Perinteinen lihakeitto

Syksy on valitettavasti, mutta myös onneksi saapunut, sillä kesäpottujen popsiminen alkaa jo hieman kyllästyttää, vaikka hyviä ovatkin. Syksyhän on tunnetusti sadonkorjuun aikaa, ja mikäs sen maukkaampaa kuin kunnon lihakeitto vuoden juuressadosta. Riista-aikakin on käsillä, joten lihakeittoa voi valmistaa monesta  lihasta soppaluuta unohtamatta! Kunnon lihakeiton salaisuus on kärsivällinen lihan keittäminen, hätiköimällä saa aikaan vain kumisia sattumia, joten valmistukseen kannattaa varata aikaa.

Lihakeitto naudan lavasta

Tarvitset:

Naudan lapaa ja soppaluu

Perunoita

Porkkanoita

Juuriselleri

Palsternakka

Palan lanttua

Purjo

Persilja

Lihalientä

Maustepippureita

Tuoretta timjamia

Laakerin lehtiä

Suolaa

Laita naudan lapa kokonaisuudessaan hautumaan soppaluun kanssa kiehuvaan veteen, johon on lisätty lihaliemikuutio/härän fondia tai mikäli olet säilönyt itse valmistamaasi lihalientä, se käy paremmin kuin hyvin. Lisää joukkoon reilusti suolaa, maustepippureita, muutama timjamin oksa sekä laakerin lehti. Keittele lihaa koosta riippuen 2-3 tuntia, mahdollisesti kauemminkin jos isompi määrä kyseessä. Liha on hyvää, kun sitä saa revittyä haarukalla. Tarkista liemen määrä välillä ettet keitä lihaa pohjaan kannesta huolimatta.

Lihan keittyessä valmistele keittojuurekset, perunat sekä noin kymmenen senttimetrin pala purjoa. Älä pilaa hyvää keittoa ostamalla pakastevihanneksia, vaan valmista tuoreista raaka-aineista. Keittojuureksia ovat porkkana, palsternakka, lanttu sekä mukula(juuri)selleri. Juuresten kuorista voit halutessasi valmistaa kasvislientä. Mikäli perunat ovat tämän kesän satoa, voit jättää kuoret tuomaan keittoon tekstuuria. Peitä perunat kylmällä vedellä odottelun ajaksi, jotta ne eivät tummuisi. Laita juurekset omaan ja purjo omaan kulhoonsa. Toki voit myös tehdä nämä myöhemminkin, mutta itse koen mukavammaksi vain lisäillä oikealla hetkellä ja odotellessa tehdä jotain muuta, kuten katsoa televisiota tai istua tietokoneella.

Lihan ollessa valmis, siivilöi liemi isompaan kattilaan ja lisää keittojuurekset. Voit tarvittaessa lisätä vettä, mutta muista tarkistaa maku (lisää suolaa, liemikuutio...). Anna juuresten kiehua noin viisi minuuttia ja revi sillä välin liha haarukalla tai käsin. Lisää keittoon perunat ja revitty liha sekä kokonaisia maustepippureita. Tarkista maku, voit lisätä laakerinlehden, tuoretta timjamia tai suolaa halutessasi. Kun juurekset ja perunat ovat melkein kypsiä, lisää hienonnettu purjo.

Valmis keitto maistuu parhaimmalle tuoreen persiljan ja ruisleivän kera.

Kanttarelleilla täytetty lihamureke

Jostain kumman syystä en ole kotona aikaisemmin tehnyt lihamureketta, vaan pyörittänyt taikinasta pullia tai pihvejä. Lieneekö syy sitten siinä, ettei lapsuudenkodissani juuri mureketta syöty tai ainakaan niin usein, että muistaisin. Kanttarellisadon hävittämisprojektin viimeisenä ruokana, päätin sitten kokeilla täytettyä lihamureketta. Toimii aivan loistavasti varsinkin, jos lisää joukkoon vielä tuoreita timjamin lehtiä! Alla käyttämäni perustaikinan ohje, täyteet voi sitten keksiä mielensä mukaan ja kikkailla murekkeen keskelle.

Lihamureke

Tarvitset:

Naudan paistijauhelihaa

Kananmunia

Korppujauhoja

Sipulia

Voita

Mausteita lihaan

Sekoita keskenään 1 dl vettä, 1 dl korppujauhoja ja haluamasi mausteet (omani: jauhelihamauste, suola, paprikajauhe, valkopippuri ja cayennepippuri) sekä 2 kananmunaa ja anna turvota hetki. Kuullota pannulla voissa puolikas hienonnettu sipuli ja lisää taikinaseokseen. Sekoita joukkoon 500 g jauhelihaa, kunnes taikina on tasaista ja tiivistä. Muotoile tiiviisti voideltuun tai leivinpaperilla vuorattuun sopivan kokoiseen uunivuokaan (itse käytin leipävuokaa) ja paista 225-celsiusasteessa 30-45 minuuttia.

Vinkki: kostuta käsi vedellä niin mureketaikina ei tartu yhtä helposti käteen.

