Mustapekkapossua

Olen nyt ottanut asiakseni kokeilla kaikenlaisia uusia ideoita, joita mieleeni juolahtaa. Tosin en varmasti ole ensimmäinen jonka aivotuksiin uudet reseptit ovat tiensä löytäneet, jotenka kunniaa en voi itselleni ottaa. Moni kokeilu on mennyt metsään, mutta moni myös onnistunut. Uutena hittinä on uunissa pannulla valmistaminen, sillä kaivoin jostain esiin Hackman Kovanaama Pro-paistinpannuni, joka on kaiken kestävä. Kerrassaan hyvä sijoitus, vaikka jonain Citymarketin K-Plussa-tarjouksena olen sen itselleni hankkinut.

Mustapekkapossu

Tarvitset:

Porsaan ulkofilepihviä tai kassleria á 150g

Mustapekkatuorejuustoa

Kermaa

Sipulia

Voita

Ruokaöljyä

Suolaa & pippuria

Leikkaa porsaan ulkofileestä tai halutessasi kasslerista sopivan kokoisia noin sentin paksuisia pihvejä ja hiero niiden pintaan suolaa ja pippuria. Hienonna yksi kokonainen iso sipuli. Paista pihvien pinnat kiinni sekä sipuli öljy-voiseoksessa. Lisää desi kermaa yhtä pihviä kohden sekä leikkaa Mustapekka-tuorejuustoa jokaisen pihvin päälle ja murusta loput kerman joukkoon. Lisää halutessasi hieman suolaa kastikkeeseen. Siirrä pannu uuniin 225-celsiusasteeseen, kunnes juusto on gratinoitunut kauniisti pihvien pinnoille. Mikäli et omista uunin kestävää paistinpannua, niin siirrä pihvit ja sipuli voideltuun uunivuokaan, johon kaadat kerman ja ripottele juusto vasta sitten. Perunamuusi sopii pihvien kanssa loistavasti.

Kotitekoiset purilaiset

Harva meistä ei ole syönyt hampurilaista edes kerran elämässään. Pikaruokalat valloittavat kaupunkien kortteleita maassa kuin maassa ja grillisapuska muuttuu yhä arkipäiväisemmäksi ruokavalioksi. Kun ravintolat kilpailevat keskenään, minimoivat kustannukset sekä maksimoivat tulot, kärsii myös laatu. Harva hampurilainen yltää enää sille tasolle, jolla se joskus aikoinaan oli, mutta onneksi kotona näitä herkkuja on helppo valmistaa ja vieläpä raaka-aineista tinkimättä.

Hampurilaiset

Tarvitset:

Naudan jauhelihaa tai paistijauhelihaa

Kananmunia

Mausteita lihaan

Cheddar-juustoa

Hampurilaissämpylöitä

Jäävuorisalaattia

Tomaattia

Sipulia

Majoneesia

Ketsuppia

Oikea hc-leipuri leipoisi nämäkin sämpylät itse, mutta minä nöyrryn jauhojen edessä ja päätin ostaa valmissämpylöitä. Tottahan toki niissäkin on eroja, joten mieleistänsä saa kaupan hyllyiltä etsiä. Koska en omista säköparilaa, enkä tällä kertaa jaksanut aiheuttaa tiskiä toisen paistinpannun verran, laitoin sämpylät grilliritilälle ja uuniin 200-celsiusasteeseen keskitasolle hetkeksi, samaan aikaan kun aloin paistamaan pihvejä. Juustoksi valitsin Herkun tiskiltä vahvaa cheddaria, ei mitään värjättyä sulatejuustoa. Majoneesissa sen sijaan oikaisin taas ostamalla Hellmann's chilimajoneesia, tosin sen verran kehnoa tavaraa oli, että ensi kerralla valmistan chilimajotkin itse.

Kunnon hampurilaispihveihin ei ängetä korppujauhoja laisinkaan, kananmunan saa lisätä jos näkee sen aiheelliseksi, mutta pääsääntöisesti sitko haetaan lihasta itsestään veivaamalla. Mausteet (grillimauste, suola, pippuri, cayanne itsellä käytössä) sekaan ja veivaamaan. Pihvit kannattaa muotoilla ensin palloiksi, jonka jälkeen painella ohuiksi pihveksi leivinpaperille, josta ne on sitten helppo irroittaa pannulle siirrettäessä. Pihvi kuuluu kääntää vain kerran, kuten kaikki pihvit yleensäkin. Reunoista voi seurata kypsyyden etenemistä samoin lihasveren pintaan nousemisesta. Kun käännät pihvin, laita juustosiivut sen päälle, jotta ne ehtisivät sulaa sopivasti ennen hampurilaiseen siirtämistä. Päälle voit vielä ripotella suolaa ja pippuria.

Perustäytteinä hampurilaisissa on sipuli, jäävuorisalaatti sekä tomaatti, mutta täytteiksi kelpaavat kaikki itselleen maistuva maan ja taivaan väliltä. Hampurilaiset eivät parane odottaessaan syöjää, joten ne kannattaa nauttia heti kokoamisen jälkeen. Näiden herkkujen kylkeen sopivat myös maalaisranskalaiset, hickorymajoneesi sekä chipotleketsuppi, jota näissäkin purilaisissa oli.

Makkaraperunat

Kesällä tulee syötyä uusia perunoita, makkaraa ja pekoniakin käytetään herkkusieninyytteihin. Seuraavana päivänä jääkaapissa lojuu ylimäärä keitettyjä perunoita, makkaraa ja vajaa pekonipaketti. Täydelliset ainekset kunnon makkaraperuna-aterian valmistamiseen - usein seuraavana päivänä on myös kankkunen, joten rasvainen krapularuoka kruunaa eilisen juhlan. Näiden jämien lisäksi tarvitset rasvaa, sipulia ja halutessasi vielä kananmunaa.

