuri sekä tuoretta timjamia. Pilkoin porkanat sekä sipulin, keitin niitä lihaliemessä n. 10 minuuttia ja sillä välin paistoin lihan pinnat kiinni öljy-voiseoksessa. Lihan voi myös sitoa ennen paistamista, jos haluaa sen pysyvän muodossaan koko kypsennyksen ajan.

Astetin lihan lämpömittarianturi sisällään voideltuun savipataan ja kaadoin lihaliemen porkkanoineen ja sipuleineen myös pataan. Liemi peitti noin 3/4 lihapalasta. Lisäsin päälle vielä vähän timjamia ja peitin kannella. Kypsensin lihaa n. 1,5 h uunissa 125 asteessa, kunnes sisälämpötila oli 63 astetta. Nostin lihan pois ja käärin folioon. Kiireen mukaan voi käyttää joko korkeampaa tai matalampaa (ei kuitenkaan alle 100 astetta) lämpötilaa. Nopeasti kypsennettäessä kannattaa sipuleita ja porkkanoita keittää lihaliemessä kauemmin, jotta ne ehtivät kypsyä. Lihaa on myös hyvä käydä välillä kääntelemässä kypsennyksen ajan n. 2-3 kertaa. 

Lisukkeeksi valmistin valkosipuliperunasosetta, joka yksinkertaisuudessaan on keitettyjä perunoita sekä valkosipulia, joista valmistetaan sose perinteisin menetelmin (tarkoitus oli tehdä pyrettä, mutta en löytänyt puristinta mistään).

Kastikkeen tein suurustamalla savipadassa ollutta lihalientä tummalla rouxilla. Koristeeksi olisin kyllä voinut jotain vihreää heittää, mutta siinä vaiheessa kun sain annoksen lautaselle oli tuoksu niin huumaava, että halusin vain äkkiä syömään.

Tämä liha säilyy muutaman päivän jääkaapissa tuorekelmuun tai rasiaan pakattuna. Itse söimme tätä paistia kahdestaan kolme päivää eri lisukkeiden kera. 

Kokeilin myös yhtenä päivänä maustaa lihalientä Koff Porterilla, josta tein sitten olutkastikkeen ja siitä tuli muuten hyvää! Voisin tehdä siitä oman postauksen joskus, kun teen kyseisen soosin uudestaan, koska nyt en muistanut ottaa valokuvia.

Jauheliha-papupata

Taas on vierähtänyt tovi viimeisimmästä päivityksestä, mutta eipä se mitään, onhan täällä paljon luettavaa. Tänään päätin kyhätä kaapin pohjalla lojuneista kidney-pavuista jotakin ja lopputuloksena syntyi tällainen Jauheliha-papupata.

Jauheliha-papupata

Ruskista padassa/paistokasarissa 400g naudan paistijauhelihaa, lisää joukkoon pilkottu sipuli sekä valkosipuli. Kun liha on kunnolla ruskistunut lisää huuhdellut kidney-pavut. Lisää puoliväliin asti lihalientä, tulinen chili ja reilu loraus punaviiniä. Lisää muutama timjamin oksa sekä purkki tomaattimurskaa. Anna padan hatua rauhassa ilman kantta, kunnes ylimääräinen neste on haihtunut pois. Mausta suolalla, pippurilla ja halutessasi voit lisätä ripauksen juustokuminaa. Tarjoa vaikkapa riisin ja guacamolen kera (kuvassa purjokermamuhennos josta lisää myöhemmin). 

Valmistusaika n. 30 minuuttia. Oleellisinta tämän ruuan valmistuksessa on hyvä lihaliemi.

Spaghettia Sieni-bolognese-kastikkeessa

Noniin, kaikissa ruokablogeissa pitää aina olla ainaki yksi Bolognese-versio, se mikä lienee sitten aito alkuperäinen säilynee mysteerinä. Itse teen soosin milloin mitenkin, ihan vain vaihtelun vuoksi. Kokeilemalla eri variaatioita, löytää omaan makuun parhaimman reseptin sekä oppii aina uutta. Yksi syy, miksi tykkään valmistaa tätä on se, ettei tule tiskiä juuri lainkaan ja saa helposti tehtyä kahden päivän ruuan kahdelle.

Ongelmaksi kastikkeiden valmistuksessa on tullut se, että olen luopunut täysin aromivahventeista (tai tarkennettuna en syö sitä muuta kuin kouluruuassa, jossa sitä valitettavasti on, enkä haluaisi myöskään nälkiintyä ruuan välttelemiseksi). Olen huomannut tämän keinotekoisen valmisteen pilanneen makuaistini ainakin jo osittain. No mutta niin, miten sitten pilannut ja tehnyt kastikkeiden valmistamisesta ongelmallista: natriumglutamaatti aistitaan umami-makuna, joka henkilökohtaisesti minulle on se eniten nautintoa tuottava makuaistimus. Kun tätä synteettistä myrkkyä ruuassa ei ole, niin ruoka ei rehellisesti maistu juuri millekään. Kuolen varmaan sydän -ja verisuonitauteihin ennen kuin täytän 30, koska suolaa ja voita on E621 (ja lukuisten muiden lisäaineiden) luopumisen johdosta kulunut reilusti yli suositusten.