Käyttämässäni kanttarellitäytteessä oli voissa ruskistettuna loput puolikkaasta sipulista ja suunnilleen saman verran hienoksi leikattua kanttarellia ja lisäsin lopuksi tuoreita timjamin lehtiä ja ripauksen suolaa. Kikkailin täytteen siten, että ensin painelin leipävuuan pohjalle tiiviisti noin sentin paksuisen kerroksen lihamureketaikinaa muotoilemalla vaon keskelle, jättäen kuitenkin päihin korkeammat kohdat, ettei täyte pursuaisi ulos. Sitten levitin täytteen tasaisesti ja muotoilin loput taikinasta tiiviisti päälle.

Valkosipuli-kanttarelli broileri sekä pinaattifettuccine

Sain äidiltäni Atrian broilerin grillipaletin, sillä hän oli vahingossa mennyt ostamaan väärän tuotteen aikeinaan ostaa porsaasta vastaava paletti. Mietin sitten kovasti mitä kaikella kolmella lihalla tekisin, ja sain idean kikkailla paketista vain sisäfileosion auki, säästäen loput myöhemmäksi. Kaupassa törmäsin Pirkan pinaattifettuccineen, jota oli tottakai pakko päästä kokeilemaan ja valkosipulituorejuustokin näytti olevan tarjouksessa. Lisäksi olin käynyt muutama päivä sitten sienimetsässä keräilemässä kanttarelleja, joita jääkaapissani oli riittämiin, kun ahneuksissani olin niitä poiminut. Näistä syntyikin varsin toimiva yhdistelmä.

Valkosipuli-kanttarelli broileri sekä pinaattifettuccine

Tarvitset:

Broilerin rintafilettä tai sisäfilettä
Sipulia
Valkosipulia
Kanttarelleja
Kanalientä
Valkosipulituorejuustoa
Kermaa
Suolaa & pippuria

Hienonna sipuli, kaksi valkosipulin kynttä sekä reilu määrä sieniä ja paista voissa broilerin rintafileiden tai sisäfileiden kanssa. Kun broilerien pinnat ovat kiinni sekä sipulit ja kanttarellit ovat sopivasti kuullottuneet, lisää joukkoon pari desiä kanalientä, halutessasi loraus valkoviiniä sekä pari desiä kermaa. Ripottele valkosipulituorejuustoa sekaan ja mausta suolalla ja pippurilla. Keitä pinaattifettuccine ohjeen mukaisesti tai halutessasi voit lisätä ne suoraan broilerien kanssa kermakastikkeeseen, mutta lisää tällöin enemmän kanalientä, jotta pasta peittyy kunnolla eikä kuivu. Keitä kastiketta kasaan, kunnes koostumus on mieleinen, mutta huomioi pastan ajoitus, ettei pääse ylikypsäksi.

Mustapekkapossua

Olen nyt ottanut asiakseni kokeilla kaikenlaisia uusia ideoita, joita mieleeni juolahtaa. Tosin en varmasti ole ensimmäinen jonka aivotuksiin uudet reseptit ovat tiensä löytäneet, jotenka kunniaa en voi itselleni ottaa. Moni kokeilu on mennyt metsään, mutta moni myös onnistunut. Uutena hittinä on uunissa pannulla valmistaminen, sillä kaivoin jostain esiin Hackman Kovanaama Pro-paistinpannuni, joka on kaiken kestävä. Kerrassaan hyvä sijoitus, vaikka jonain Citymarketin K-Plussa-tarjouksena olen sen itselleni hankkinut.

Mustapekkapossu

Tarvitset:

Porsaan ulkofilepihviä tai kassleria á 150g

Mustapekkatuorejuustoa

Kermaa

Sipulia

Voita

Ruokaöljyä

Suolaa & pippuria

Leikkaa porsaan ulkofileestä tai halutessasi kasslerista sopivan kokoisia noin sentin paksuisia pihvejä ja hiero niiden pintaan suolaa ja pippuria. Hienonna yksi kokonainen iso sipuli. Paista pihvien pinnat kiinni sekä sipuli öljy-voiseoksessa. Lisää desi kermaa yhtä pihviä kohden sekä leikkaa Mustapekka-tuorejuustoa jokaisen pihvin päälle ja murusta loput kerman joukkoon. Lisää halutessasi hieman suolaa kastikkeeseen. Siirrä pannu uuniin 225-celsiusasteeseen, kunnes juusto on gratinoitunut kauniisti pihvien pinnoille. Mikäli et omista uunin kestävää paistinpannua, niin siirrä pihvit ja sipuli voideltuun uunivuokaan, johon kaadat kerman ja ripottele juusto vasta sitten. Perunamuusi sopii pihvien kanssa loistavasti.

Kotitekoiset purilaiset

Harva meistä ei ole syönyt hampurilaista edes kerran elämässään. Pikaruokalat valloittavat kaupunkien kortteleita maassa kuin maassa ja grillisapuska muuttuu yhä arkipäiväisemmäksi ruokavalioksi. Kun ravintolat kilpailevat keskenään, minimoivat kustannukset sekä maksimoivat tulot, kärsii myös laatu. Harva hampurilainen yltää enää sille tasolle, jolla se joskus aikoinaan oli, mutta onneksi kotona näitä herkkuja on helppo valmistaa ja vieläpä raaka-aineista tinkimättä.