Makkaraperunat

Tarvitset:

Keitettyjä perunoita

Sipulia

Pekonia

Makkaraa

Kananmunaa

Voita/öljyä

Suolaa ja muita mausteita

Leikkaa, kuutioi ja paloittele perunat kuorineen, sipulit, pekoni ja makkarat haluamassasi suhteessa. Kuumenna pannu lisäten reilu nokare voita tai loraus öljyä. Lisää kaikki ainekset pannulle. Paistele kunnes saavat kauniin värin ja halutessasi lisää lopussa 1-2 kananmunaa rikkoen makkaraperunoiden joukkoon. Mausta suolalla ja muilla mausteilla esimerkiksi grillimausteella ja cayannepippurilla. Helppoa kuin heinän teko ja herkullista. Uusia perunoita käyttäessä tilli tuo makkaraperunoihin maukkaan vivahteen.

Kesäkeitto

No jopas aika vierähtää ja kesällä kaiken näköistä ohjelmaa niin ole päivittelemään ehtinyt. Kauppatorilta saa jo kaikki kesäkeiton ainekset tietysti kotimaisina. Entinen inhokkini nykyinen kesäherkku, on helppo, nopea ja edullinen valmistaa. Keiton saa laktoosittomana valiten maitotuotteet sen mukaan ja gluteenia keitossa ei luonnostansa ole. Periaatteessa kesäkeittoon voi käyttää kaikkia kesän vihannes ja juuresherkkuja. Tällä kertaa keitto kuitenkin koostui sieltä perinteisemmästä päästä olevista pellon antimista.

Kesäkeitto 

Tarvitset:

Kilo uusia perunoita (Timo/Siikli)

Nippu porkkanaa, jos kovin pieniä niin 1,5-2 nippua

Nippu sipulia

1/2 nippu tilliä

Keskikokoinen kukkakaali

Kaksi litraa herneitä

Kasvisliemikuutio 1-2 kpl

4 dl kuohukermaa

50 g voita

Viipaloi/kuutioi juurekset ja vihannekset sekä erottele herneet. Alä turhaan kuori, huolellinen pesu riittää. Valmista puoli (iso) kattilallista kasvislientä lisäten kourallinen merisuolaa tai vaihtoehtoisesti tavallista ruokasuolaa hieman vähemmän sekä nokare voita. Lisää kiehuvaan liemeen porkkanat, peruna sekä kukkakaali ja anna keiton kiehua kunnes ovat lähes kypsiä. Lisää joukkoon sipuli -ja tillisilppu sekä erotellut herneet sekä kerma ja anna keiton kiehahtaa hetki. Tarjoile keittoa tuoreen ruisleivän kera.

Vähän proteiinia sinne ja vähän tänne..

Uudeksi tai oikeastaan ei se enää hirveän uusi buumikaan ole, on noussut proteiinipitoiset tuotteet. Tämän johdosta elintarvikeala on alkanut valmistaa tuotteita, joihin on lisätty proteiineja ja/tai vähennetty hiilihydraatteja.

Monenlaista karppileipää olen maistanut, mutta niitä meni koko paketillinen ennen kuin kylläisyysaste tavoitti tavallisen ruisleipäviipaleen aiheuttaman tason. Mikäs siinä, jos tykkää maksaa ilmasta. Yhden tällaisen villitystuotteen olen kuitenkin löytänyt ja jopa lähikaupassa aina tilaisuuden tullen hamstraan, koska tilauserät ovat niin pieniä sekä joku muu perämetsäläinen on tämän hyvän leivän aamupalapöytäänsä löytänyt. Fazerin Real Proteiini Max 450 g pussi maksaa n. 3,00 €

Koostumukseltaan tämä ei ihan ole tavallisen sekaleivän oloinen ja haju saattaa muistuttaa limppua, mutta maku ei juurikaan. Siemenetkään ei häiritse, vaikka niitä leipään on tungettu kiitettävästi. Proteiini Max on paahdettunakin hyvää.

Toinen tuote, joka on tiensä jääkaappiini löytänyt on Valion Profeel maustamaton jogurtti. Pehmeän samettinen maku yhdistettynä extraproteiineihin eikä lisäaineita tai säilöntäaineita, voiko parempaa enää toivoa? Tuote on myös laktoositon. Eipä ole myös hirveä hintakaan 1,30€ paketti, jossa siis kaksi 150g pikaria. Tämä on sen verran hyvää tavaraa, että toivoisin Valion lanseeraavan puolen litran tai litran purkin kyseistä tavaraa markkinoille.

Lisättyäni proteiineja päivittäiseen ruokavaliooni ja vastapainoksi vähentänyt hiilihydraatteja ja rasvaa, olen huomannut pysyväni kylläisempänä pidempään eikä herkutkaan ole maistuneet entiseen tapaansa. Lisäksi vihdoinkin löytämäni liikunnan ilo on saanut minut käymään salilla 4-5 kertaa viikossa, joten sekin on varmasti tehnyt tässä elämäntaparemontissa tehtävänsä. Mielenkiinnolla odottelen lisää proteiinituotteita markkinoille.

Naudan paistisuikale kastike ja Valion Ruoka 5% testissä

Ääh, ihan suututtaa kun en ole saanut aikaiseksi uusia posteja enkä pahemmin ole syönytkään mitään mainittavan arvoista. Tämäkin on jo siinä ja siinä, että onko järkeä laittaa tänne, mutta tuli kuitenkin sen verran hyvä soosi tehtyä, että päätin tänne tarjolle sen pistää.

Olen nyt erinnäisistä syistä päätynyt kokeilemaan rasvattomia ja/tai vähärasvaisia tuotteita. Kyllä, minä rasvaa ja kermaa ylistävä kaikki perinnölliset alttiudet sydän -ja aivoinfarktiin omaava Suomen kansalainen, olen eksynyt kaidalta tieltä ja päätyny ainakin hetkellisesti käyttämään näitä makunautinnon pilaajia. Yksi vähärasvainen tuote on minut kuitenkin yllättänyt. Nimittäin Valion Ruoka 5% eli "ruokakerma", joksi sitä ei ilmeisesti virallisesti saa kutsua.