Yksi hyvä syy siis lisätä sieniä ruokaan on tämä nautintoa tuottava umami-maku. Kaupassa kun sattuikin olemaan Pirkka-herkkusienet tarjouksessa ja vielä suomalaisia sellaisia, oli pakko napata yksi rasia ostoskoriin. Koska sienet ovat vasta uusi tuttavuus ja vielä jotkin voimakkaammat sienet saavat aikaiseksi ylösnousemusrefleksin, päätin nyt alkajaisiksi heittää kastikkeeseen vain puolet rasiasta. Herkkusienet eivät onneksi ole sieltä vahvimmasta päästä.

Spaghettia Sieni-bolognese-kastikkeessa

No niin mutta itse reseptiin (nimen sitten saa kukin kirjoittaa miten parhaaksi näkee, en ole hyvä äidinkielessä). Freesasin pari porkkanaa, sipulin, valkosipulin kynnen, chilin ja herkkusieniä oliiviöljyssä ja lisäsin joukkoon naudan paistinjauhelihaa (400 g, en käytä muuta jauhelihaa). Tämän vaiheen voi kyllä tehdä toisinpäin lihan ja kasvisten suhteen. 

Kun jauheliha oli ruskistunut, lisäsin joukkoon lihalientä silmämääräisesti sen verran, että kaikki ainekset peittyivät. Sitten sekaan paseerattua tomaattia tai tomaattimurskaa (itselläni oli päässyt loppumaan ja en kaupassa muistanut, niin vaihtui yhteen pieneen purkkiin tomaattipyrettä). Maustoin suolalla, pippurilla ja basilikalla (tällä kertaa kuivattua).

Oman maun mukaan täysjyväspaghettia joukkoon (taisi mennä reilu kourallinen ja  tapana  on halkaista vielä pituussuunnassa kahtia). Kansi päälle ja annetaan hautua kunnes spaghetti on kypsää. Muistakaa lisätä lihalientä/vettä tarvittaessa vähän kerrallaan ettei pala pohjaan, ja jotta spaghetti kypsyisi.. Jos lorahtaa liikaa niin kansi pois vaan ja antaa veden höyrystyä pois.

Tarjoa vaikkapa parmesan-raasteen ja mozzarellasalaatin kera :) Itsellä jämä emmental-mozzarellaraastetta ja ihan perus vihersalaattia tällä kertaa. En tiedä tarkalleen paljonko mahtoi mennä aikaa, kun lueskelin lehteä ja harvemmin kokatessa katson kelloa, mutta jos nyt joku aika täytyy heittää niin ehkä semmone max. 30 minuuttia.

Ja nyt kyllä mainittava, että annoskoko on yllättävän pieni normaali annokseeni. Täytyy kyllä ostaa toisia lautasia, on sen verran juntit puolukkalautaset annosten esillelaittoon että ihan hävettää :D 

Hyvää ruokahalua!

Burgundilainen häränlihahöystö

Koulun keittiötunneilla valmistamme jos jonkin näköisiä ruokia. Nyt keväällä olemme harjoitelleet erilaisten lounasruokien valmistusta ja  viiden viikon työssäoppimisjaksomme tapahtuu ravintolassa, joka tarkoaa lounasruokia. Oman paikkani olen jo sopinut, mutta kerron siitä enemmän myöhemmin. Minullahan ei normaalisti ole laseja päässä, mutta silmälääkäri kielsi käyttämästä piilolinssejä kahteen kuukauteen.

Torstaina valmistin ryhmäni kanssa Burgundilaista häränlihahöystöä. Yhden ryhmäläisen ollessa poissa, sain valmistaa höystön, kaksi lisuketta ja leipoa sämpylöitä kahdestaan Nestorin kanssa. Lopputulos oli aika onnistunut.

Meillä oli n. 1 kg sonnin ulkopaistia käytettävissä (normaalistihan se valmistetaan sisäpaistista). Kastiketta 1 litra = bouillonia 0,5 litraa ja punaviiniä 0,5 litraa, suurustettu tummalla rouxilla (25g/25g). Ennen suurustusta lisättiin bouquet garni, joka poistettiin lopussa ennen tarjoilua.

Lihat ruskistetaan ja lisätään suurustettuun höystöön. Höystön annetaan muhia tunnin verran. Sen jälkeen ruskistettaan pekoni ja lisättään höystöön. Herkkusienet, salottisipulit ja hillosipulit ruskistettaan pekonin rasvassa (tarvittaessa lisätään voita) ja lisätään joukkoon. Annetaan hautua rauhallisesti, kunnes liha on mureaa.

Klassinen lisuke burgundin padalle on keitetty riisi, mutta meidän piti valmistaa toinenkin lisuke. Päätin sitten koota kaapeista jotain ihan randomia ja tuloksena syntyi tällainen sipulisörsseli.

Freesasin purjoa, punasipulia, ruohosipulia, keltasipulia ja valkosipulia öljyssä, lisäsin sokeria, suolaa, mustapippuria ja etikkaa. Valitettavasti purjon väri ei säilynyt, mutta hyvää siitä silti tuli. Pientä hienosäätöä voisi vielä kyllä tehdä.

Tässä alla vielä muutamia avokin laivalta tuomia tuliaisia: Chateau du Trignon 2006, AC Côtes-du-Rhône Villages, Ranska sekä Merlot 2003, Vin de Pays d'Oc, F. Scalli , Languedoc-Roussillon, Ranska

Ripasso 2009, DOC Valpolicella Superiore, Veneto, Italia sekä Classic Riesling 2010,  P. Lehmann, Barossa Valley, Australia

Kuohuviininä L'avenir Brut Rosé 2009, Laroche, Stellenbosch, South-Africa

Vähän namia sekä taivaallisia Anthon Bergejä.