Hampurilaiset

Tarvitset:

Naudan jauhelihaa tai paistijauhelihaa

Kananmunia

Mausteita lihaan

Cheddar-juustoa

Hampurilaissämpylöitä

Jäävuorisalaattia

Tomaattia

Sipulia

Majoneesia

Ketsuppia

Oikea hc-leipuri leipoisi nämäkin sämpylät itse, mutta minä nöyrryn jauhojen edessä ja päätin ostaa valmissämpylöitä. Tottahan toki niissäkin on eroja, joten mieleistänsä saa kaupan hyllyiltä etsiä. Koska en omista säköparilaa, enkä tällä kertaa jaksanut aiheuttaa tiskiä toisen paistinpannun verran, laitoin sämpylät grilliritilälle ja uuniin 200-celsiusasteeseen keskitasolle hetkeksi, samaan aikaan kun aloin paistamaan pihvejä. Juustoksi valitsin Herkun tiskiltä vahvaa cheddaria, ei mitään värjättyä sulatejuustoa. Majoneesissa sen sijaan oikaisin taas ostamalla Hellmann's chilimajoneesia, tosin sen verran kehnoa tavaraa oli, että ensi kerralla valmistan chilimajotkin itse.

Kunnon hampurilaispihveihin ei ängetä korppujauhoja laisinkaan, kananmunan saa lisätä jos näkee sen aiheelliseksi, mutta pääsääntöisesti sitko haetaan lihasta itsestään veivaamalla. Mausteet (grillimauste, suola, pippuri, cayanne itsellä käytössä) sekaan ja veivaamaan. Pihvit kannattaa muotoilla ensin palloiksi, jonka jälkeen painella ohuiksi pihveksi leivinpaperille, josta ne on sitten helppo irroittaa pannulle siirrettäessä. Pihvi kuuluu kääntää vain kerran, kuten kaikki pihvit yleensäkin. Reunoista voi seurata kypsyyden etenemistä samoin lihasveren pintaan nousemisesta. Kun käännät pihvin, laita juustosiivut sen päälle, jotta ne ehtisivät sulaa sopivasti ennen hampurilaiseen siirtämistä. Päälle voit vielä ripotella suolaa ja pippuria.

Perustäytteinä hampurilaisissa on sipuli, jäävuorisalaatti sekä tomaatti, mutta täytteiksi kelpaavat kaikki itselleen maistuva maan ja taivaan väliltä. Hampurilaiset eivät parane odottaessaan syöjää, joten ne kannattaa nauttia heti kokoamisen jälkeen. Näiden herkkujen kylkeen sopivat myös maalaisranskalaiset, hickorymajoneesi sekä chipotleketsuppi, jota näissäkin purilaisissa oli.

Makkaraperunat

Kesällä tulee syötyä uusia perunoita, makkaraa ja pekoniakin käytetään herkkusieninyytteihin. Seuraavana päivänä jääkaapissa lojuu ylimäärä keitettyjä perunoita, makkaraa ja vajaa pekonipaketti. Täydelliset ainekset kunnon makkaraperuna-aterian valmistamiseen - usein seuraavana päivänä on myös kankkunen, joten rasvainen krapularuoka kruunaa eilisen juhlan. Näiden jämien lisäksi tarvitset rasvaa, sipulia ja halutessasi vielä kananmunaa.

Makkaraperunat

Tarvitset:

Keitettyjä perunoita

Sipulia

Pekonia

Makkaraa

Kananmunaa

Voita/öljyä

Suolaa ja muita mausteita

Leikkaa, kuutioi ja paloittele perunat kuorineen, sipulit, pekoni ja makkarat haluamassasi suhteessa. Kuumenna pannu lisäten reilu nokare voita tai loraus öljyä. Lisää kaikki ainekset pannulle. Paistele kunnes saavat kauniin värin ja halutessasi lisää lopussa 1-2 kananmunaa rikkoen makkaraperunoiden joukkoon. Mausta suolalla ja muilla mausteilla esimerkiksi grillimausteella ja cayannepippurilla. Helppoa kuin heinän teko ja herkullista. Uusia perunoita käyttäessä tilli tuo makkaraperunoihin maukkaan vivahteen.

Kesäkeitto

No jopas aika vierähtää ja kesällä kaiken näköistä ohjelmaa niin ole päivittelemään ehtinyt. Kauppatorilta saa jo kaikki kesäkeiton ainekset tietysti kotimaisina. Entinen inhokkini nykyinen kesäherkku, on helppo, nopea ja edullinen valmistaa. Keiton saa laktoosittomana valiten maitotuotteet sen mukaan ja gluteenia keitossa ei luonnostansa ole. Periaatteessa kesäkeittoon voi käyttää kaikkia kesän vihannes ja juuresherkkuja. Tällä kertaa keitto kuitenkin koostui sieltä perinteisemmästä päästä olevista pellon antimista.