Olen nyt monessakin ruuassa tuota käyttänyt korvaten ah, niin ihanan rakkaan kuohukerman, jonka voittanutta toistaiseksi ei ainakaan ole. Kyseinen "ruokakerma" on paksunnettu joillakin ihme uutteilla, ja tietääkseni Ruoka 5% ei sisällä kovetettuja kasvirasvoja eikä siten haitallisia transrasvoja. Tosin valmistajalta en ole tätä varmistanut, joten en mene täysin vannomaan. Mutta kovetettua kasvirasvaa en tuoteselosteesta ainakaan löytänyt. Tyydyttyneitä rasvahappojakin viidestä prosentista on 0,4%. Lisäksi tuote on vielä täysin laktoositon.

Uunilohta kermakastikkeessa valmistaessani huomasin kuitenkin tämän tekokerman olevan nimenomaan "tekokermaa", sillä kuumennettaessa se ei käyttäytynyt kuohukerman tavoin. Täysin vetistä tämä ei kuitenkaan ollut. Kermainen curry-kanakastike oli valmiina aika saman tapaista koostumukseltaan kuin kuohukermaankin tehty, mutta kermaisa maku jäi kyllä kokematta. Suikalekastikkeeasa "Ruokavitonen" toimi moitteettomasti. Sen enempää kokemusta välimaastokermoista omaavana, voin todeta tämän Valion Ruoka 5%:n olevan varsin kelpo vähärasvaiseksi tuotteeksi.

Naudan paistisuikalekastike 

Yleensä valmistan suikalekastikkeen vehnäjauhoilla suurustettuun ruskeakastikkeeseen, mutta tällä kertaa päätin kokeilla vähähiilihydraattisempaa versiota, ja keittää kastikkeen kasaan. Ei, en karppaa, jos joku nyt niin luulee. Tämä kelpaa siis myös keliaakikoille että laktoosi-intolerantikolle.

Tarvitset:

Naudan paistisuikaleita

Kermaa

Porkkanoita

Sipulia

Voita

Demi-glace

Suolaa & pippuria

Ruskista paistisuikaleet (n. 400g). Lisää loppuvaiheilla nokare voita, silputtu keskikokoinen sipuli sekä ohueksi viipaloitu porkkana ja anna kuullottua hetki. Lisää joukkoon 7 dl vettä, yksi lihaliemikuutio, 2,5 dl demi-glace-kastikepohjaa (esim. Stockmann Gourmet, joka on gluteeniton ja laktoositon, muiden tuotteiden sisältö kannattaa tarkistaa tuoteselosteesta) ja n. 10 kokonaista maustepippuria (itse lisäsin pienen kourallisen, joten tuo n. 10 on mutu-tuntumalla). Pidän tulisesta ruuasta, joten lisäsin vielä aika reilulla kädellä cayanne-pippuria.

Kun kastike on keittynyt hiljalleen kasaan noin puoleen alkutilavuudesta, lisää joukkoon 1 prk kermaa (luonnollisesti laktoositonta jos haluat laktoosittoman kastikkeen). Jatka kastikkeen keittämistä kasaan, kunnes koostumus on mielestäsi sopiva. Lisää suolaa tarvittaessa vasta lopussa maistellen, sillä tuo demi-glace-kastikepohja tuo kastikkeeseen hyvin suolaisuutta. Jämäpersiljat riisin päällä ovat kuvausrekvisiittaa :D

Munkit

Normaalisti paistaisin munkkini jo vapun aattona, mutta tänä vuonna pääsimme juhlistamaan ystäväpariskuntamme häitä, joten munkkien paisto jäi tähän päivään. Simat ovatkin jo valmistuneet, joten perinteisestä vapun piknikkoristamme puuttuvat enää munkit.

Munkkien paisto on helppoa, vaikka moni karttaa sitä takinan teon lisäksi myös tulipalovaaran takia. Itse en kyllä ymmärrä miten rasvan voi saada syttymään, sillä uppopaistamisen aikana ei kattilan ääreltä muualle lähdetä. Tietysti kansi ja sammutuspeite tai vaahto on hyvä olla olemassa ihan vain sen varmuuden vuoksi. Rasvasta kuitenkin näkee aika helposti koska se on syttymäisillään, sillä se alkaa savuttaa aika mukavasti. Kunhan ei sitä vettä sinne kattilaan heitä vaikka olisi koko keittiö tulessa, sillä sen jälkeen on muutkin paikat kuin keittiö liekeissä. Joten turhista murheista viis ja eikun paistamaan!

Munkit

Sekoita 2,5 desilitraan kädenlämpöistä maitoa 25 g hiivaa. Lisää joukkoon 1,0 dl sokeria, 3-4 tl kardemummaa, 1 tl vanilja -tai vanilliinisokeria. Sekoita joukkoon myös 4 dl vehnäjauhoja, kun ne ovat sekoittuneet tasaisesti, lisää 75 g sulatettua voita. Lisää vielä 3-4 dl jauhoja ja anna taikinan nousta rauhassa. Munkkitaikan on tarkoitus olla hieman löysempää kuin tavallinen pullataikina.

Kun taikina on kohonnut, voit muotoilla haluamasi muotoisia munkkeja. Öljyn sopivan kuumuuden voit testata heittämällä nokareen taikinaa öljyyn, jos taikina nousee pintaan ja alkaa kypsymään, voit aloittaa munkkien paiston.

Siirrä paistetut munkit hetkeksi talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen rasva imeytyisi.

Tämän jälkeen siirrä munkki reilusti sokeria sisältävään paperipussiin tai laakealle astialle. Heiluta munkkia pussissa tai kieritä astiassa, jotta sokeri tarttuisi joka paikkaan.