Kesäkeitto 

Tarvitset:

Kilo uusia perunoita (Timo/Siikli)

Nippu porkkanaa, jos kovin pieniä niin 1,5-2 nippua

Nippu sipulia

1/2 nippu tilliä

Keskikokoinen kukkakaali

Kaksi litraa herneitä

Kasvisliemikuutio 1-2 kpl

4 dl kuohukermaa

50 g voita

Viipaloi/kuutioi juurekset ja vihannekset sekä erottele herneet. Alä turhaan kuori, huolellinen pesu riittää. Valmista puoli (iso) kattilallista kasvislientä lisäten kourallinen merisuolaa tai vaihtoehtoisesti tavallista ruokasuolaa hieman vähemmän sekä nokare voita. Lisää kiehuvaan liemeen porkkanat, peruna sekä kukkakaali ja anna keiton kiehua kunnes ovat lähes kypsiä. Lisää joukkoon sipuli -ja tillisilppu sekä erotellut herneet sekä kerma ja anna keiton kiehahtaa hetki. Tarjoile keittoa tuoreen ruisleivän kera.

Naudan paistisuikale kastike ja Valion Ruoka 5% testissä

Ääh, ihan suututtaa kun en ole saanut aikaiseksi uusia posteja enkä pahemmin ole syönytkään mitään mainittavan arvoista. Tämäkin on jo siinä ja siinä, että onko järkeä laittaa tänne, mutta tuli kuitenkin sen verran hyvä soosi tehtyä, että päätin tänne tarjolle sen pistää.

Olen nyt erinnäisistä syistä päätynyt kokeilemaan rasvattomia ja/tai vähärasvaisia tuotteita. Kyllä, minä rasvaa ja kermaa ylistävä kaikki perinnölliset alttiudet sydän -ja aivoinfarktiin omaava Suomen kansalainen, olen eksynyt kaidalta tieltä ja päätyny ainakin hetkellisesti käyttämään näitä makunautinnon pilaajia. Yksi vähärasvainen tuote on minut kuitenkin yllättänyt. Nimittäin Valion Ruoka 5% eli "ruokakerma", joksi sitä ei ilmeisesti virallisesti saa kutsua.

Olen nyt monessakin ruuassa tuota käyttänyt korvaten ah, niin ihanan rakkaan kuohukerman, jonka voittanutta toistaiseksi ei ainakaan ole. Kyseinen "ruokakerma" on paksunnettu joillakin ihme uutteilla, ja tietääkseni Ruoka 5% ei sisällä kovetettuja kasvirasvoja eikä siten haitallisia transrasvoja. Tosin valmistajalta en ole tätä varmistanut, joten en mene täysin vannomaan. Mutta kovetettua kasvirasvaa en tuoteselosteesta ainakaan löytänyt. Tyydyttyneitä rasvahappojakin viidestä prosentista on 0,4%. Lisäksi tuote on vielä täysin laktoositon.

Uunilohta kermakastikkeessa valmistaessani huomasin kuitenkin tämän tekokerman olevan nimenomaan "tekokermaa", sillä kuumennettaessa se ei käyttäytynyt kuohukerman tavoin. Täysin vetistä tämä ei kuitenkaan ollut. Kermainen curry-kanakastike oli valmiina aika saman tapaista koostumukseltaan kuin kuohukermaankin tehty, mutta kermaisa maku jäi kyllä kokematta. Suikalekastikkeeasa "Ruokavitonen" toimi moitteettomasti. Sen enempää kokemusta välimaastokermoista omaavana, voin todeta tämän Valion Ruoka 5%:n olevan varsin kelpo vähärasvaiseksi tuotteeksi.

Naudan paistisuikalekastike 

Yleensä valmistan suikalekastikkeen vehnäjauhoilla suurustettuun ruskeakastikkeeseen, mutta tällä kertaa päätin kokeilla vähähiilihydraattisempaa versiota, ja keittää kastikkeen kasaan. Ei, en karppaa, jos joku nyt niin luulee. Tämä kelpaa siis myös keliaakikoille että laktoosi-intolerantikolle.

Tarvitset:

Naudan paistisuikaleita

Kermaa

Porkkanoita

Sipulia

Voita

Demi-glace

Suolaa & pippuria

Ruskista paistisuikaleet (n. 400g). Lisää loppuvaiheilla nokare voita, silputtu keskikokoinen sipuli sekä ohueksi viipaloitu porkkana ja anna kuullottua hetki. Lisää joukkoon 7 dl vettä, yksi lihaliemikuutio, 2,5 dl demi-glace-kastikepohjaa (esim. Stockmann Gourmet, joka on gluteeniton ja laktoositon, muiden tuotteiden sisältö kannattaa tarkistaa tuoteselosteesta) ja n. 10 kokonaista maustepippuria (itse lisäsin pienen kourallisen, joten tuo n. 10 on mutu-tuntumalla). Pidän tulisesta ruuasta, joten lisäsin vielä aika reilulla kädellä cayanne-pippuria.

Kun kastike on keittynyt hiljalleen kasaan noin puoleen alkutilavuudesta, lisää joukkoon 1 prk kermaa (luonnollisesti laktoositonta jos haluat laktoosittoman kastikkeen). Jatka kastikkeen keittämistä kasaan, kunnes koostumus on mielestäsi sopiva. Lisää suolaa tarvittaessa vasta lopussa maistellen, sillä tuo demi-glace-kastikepohja tuo kastikkeeseen hyvin suolaisuutta. Jämäpersiljat riisin päällä ovat kuvausrekvisiittaa :D

Cajunleike ja maalaisranskalaiset hickorymajoneesin & chipotleketsupin kera

Jotta voisi tehdä seuraavalle viikolle lupauksen elämäntapojensa parantamisesta, etenkin ruokavalion, on sunnuntaisin nautittava kunnon kolesterolinnostatusateria. Tänään päädyin valmistamaan cajun-leivitettyjä porsaan leikkeitä, sillä tuon saparohäntäisen eläimen ulkofilee sattui olemaan Hulluilla Päivillä tänään tarjouksessa. Tämä ei tietenkään ollut ainut herkku, jota kyseisiltä alennusmyynneiltä kuluneen puolen viikon aikana kävin hamstraamassa, joten monen moisia herkkuja on myöhemmin luvassa. 

Cajunleike

Poista porsaan ulkofileestä kalvot ja leikkaa poikittain lihassyitä vasten sopivan kokoisia annospaloja n. 2-3 cm levyisiä. Käännä palat lihassyyt ylöspäin ja nuiji varoen kuitenkin rikomasta pihviä. Suosittelen pakastepussin asettamista pihvin ja nuijan väliin, myös leikkuulauta kannattaa suojata esimerkiksi leivinpaperilla. Leikkeet kuuluu nuijia ohuiksi, mutta kuinka ohuiksi, on makuasia. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon paistoaika, sillä paksumpi pihvi vaatii enemmän aikaa, jolloin leivitys todennäköisesti ehtii palaa pihvin pinnalle, sitäpaitsi mitä ohuempi, sitä parempi.

Sekoita laakeassa astiassa (sellainen johon leike mahtuu kokonaan) esimerkiksi uunivuuassa reilu määrä korppujauhoja, cayanne-pippuria, paprikajauhetta punaista väriä antamaan sekä grillimaustetta. Leikkeen nimi tulee cayanne-pippurista, mutta tulisuutta antamaan kelpaa mikä tahansa chilijauhe, kunhan lopputuloksena on tulinen korppujauho-mausteseos.  Sekoita samanlaisessa laakeassa astiassa reilusti vehnäjauhoja, suolaa sekä mustapippuria sekä vielä yhteen astiaan kananmuna 1 tai 2 kappaletta leikkeiden määrästä riippuen (itse käytin yhden ja tein kaksi leikettä) sekä lisää loraus vettä ja sekoita tasaiseksi.

Pistä paistinpannu kuumenemaan ja lisää öljyä sekä nokare voita ennen kuin aloitat leivityksen. Leivitys tapahtuu seuraavasti: kieritä leike ensin vehnäjauhoissa siten, että vehnäjauhoja on joka puolella, sillä muuten kananmuna ei ota leikkeeseen kunnolla kiinni ja leivitykseesi jää koloja. Käännä kerran molemmat puolet kananmunassa ja sitten korppujauhossa. Voit myös heitellä korppujauhoja pihvin päälle, mikäli sinulla on niitä astiassa riittävästi. Siirrä pihvi suoraan pannulle, jonka pitäisi tässä vaiheessa jo olla tarpeeksi kuuma, mutta varmista, älä laita pihviä liian kylmälle pannulle. Paistamisen jälkeen voit laittaa pihvin esimerkiksi uunivuokaan/lautaselle ja uuniin 100 asteeseen paistaessasi muita tai tarjota heti. Puhdista pannu ja lisää uutta öljyä (mielummin liikaa kuin liian vähän) sekä nokare voita ja ota käsittelyysi seuraava leike. Älä siis leivitä leikkeitä liian aikaisin, sillä muuten niistä tulee kuivia, parhaimman lopputuloksen saat, kun leivität leikkeen juuri ennen paistamista.

Salaatissa jäävuorisalaattia, kevätsipulia, kurkkua, tomaattia siemenineen ja fetajuustoa.

Maalaisranskalaiset

Tein ensimmäisen kerran itse ranskalaisia koulun keittiötunnilla jokunen kuukausi takaperin, jonka jälkeen päätin, että teen jatkossa kaikki ranskalaiseni itse. Pese kiinteämaltoiset perunat ja leikkaa ne mieleisen kokoisiksi. Liota perunasuikaleita viileässä vedessä noin kymmenen minuuttia jonka jälkeen kuivaa ne. Kuumenna paistoöljyä, itse käytin rypsiöljyä, paksupohjaisessa tai valurautakattilassa 120 celsiusasteeseen, mielellään jopa vähän päälle, sillä lisätessäsi perunasuikaleet lämpötila laskee jonkun verran. 