Mikäli haluat hilloa munkkisi sisälle, tarvitset pursottimen, jossa on ohut terävä kärki, jonka törkkäät munkin kyljestä sisään ja pursotat noin 1 rkl verran hilloa sisälle. Itse en kyseistä pursotinpäätä valitettavasti omista, joten tyydyn tavallisiin sokerimunkkeihin. Toki tomusokeristakin voi valmistaa kuorruutteen munkeille, mutta meille kelpaa tavalliset ja kotitekoinen sima.


 

Vappusiman valmistus

Nyt on viimeinen tilaisuus valmistaa itse omat simasi. Valmistus on yllättävän helppoa ja varmasti edullisempaa kuin neljän litran siman ostaminen kaupasta. Meille oman siman valmistus on muodostunut perinteeksi, sillä itse valmistettu sima maistuu vapunpäivän piknikillä paljon paremmalta kuin tuotantolinjaiset ystävänsä.

Siman valmistusohjeet löytyvät fariinisokeripaketin kyljestä sekä suomeksi och på svenska. Tämä ohje siis siitä kopioitu hieman lyhentäen ja muunnellen. Joten jos bittimaailma syö tämän postauksen tai hukkaat ostoslistasi, löydät simareseptin myös sieltä kaupan hyllyltä.

Simaämpäriä etsiessäni törmäsin kellarissamme tähän mielenkiintoiseen näkyyn...

Sima

Kiehauta kaksi litraa vettä ja sekoita joukkoon 250 g taloussokeria ja 250 g fariinisokeria, jos haluat simasta tummempaa, korvaa osa tai kaikki taloussokerista fariinisokerilla. Kaada seos ämpäriin (huomioi ämpärin maksimilämpötila, minun ämpärini maksimilämpötila on 65-celsiusastetta) tai mikäli sinulla on suurempi kuin neljän litran kattila, voit valmistaa simasi myös siinä. Lisää joukkoon toiset kaksi litraa vettä sekä 1-2 sitruunan mehu, itse käytin 2,5 rkl sitruunatiivistettä. 

Kun seos on kädenlämpöistä, sekoita pieneen osaan nestettä noin herneen (1/5 tl) kokoinen pala hiivaa ja lisää joukkoon sekoittaen. Peitä kannella ja anna käydä vuorokauden verran huoneen lämmössä. Vuorokauden jälkeen siirrä sima pulloihin ja lisää pulloihin 1 tl sokeria sekä muutama rusina. Älä sulje turhan tiiviisti, sillä käydessä paine pullossa kasvaa. Sima on valmista n. 3 vuorokauden kuluessa huoneenlämmössä valmistettaessa, viileässä noin viikossa. Valmiissa simassa rusinat ovat nousseet pintaan. Säilytä valmis sima viileässä ja käytä viikon kuluessa.

Cajunleike ja maalaisranskalaiset hickorymajoneesin & chipotleketsupin kera

Jotta voisi tehdä seuraavalle viikolle lupauksen elämäntapojensa parantamisesta, etenkin ruokavalion, on sunnuntaisin nautittava kunnon kolesterolinnostatusateria. Tänään päädyin valmistamaan cajun-leivitettyjä porsaan leikkeitä, sillä tuon saparohäntäisen eläimen ulkofilee sattui olemaan Hulluilla Päivillä tänään tarjouksessa. Tämä ei tietenkään ollut ainut herkku, jota kyseisiltä alennusmyynneiltä kuluneen puolen viikon aikana kävin hamstraamassa, joten monen moisia herkkuja on myöhemmin luvassa. 

Cajunleike

Poista porsaan ulkofileestä kalvot ja leikkaa poikittain lihassyitä vasten sopivan kokoisia annospaloja n. 2-3 cm levyisiä. Käännä palat lihassyyt ylöspäin ja nuiji varoen kuitenkin rikomasta pihviä. Suosittelen pakastepussin asettamista pihvin ja nuijan väliin, myös leikkuulauta kannattaa suojata esimerkiksi leivinpaperilla. Leikkeet kuuluu nuijia ohuiksi, mutta kuinka ohuiksi, on makuasia. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon paistoaika, sillä paksumpi pihvi vaatii enemmän aikaa, jolloin leivitys todennäköisesti ehtii palaa pihvin pinnalle, sitäpaitsi mitä ohuempi, sitä parempi.

Sekoita laakeassa astiassa (sellainen johon leike mahtuu kokonaan) esimerkiksi uunivuuassa reilu määrä korppujauhoja, cayanne-pippuria, paprikajauhetta punaista väriä antamaan sekä grillimaustetta. Leikkeen nimi tulee cayanne-pippurista, mutta tulisuutta antamaan kelpaa mikä tahansa chilijauhe, kunhan lopputuloksena on tulinen korppujauho-mausteseos.  Sekoita samanlaisessa laakeassa astiassa reilusti vehnäjauhoja, suolaa sekä mustapippuria sekä vielä yhteen astiaan kananmuna 1 tai 2 kappaletta leikkeiden määrästä riippuen (itse käytin yhden ja tein kaksi leikettä) sekä lisää loraus vettä ja sekoita tasaiseksi.

Pistä paistinpannu kuumenemaan ja lisää öljyä sekä nokare voita ennen kuin aloitat leivityksen. Leivitys tapahtuu seuraavasti: kieritä leike ensin vehnäjauhoissa siten, että vehnäjauhoja on joka puolella, sillä muuten kananmuna ei ota leikkeeseen kunnolla kiinni ja leivitykseesi jää koloja. Käännä kerran molemmat puolet kananmunassa ja sitten korppujauhossa. Voit myös heitellä korppujauhoja pihvin päälle, mikäli sinulla on niitä astiassa riittävästi. Siirrä pihvi suoraan pannulle, jonka pitäisi tässä vaiheessa jo olla tarpeeksi kuuma, mutta varmista, älä laita pihviä liian kylmälle pannulle. Paistamisen jälkeen voit laittaa pihvin esimerkiksi uunivuokaan/lautaselle ja uuniin 100 asteeseen paistaessasi muita tai tarjota heti. Puhdista pannu ja lisää uutta öljyä (mielummin liikaa kuin liian vähän) sekä nokare voita ja ota käsittelyysi seuraava leike. Älä siis leivitä leikkeitä liian aikaisin, sillä muuten niistä tulee kuivia, parhaimman lopputuloksen saat, kun leivität leikkeen juuri ennen paistamista.