Lisää uppopaistoritilään sen verran ranskalaisia, että ne peittyvät kokonaan siirtäessäsi ritilän kattilaan. Paista ranskalaisia kunnes ne nousevat pintaan, ne eivät saa saada väriä vielä tässä vaiheessa. Siirrä ranskalaiset paperin tai caritaliinan päälle ja kuivaa ylimääräinen rasva pois. Kun olet saanut kaikki ranskalaiset paistettua, kuumenna öljy 180 celsiusasteeseen, ja ruskista ranskalaiset yhtä pienissä erissä. Siirrä ruskistetut ranskalaiset kippoon ja lisää niihin suola ja heiluttele niitä kipossa, jotta suola levittyisi tasaisesti. Muista aina uppopaistaessasi, ETTET VAHINGOSSAKAAN HEITÄ VETTÄ KUUMAAN ÖLJYYN - ainakaan jos se sattuu syttymään (ei kuitenkaan pitäisi, sillä lämpötila on 180 celsiusastetta), joten pidä kansi ja sammutuspeite lähelläsi.

Hickorymajoneesi & chipotleketsuppi

Mietin kovasti mitä tarjoaisin leikkeen kera ja pelkkä tavallinen ketsuppi oli mielestäni liian tylsä. Kurkistaessani jääkaappiin sain idean kokeilla jotain uutta (en usko kuitenkaan olleeni ensimmäinen) ja lopputuloksena syntyi varsin oivat soosit tällaiselle mättöruualle ja vieläpä nopeasti. 

Sekoita majoneesia ja hickory-kastiketta keskenään, majoneesia enemmän, kunnes maku on mieleisesi. Valmista chipotleketsuppi sekoittamalla ketsuppia ja chipotlekastiketta (käytin Tabascon valmistamaa) sekä ripaus mustapippuria. Tässäkin ketsuppia enemmän. Määriä en osaa sen koommin antaa, sillä lisäsin ja maistoin, lisäsin ja maistoin, kunnes maku oli mielestäni sopiva. Oivat ja helpot kastikkeet vaikkapa kesän grillijuhliin ja miksei arkeenkin.

Lihansyöjällekin maistuvat linssikakut

Reseptiä jälleen ajattelin tänne teille kirjoittaa. Maanantain keittiötuntien teemana oli kasvisruuat ja erikoisruokavaliot. Meidän ryhmällä oli sitten laktovegetaarinen, keliakia sekä vähäkolesterolinen ruokavalio kriteereinä. Laktovegetaarinen tarkoittaa sitä, että kasvikunnan tuotteiden lisäksi maitotuotteet ovat sallittuja. Keliakia puolestaan vaikuttaa ruokavalioon siten, että vehnä, ruis sekä ohra ovat pannassa niiden sisältämän gluteenin takia. Kaupassa gluteenittomat tuotteet ovat merkitty omalla logollaan ja/tai pakkausselosteessa lukee tuotteen olevan gluteeniton. Vähäkolesterolisessa ruokavaliossa rasvan määrä pyritään pitämään mahdollisimman vähäisenä, eritoten tyydyttyneet rasvahapot. Lisäksi munan keltuainen on kiellettyjen ruoka-aineiden listalla. Äyriäisiä ja rasvaisia eläinperäisiä tuotteita ei suositella myöskään suuria määriä nauttimaan.

Minä hartaana naudan lihan palvojana en ole aikaisemmin kesäkeittoa lukuunottamatta mitään kasvisruokaa varsinaisesti valmistanut (kaupan valmistuotteiden paistamista en näe kovin kehuttavaksi ruuanlaitoksi). Muutaman tunnin internetin penkomisen jälkeen löysin kun löysinkin mielenkiintoisen reseptin: Etelä-Intialaiset linssikakut sekä raita-kastike. Tämä ei siis ole oma reseptinin, mutta ajattelin sen teille nyt sitten suomentaa. Alkuperäinen resepti siis englanniksi (original recipe in English). Tämä resepti on hieman muunneltu, sillä minusta maut eivät tulleet kohdalleen alkuperäisessä ohjeessa, ja minunkin versiotani voisi vielä jalostaa etenkin raidan kohdalla.

Raita

Lämmitä uuni 250 asteeseen. Mausta valkosipuli, jonka yläpinnalta on leikattu ohut siivu pois (valkosipulin kynnet näkyvät) reilulla rypsi –tai oliiviöljyllä, suolalla ja mustapippurilla. Kääri valkosipuli folioon ja paista uunissa n. 35–40 minuuttia.  

Kuori ja poista siemenet kurkusta (halkaise kurkku pituussuunnassa ja kaavi lusikalla). Silppua kurkku pienen pieniksi palasiksi – älä kuitenkaan tee muusia. Mikäli kurkkusi on iso, älä turhaan käytä koko kurkkua vaan säästä leipäsi päälle.  Silppua tuore korianteri sekä minttu pieneksi, molempia n. 1 ruokalusikallinen. Poista yhdestä jalapenosta siemenet ja silppua puolet pieneksi.  

Mittaa kulhoon 2, 5 dl rasvatonta jogurttia, voit lisätä enemmän, mikäli et halua raidasta niin ruokaisaa Lisää pieneksi silputtu kurkku, korianteri, minttu sekä jalapeno. Kaavi lusikalla valkosipulin pehmenneet paahteisen tuoksuiset kynnet. Mikäli valkosipuli on hieman kärvähtänyt, kuten minun oli, nypi palaneet osat pois ja lisää ehta tavara jogurttiseoksen joukkoon. 

Lisää puolen sitruunan mehu, suolaa, sokeria sekä ripaus juustokuminaa. Sekoita ainekset keskenään maista ja mausta lisää tarpeen mukaan. Oma suoritukseni ei kyllä ensikertalaisena Indiman raidan tasolle ihan yltänyt, mutta muistutti kuitenkin sitä mitä pitikin. Valitettavasti vaalean värityksensä vuoksi, se ei kuvasta näy kunnolla.

Etelä-Intialaiset linssikakut

Liota 1,5 dl vihreitä linssejä sekä 1 dl basmatiriisiä kädenlämpöisessä vedessä 3-4 tuntia.

Nypi 1,25 dl herneenversojen lehtiä ja leikkaa hienoksi 1,25 dl rucolaa. Kuori ja raasta 1 rkl inkivääriä, poista siemenet ja hienonna jalapeno. Hienonna 2 valkosipulin kynttä (paina vaakatasossa olevaa kynttä veitsen lappeella leikkuulautaa vasten ja leikkaa hienoksi). Hienonna 1 dl tuoretta korianteria ja saman verran kevät –tai pillisipulia ja 0,5 dl minttua. Leikkaa vielä pieneksi 1,25 dl herneitä, mielellään tuoreita, mutta pakasteherneetkin käyvät.

Kaada linssi-riisin liotusvesi pois esimerkiksi siivilää apuna käyttäen ja lisää ainekset tehosekoittimeen tai monitoimikoneeseen, jossa on silppuava terä. Lisää joukkoon inkivääri, valkosipuli sekä jalapeno. Hienonna kunnes seos on puuromaista, tarpeen mukaan voit lisätä pienissä erissä vettä. 

Sekoita loput ainekset kevyesti joukkoon (mikäli pieni tehosekoitin kaada erilliseen kulhoon) siten, että ainekset erottuvat – seos ei saa olla tasakoosteinen mössö. Mausta suolalla ja pippurilla. Taikinan täytyisi olla sellaista, että se pysyy painettaessa kasassa, ei kuitenkaan täysin jähmeää tarvitse olla. Itse lisäsin hieman riisijauhoja, mutta en tiedä oliko se nyt niin tarpeellista.

Paista pannulla kohtuullisen kuumalla lämmöllä runsaassa öljyssä muottia apuna käyttäen. Kakkujen irrottamisen helpottamiseksi suosittelen sprayaamaan muotit vuokaspraylla. Tavallisemmin kaupassa myynnissä oleva Muurikan vastaava paisto/grillispray kelpaa vallan mainiosti. Varo ettet polta sormiasi muotin kanssa. Asetin kuumalle öljytylle pannulle muotin, johon nostin reilun ruokalusikallisen tahnaa ja painelin sen tiiviisti. Kakkuja ei kannata paistaa liian nopeasti, jotta riisi ehtii kypsyä kunnolla. Kakku saa olla hetken pannulla muotin kanssa, jotta se pysyy kasassa. Poistin muotin, tein uuden kakun ja käänsin edellisen – tosiaan käytössäni oli vain yksi muotti. Sprayasin muotin joka välissä.

Lisukkeena linssikakkujen kanssa voi tarjoilla keitettyä basmatiriisiä. Hyvää ruokahalua! :)

Jauheliha-papupata

Taas on vierähtänyt tovi viimeisimmästä päivityksestä, mutta eipä se mitään, onhan täällä paljon luettavaa. Tänään päätin kyhätä kaapin pohjalla lojuneista kidney-pavuista jotakin ja lopputuloksena syntyi tällainen Jauheliha-papupata.

Jauheliha-papupata

Ruskista padassa/paistokasarissa 400g naudan paistijauhelihaa, lisää joukkoon pilkottu sipuli sekä valkosipuli. Kun liha on kunnolla ruskistunut lisää huuhdellut kidney-pavut. Lisää puoliväliin asti lihalientä, tulinen chili ja reilu loraus punaviiniä. Lisää muutama timjamin oksa sekä purkki tomaattimurskaa. Anna padan hatua rauhassa ilman kantta, kunnes ylimääräinen neste on haihtunut pois. Mausta suolalla, pippurilla ja halutessasi voit lisätä ripauksen juustokuminaa. Tarjoa vaikkapa riisin ja guacamolen kera (kuvassa purjokermamuhennos josta lisää myöhemmin). 

Valmistusaika n. 30 minuuttia. Oleellisinta tämän ruuan valmistuksessa on hyvä lihaliemi.

Spaghettia Sieni-bolognese-kastikkeessa

Noniin, kaikissa ruokablogeissa pitää aina olla ainaki yksi Bolognese-versio, se mikä lienee sitten aito alkuperäinen säilynee mysteerinä. Itse teen soosin milloin mitenkin, ihan vain vaihtelun vuoksi. Kokeilemalla eri variaatioita, löytää omaan makuun parhaimman reseptin sekä oppii aina uutta. Yksi syy, miksi tykkään valmistaa tätä on se, ettei tule tiskiä juuri lainkaan ja saa helposti tehtyä kahden päivän ruuan kahdelle.