Salaatissa jäävuorisalaattia, kevätsipulia, kurkkua, tomaattia siemenineen ja fetajuustoa.

Maalaisranskalaiset

Tein ensimmäisen kerran itse ranskalaisia koulun keittiötunnilla jokunen kuukausi takaperin, jonka jälkeen päätin, että teen jatkossa kaikki ranskalaiseni itse. Pese kiinteämaltoiset perunat ja leikkaa ne mieleisen kokoisiksi. Liota perunasuikaleita viileässä vedessä noin kymmenen minuuttia jonka jälkeen kuivaa ne. Kuumenna paistoöljyä, itse käytin rypsiöljyä, paksupohjaisessa tai valurautakattilassa 120 celsiusasteeseen, mielellään jopa vähän päälle, sillä lisätessäsi perunasuikaleet lämpötila laskee jonkun verran. 

Lisää uppopaistoritilään sen verran ranskalaisia, että ne peittyvät kokonaan siirtäessäsi ritilän kattilaan. Paista ranskalaisia kunnes ne nousevat pintaan, ne eivät saa saada väriä vielä tässä vaiheessa. Siirrä ranskalaiset paperin tai caritaliinan päälle ja kuivaa ylimääräinen rasva pois. Kun olet saanut kaikki ranskalaiset paistettua, kuumenna öljy 180 celsiusasteeseen, ja ruskista ranskalaiset yhtä pienissä erissä. Siirrä ruskistetut ranskalaiset kippoon ja lisää niihin suola ja heiluttele niitä kipossa, jotta suola levittyisi tasaisesti. Muista aina uppopaistaessasi, ETTET VAHINGOSSAKAAN HEITÄ VETTÄ KUUMAAN ÖLJYYN - ainakaan jos se sattuu syttymään (ei kuitenkaan pitäisi, sillä lämpötila on 180 celsiusastetta), joten pidä kansi ja sammutuspeite lähelläsi.

Hickorymajoneesi & chipotleketsuppi

Mietin kovasti mitä tarjoaisin leikkeen kera ja pelkkä tavallinen ketsuppi oli mielestäni liian tylsä. Kurkistaessani jääkaappiin sain idean kokeilla jotain uutta (en usko kuitenkaan olleeni ensimmäinen) ja lopputuloksena syntyi varsin oivat soosit tällaiselle mättöruualle ja vieläpä nopeasti. 

Sekoita majoneesia ja hickory-kastiketta keskenään, majoneesia enemmän, kunnes maku on mieleisesi. Valmista chipotleketsuppi sekoittamalla ketsuppia ja chipotlekastiketta (käytin Tabascon valmistamaa) sekä ripaus mustapippuria. Tässäkin ketsuppia enemmän. Määriä en osaa sen koommin antaa, sillä lisäsin ja maistoin, lisäsin ja maistoin, kunnes maku oli mielestäni sopiva. Oivat ja helpot kastikkeet vaikkapa kesän grillijuhliin ja miksei arkeenkin.

Karitsan paahtopaistia, varhaisperunoita ja rosmariinikastiketta

Pääsiäisen kunniaksi päätin kokkailla jotakin itsellenikin uutta, nimittäin karitsaa. Lampaasta en pidä sen villaisuuden takia, mutta kunnon tuoreessa karitsassa ei tuota mummon kutoman sukan makua ole - saati sitten luomukaritsassa.Lihat hain Stockmannilta kuten aina, jos kauppahalli on jo ehtinyt sulkea. Myös kaikki muutkin lautasella olevat komponentit koostuvat Herkun valikoimasta.

Rosmariinikastike

Ensimmäisenä otin lihan lämpeämään, jonka jälkeen aloitin kastikkeen valmistuksen, sillä hyvän kastikkeen salaisuus on hyvä kokoon keittäminen, jolloin maut tiivistyvät. Noin kolme desiä lihalientä ja Stockman Gourmet Demi-Glace, ihan vähän merisuolaa, sillä lihaliemi ja Demi sisältävät sitä jo aika reilusti, muutama musta- ja valkopippuri kokonaisena ja pari rosmariinin oksaa. Annoin kastikkeen kiehua hiljalleen, kunnes maut olivat mieleiset ja suurin osa vedestä haihtunut pois. Sillä välin valmistin salaatin ja laitoin perunat kiehumaan. Kun liemen määrä on mielestäsi sopiva siivilöi se.

Ennen suurustusta kannattaa tarkistaa maku, sillä sitä on vaikeampi saada muutettua vehnäjauhojen lisäyksen jälkeen. Esimerkiksi jos kastike on liian suolaista, kannattaa osa liemestä ottaa talteen ja vaikkapa pakastaa jääkuutiomuotissa myöhempää käyttöä varten ja lisätä loppuun vettä ja keittää vielä hetki. Suurustin kastikkeen osanestesuurustuksella eli siis veteen sekoitetaan vehnäjauhoja (tai maizenaa jos haluaa gluteenitonta), joka lisätään pikkuhiljaa hyvin sekoittaen kastikkeeseen, kunnes koostumus on mielestään sopiva. Vehnäjauhoja käyttäessä kannattaa olla varovainen, sillä se paakkuuntuu helposti ja se ei myöskään ala suurustamaan kastiketta heti lisättyä, vaan se ottaa tovin ennen kuin kastike alkaa paksuuntua. Jos kastikkeeseen sattuu muutama jauhopaakku tulemaan - ingen panik siivilä avuksi.

Grillattu ja marinoitu karitsan paahtopaisti

Paahtopaistin marinoin yön yli öljyssä, jossa oli persiljaa, rosmariinia, ruohosipulia, valkosipulia, loraus etikkaa, suolaa sekä mustapippuria. Koska rakastan grillattua lihaa yli kaiken (nam nam karsinogeenejä), päätin kiikuttaa kaasugrillini auringon valoon. Ensin grillasin parilalla lihan pinnat kiinni, jonka jälkeen siirsin ne yläritilälle, kunnes digimittarini piippasi sisälämpötilan olevan 55 celsiusastetta.

Salaatti ja varhaisperunat

Salaatti koostui tällä kertaa  kartanon salaatista, jäävuorisalaatista, mangoldista, kurkusta, punasipulista, tomaatista, oranssista paprikasta, vihreistä rypäleistä ja feta-juustosta. Kastikkeena hyvälaatuinen oliiviöljy ja ripaus herbamarea.

Perunoiden keittämisessä kaikkein oleellisinta on se, että perunat lisätään kiehuvaan veteen, jossa on aika reilusti suolaa, sillä perunan tuore maku tulee selkeämmin esiin, kun suolaa on tarpeeksi. Merisuola on tässäkin ykkönen. Reilu ruokalusikallinen litraa kohti on aika hyvä mitta. Jos et lisää perunoita kiehuvaan veteen, pilaat perunan kiinteän koostumuksen ja saat nauttia jauhopaakuista.

Lopputulos oli kutakuinkin mitä pitikin ja jälkiruuaksi nautimme köyhiä ritareita kermavaahdon ja Lanzarotelta tuomien viikuna -ja kaktushillon kera. Viininä Lanzaroten lähikaupan tuliainen Heredad de Baroja, Crianza  2007, Rioja

Syntymäpäiväillallinen

Blogini täytti perjantaina vasta vuoden verran ja päätin juhlistaa tätä päivää järjestämällä arvonnan ystäväpiirissäni. Voittaja siis pääsi illallistamaan avecinsa kanssa meille ja nauttimaan minun tekemistä ruuista sekä sopivista ruokajuomista. Lopputuloksena syntyi hyvinkin klassinen menukokonaisuus:

Kampasimpukkaa, karamellisoituja porkkanoita sekä beurre blancia

~

Härän sisäfileepihvi, palsternakka pyree ja tummaa kermakastiketta

~

Viskisuklaakakkua, hunajapaahdettuja manteleita sekä kermavaahtoa

Olen kyllä tyytyväinen kokonaisuudessaan iltaan, sillä valmistin edellisenä iltana jälkiruuan ja kotiin perjantaina tullessani minulla oli tunti aikaa saada homma kasaan. Kiire tuli ja myös iso tiski pino, mutta hengissä selvittiin. Huomasin kuitenkin jännittäväni sekä hieman jopa stressaavani - en tykkää laittaa ruokaa kiireellä. Kiitos paljon vieraille ja mitä ilmeisemmin, myös heille näytti ruuat maistuvan sekä seura kelpaavan.

Alkuruuaksi tarjoilin kampasimpukkaa, karamellisoituja porkkanoita sekä beurre blancia. Jostain syystä kampasimpukka näyttää kuvassa palaneelta, vaikka sitä ei ollutkaan. Juomana P. Lehmannin Classic Riesling 2010.

Nuo fenkolit olisin kyllä voinut heittää hornaan tuosta päältä, että on ruman näköistä. Maultaan ne kuitenkin annokseen sopivat, olisi ehkä pitänyt soveltaa ne jotenkin kastikkeeseen, mutta joskus sattuu näitä aivopieruja. Ensi kerralla sitten. 

Tuo kampasimpukan paistaminen oli vähän kinkkinen juttu, sillä toimeen ryhdyttyäni mietin, että mistä näistä tietää koska ovat kypsiä. Muutama kirosanakin taisi siinä lipsahtaa. Koitin sitten vain tökkiä ja miettiä, että lihaa tämäkin on ja nyt tuntuu jämäkältä. Eikun lautaselle vain, eikä onneksi raakaa ollutkaan. Joku voisi ehkä hieman valaista minua antamalla aika-arvion tuosta kampasimpukan paistoajasta?? Porkkanoissa nyt ei ihmeellistä ollut, vaikka karamellisoinninkin tein ensimmäistä kertaa mitään ohjeita katsomatta. Vähän kyllä mietin sokerin määrää, mutta hyviä niistä tuli, vaikka itse sanonkin. Beurre blancin valmistin omasta kasvisliemestä, sehän alunperin kuuluisi kalaliemeen tehdä, mutta henkilökohtaisesti en pidä kalaliemistä, joten päätin hyötykäyttää oman tuotokseni.

Pääruokana härän sisäfileepihvi, palsternakka pyree ja tummaa kermakastiketta. Punaviininä Saint-Emilionin Grand Cru Château Teyssier 2008.

Itse yleensä lihani medium miinuksena syövänä, otin aikamoiset paineet illallistajan toivomuksesta saada pihvi kypsänä. Lopputulos oli kutakuinkin mitä pitikin, ja kelpasi hänelle hyvin, vaikka kriteeri ei aivan 100% täyttynytkään. Olen rehellisesti sitä mieltä, että pihvin jättäminen raaemman puoleiseksi on paljon helpompaa kuin täysin kypsäksi paistaminen. Palsternakkapyree ei tuottanut ongelmia, sillä herkullisuudestaan huolimatta, se on aika simppeli valmistaa. Kastikkeen valmistin omasta lihaliemestä, jota naudan sisäpaistista anopin tapaan jäi.

Jälkiruuaksi valmistin viskisuklaakakkua, hunajapaahdettuja manteleita sekä kermavaahtoa. Jälkiruokajuomana Juhlamokka-kahvi. Valitan kakkupalan puuttumista :D

Suklaakakun valmistin ilman jauhoja ja senkin sovelsin päästäni - ilmeisesti kiire sai minut improvisoimaan, yleensä olen tarkka reseptin noudattaja. Rehellisyyden nimissä myönnän olleeni hieman pelon vallassa kakkua tehdessäni, sillä ensinäkin en ole mikään suuri suklaan ystävä, en omistanut minkäänlaista reseptiä, ja pelkäsin kakun jäävän littanaksi tai valuvan kakkuvuuan saumoista uunin pohjalle. Lopputulos oli kuitenkin varsin yllättävä, vaikka viski olisi saanut mielestäni maistua hieman enemmän. Hunajapaahdetut mantelit olivat kaupan tuotos, vaikka ne nyt olisi ollut helppo valmistaa itsekin. Hieman keveyttä tuhdin kakun kylkeen toi kuohkea kermavaahto.

Oli kyllä hienoa valmistaa itse kotona näin hieno illallinen ja varsinkin sitä arvostavalle pariskunnalle. Toivottavasti saan järjestää vastaavia ruuanlaittotapahtumia jatkossakin hyvän seuran kanssa. Toivotaan, että  toinen vuosi tuo tullessaan hyviä arvosteluja, lisää ruokareseptejä sekä toivonmukaan lisää lukijoitakin. Näillä näkymin hyvin lähtenyt käyntiin ja toivotan teille kaikille antoisia ja maukkaita lukukokemuksia. Reseptit laitan tänne vähän myöhemmin.

Blogini yksivuotispäiväillallinen

Blogini täyttää huomenna VASTA vuoden. Päätin tätä sitten juhlistaa järjestämällä ystäväpiirissäni arvonnan, jonka voittaja pääsee avecinsa kanssa meille nauttimaan minun valmistaman kolmen ruokalajin illallisen ruokajuomineen. Jälkiruoka on jo tuloillaan, ja jännittää aivan hirmuisesti, ettei mikään nyt vaan menisi mönkään.

Tämä menu sisältää aika paljon itselleni uusia komponentteja tai toisin sanoen, en ole niitä itse aikaisemmin valmistanut, vaikka ravintolassa olisikin vatsalaukkuuni saattanut päätyä. Tottahan toki taltitoin Canonini kanssa kaiken tuottamani meni sitten pieleen tai ei. Siitä tulikin mieleeni, että haen uuden objektiivini Postista huomenna, joten saas nähdä millaista materiaalia tulee. Nyt nopeasti ostoslistan kimppuun ja sitten unten maille, onhan minulla huomenna vielä toisen työssäoppimisviikon viimeinen päivä.

Naudan sisäpaisti anopin tapaan

Rakastan naudan lihaa yli kaiken, voisin joka päivä syödä pelkkää rotukarjaa mikäli rahani siihen vain riittäisi. Tällä viikolla oli ystävänpäivä ja ajattelin juhlistaa sitä kokkaamalla nyt viikonloppuna kunnon sisäpaistin anopin perintösavipataa käyttäen. Rotukarjan sisäpaistia ostin Turun Stockmannin Herkusta n. 1,4 kg hintaan 26,00€ perus hinta siis. Jätin lihan kotiin tullessani leikkuulaudalle, jotta se ehtisi lämpenemään huoneenlämpöiseksi ennen valmistamista.

Naudan sisäpaisti anopin tapaan

Pistin savipadan lämpimään veteen lillumaan, jonka jälkeen keitin kattilassa lihaliemen. 1-1,5 l litraa vettä, luomulihaliemikuutio, häränfondia sekä suolaa, mustapippuria, cayannea, muutama maustepippuri sekä tuoretta timjamia. Pilkoin porkanat sekä sipulin, keitin niitä lihaliemessä n. 10 minuuttia ja sillä välin paistoin lihan pinnat kiinni öljy-voiseoksessa. Lihan voi myös sitoa ennen paistamista, jos haluaa sen pysyvän muodossaan koko kypsennyksen ajan.

Astetin lihan lämpömittarianturi sisällään voideltuun savipataan ja kaadoin lihaliemen porkkanoineen ja sipuleineen myös pataan. Liemi peitti noin 3/4 lihapalasta. Lisäsin päälle vielä vähän timjamia ja peitin kannella. Kypsensin lihaa n. 1,5 h uunissa 125 asteessa, kunnes sisälämpötila oli 63 astetta. Nostin lihan pois ja käärin folioon. Kiireen mukaan voi käyttää joko korkeampaa tai matalampaa (ei kuitenkaan alle 100 astetta) lämpötilaa. Nopeasti kypsennettäessä kannattaa sipuleita ja porkkanoita keittää lihaliemessä kauemmin, jotta ne ehtivät kypsyä. Lihaa on myös hyvä käydä välillä kääntelemässä kypsennyksen ajan n. 2-3 kertaa. 

Lisukkeeksi valmistin valkosipuliperunasosetta, joka yksinkertaisuudessaan on keitettyjä perunoita sekä valkosipulia, joista valmistetaan sose perinteisin menetelmin (tarkoitus oli tehdä pyrettä, mutta en löytänyt puristinta mistään).

Kastikkeen tein suurustamalla savipadassa ollutta lihalientä tummalla rouxilla. Koristeeksi olisin kyllä voinut jotain vihreää heittää, mutta siinä vaiheessa kun sain annoksen lautaselle oli tuoksu niin huumaava, että halusin vain äkkiä syömään.

Tämä liha säilyy muutaman päivän jääkaapissa tuorekelmuun tai rasiaan pakattuna. Itse söimme tätä paistia kahdestaan kolme päivää eri lisukkeiden kera. 

Kokeilin myös yhtenä päivänä maustaa lihalientä Koff Porterilla, josta tein sitten olutkastikkeen ja siitä tuli muuten hyvää! Voisin tehdä siitä oman postauksen joskus, kun teen kyseisen soosin uudestaan, koska nyt en muistanut ottaa valokuvia.

Jauheliha-papupata

Taas on vierähtänyt tovi viimeisimmästä päivityksestä, mutta eipä se mitään, onhan täällä paljon luettavaa. Tänään päätin kyhätä kaapin pohjalla lojuneista kidney-pavuista jotakin ja lopputuloksena syntyi tällainen Jauheliha-papupata.

Jauheliha-papupata

Ruskista padassa/paistokasarissa 400g naudan paistijauhelihaa, lisää joukkoon pilkottu sipuli sekä valkosipuli. Kun liha on kunnolla ruskistunut lisää huuhdellut kidney-pavut. Lisää puoliväliin asti lihalientä, tulinen chili ja reilu loraus punaviiniä. Lisää muutama timjamin oksa sekä purkki tomaattimurskaa. Anna padan hatua rauhassa ilman kantta, kunnes ylimääräinen neste on haihtunut pois. Mausta suolalla, pippurilla ja halutessasi voit lisätä ripauksen juustokuminaa. Tarjoa vaikkapa riisin ja guacamolen kera (kuvassa purjokermamuhennos josta lisää myöhemmin). 

Valmistusaika n. 30 minuuttia. Oleellisinta tämän ruuan valmistuksessa on hyvä lihaliemi.

Spaghettia Sieni-bolognese-kastikkeessa

Noniin, kaikissa ruokablogeissa pitää aina olla ainaki yksi Bolognese-versio, se mikä lienee sitten aito alkuperäinen säilynee mysteerinä. Itse teen soosin milloin mitenkin, ihan vain vaihtelun vuoksi. Kokeilemalla eri variaatioita, löytää omaan makuun parhaimman reseptin sekä oppii aina uutta. Yksi syy, miksi tykkään valmistaa tätä on se, ettei tule tiskiä juuri lainkaan ja saa helposti tehtyä kahden päivän ruuan kahdelle.

Ongelmaksi kastikkeiden valmistuksessa on tullut se, että olen luopunut täysin aromivahventeista (tai tarkennettuna en syö sitä muuta kuin kouluruuassa, jossa sitä valitettavasti on, enkä haluaisi myöskään nälkiintyä ruuan välttelemiseksi). Olen huomannut tämän keinotekoisen valmisteen pilanneen makuaistini ainakin jo osittain. No mutta niin, miten sitten pilannut ja tehnyt kastikkeiden valmistamisesta ongelmallista: natriumglutamaatti aistitaan umami-makuna, joka henkilökohtaisesti minulle on se eniten nautintoa tuottava makuaistimus. Kun tätä synteettistä myrkkyä ruuassa ei ole, niin ruoka ei rehellisesti maistu juuri millekään. Kuolen varmaan sydän -ja verisuonitauteihin ennen kuin täytän 30, koska suolaa ja voita on E621 (ja lukuisten muiden lisäaineiden) luopumisen johdosta kulunut reilusti yli suositusten.

Yksi hyvä syy siis lisätä sieniä ruokaan on tämä nautintoa tuottava umami-maku. Kaupassa kun sattuikin olemaan Pirkka-herkkusienet tarjouksessa ja vielä suomalaisia sellaisia, oli pakko napata yksi rasia ostoskoriin. Koska sienet ovat vasta uusi tuttavuus ja vielä jotkin voimakkaammat sienet saavat aikaiseksi ylösnousemusrefleksin, päätin nyt alkajaisiksi heittää kastikkeeseen vain puolet rasiasta. Herkkusienet eivät onneksi ole sieltä vahvimmasta päästä.

Spaghettia Sieni-bolognese-kastikkeessa

No niin mutta itse reseptiin (nimen sitten saa kukin kirjoittaa miten parhaaksi näkee, en ole hyvä äidinkielessä). Freesasin pari porkkanaa, sipulin, valkosipulin kynnen, chilin ja herkkusieniä oliiviöljyssä ja lisäsin joukkoon naudan paistinjauhelihaa (400 g, en käytä muuta jauhelihaa). Tämän vaiheen voi kyllä tehdä toisinpäin lihan ja kasvisten suhteen. 

Kun jauheliha oli ruskistunut, lisäsin joukkoon lihalientä silmämääräisesti sen verran, että kaikki ainekset peittyivät. Sitten sekaan paseerattua tomaattia tai tomaattimurskaa (itselläni oli päässyt loppumaan ja en kaupassa muistanut, niin vaihtui yhteen pieneen purkkiin tomaattipyrettä). Maustoin suolalla, pippurilla ja basilikalla (tällä kertaa kuivattua).

Oman maun mukaan täysjyväspaghettia joukkoon (taisi mennä reilu kourallinen ja  tapana  on halkaista vielä pituussuunnassa kahtia). Kansi päälle ja annetaan hautua kunnes spaghetti on kypsää. Muistakaa lisätä lihalientä/vettä tarvittaessa vähän kerrallaan ettei pala pohjaan, ja jotta spaghetti kypsyisi.. Jos lorahtaa liikaa niin kansi pois vaan ja antaa veden höyrystyä pois.

Tarjoa vaikkapa parmesan-raasteen ja mozzarellasalaatin kera :) Itsellä jämä emmental-mozzarellaraastetta ja ihan perus vihersalaattia tällä kertaa. En tiedä tarkalleen paljonko mahtoi mennä aikaa, kun lueskelin lehteä ja harvemmin kokatessa katson kelloa, mutta jos nyt joku aika täytyy heittää niin ehkä semmone max. 30 minuuttia.

Ja nyt kyllä mainittava, että annoskoko on yllättävän pieni normaali annokseeni. Täytyy kyllä ostaa toisia lautasia, on sen verran juntit puolukkalautaset annosten esillelaittoon että ihan hävettää :D 

Hyvää ruokahalua!