Ongelmaksi kastikkeiden valmistuksessa on tullut se, että olen luopunut täysin aromivahventeista (tai tarkennettuna en syö sitä muuta kuin kouluruuassa, jossa sitä valitettavasti on, enkä haluaisi myöskään nälkiintyä ruuan välttelemiseksi). Olen huomannut tämän keinotekoisen valmisteen pilanneen makuaistini ainakin jo osittain. No mutta niin, miten sitten pilannut ja tehnyt kastikkeiden valmistamisesta ongelmallista: natriumglutamaatti aistitaan umami-makuna, joka henkilökohtaisesti minulle on se eniten nautintoa tuottava makuaistimus. Kun tätä synteettistä myrkkyä ruuassa ei ole, niin ruoka ei rehellisesti maistu juuri millekään. Kuolen varmaan sydän -ja verisuonitauteihin ennen kuin täytän 30, koska suolaa ja voita on E621 (ja lukuisten muiden lisäaineiden) luopumisen johdosta kulunut reilusti yli suositusten.

Yksi hyvä syy siis lisätä sieniä ruokaan on tämä nautintoa tuottava umami-maku. Kaupassa kun sattuikin olemaan Pirkka-herkkusienet tarjouksessa ja vielä suomalaisia sellaisia, oli pakko napata yksi rasia ostoskoriin. Koska sienet ovat vasta uusi tuttavuus ja vielä jotkin voimakkaammat sienet saavat aikaiseksi ylösnousemusrefleksin, päätin nyt alkajaisiksi heittää kastikkeeseen vain puolet rasiasta. Herkkusienet eivät onneksi ole sieltä vahvimmasta päästä.

Spaghettia Sieni-bolognese-kastikkeessa

No niin mutta itse reseptiin (nimen sitten saa kukin kirjoittaa miten parhaaksi näkee, en ole hyvä äidinkielessä). Freesasin pari porkkanaa, sipulin, valkosipulin kynnen, chilin ja herkkusieniä oliiviöljyssä ja lisäsin joukkoon naudan paistinjauhelihaa (400 g, en käytä muuta jauhelihaa). Tämän vaiheen voi kyllä tehdä toisinpäin lihan ja kasvisten suhteen. 

Kun jauheliha oli ruskistunut, lisäsin joukkoon lihalientä silmämääräisesti sen verran, että kaikki ainekset peittyivät. Sitten sekaan paseerattua tomaattia tai tomaattimurskaa (itselläni oli päässyt loppumaan ja en kaupassa muistanut, niin vaihtui yhteen pieneen purkkiin tomaattipyrettä). Maustoin suolalla, pippurilla ja basilikalla (tällä kertaa kuivattua).

Oman maun mukaan täysjyväspaghettia joukkoon (taisi mennä reilu kourallinen ja  tapana  on halkaista vielä pituussuunnassa kahtia). Kansi päälle ja annetaan hautua kunnes spaghetti on kypsää. Muistakaa lisätä lihalientä/vettä tarvittaessa vähän kerrallaan ettei pala pohjaan, ja jotta spaghetti kypsyisi.. Jos lorahtaa liikaa niin kansi pois vaan ja antaa veden höyrystyä pois.

Tarjoa vaikkapa parmesan-raasteen ja mozzarellasalaatin kera :) Itsellä jämä emmental-mozzarellaraastetta ja ihan perus vihersalaattia tällä kertaa. En tiedä tarkalleen paljonko mahtoi mennä aikaa, kun lueskelin lehteä ja harvemmin kokatessa katson kelloa, mutta jos nyt joku aika täytyy heittää niin ehkä semmone max. 30 minuuttia.

Ja nyt kyllä mainittava, että annoskoko on yllättävän pieni normaali annokseeni. Täytyy kyllä ostaa toisia lautasia, on sen verran juntit puolukkalautaset annosten esillelaittoon että ihan hävettää :D 

Hyvää ruokahalua!

Burgundilainen häränlihahöystö

Koulun keittiötunneilla valmistamme jos jonkin näköisiä ruokia. Nyt keväällä olemme harjoitelleet erilaisten lounasruokien valmistusta ja  viiden viikon työssäoppimisjaksomme tapahtuu ravintolassa, joka tarkoaa lounasruokia. Oman paikkani olen jo sopinut, mutta kerron siitä enemmän myöhemmin. Minullahan ei normaalisti ole laseja päässä, mutta silmälääkäri kielsi käyttämästä piilolinssejä kahteen kuukauteen.

Torstaina valmistin ryhmäni kanssa Burgundilaista häränlihahöystöä. Yhden ryhmäläisen ollessa poissa, sain valmistaa höystön, kaksi lisuketta ja leipoa sämpylöitä kahdestaan Nestorin kanssa. Lopputulos oli aika onnistunut.

Meillä oli n. 1 kg sonnin ulkopaistia käytettävissä (normaalistihan se valmistetaan sisäpaistista). Kastiketta 1 litra = bouillonia 0,5 litraa ja punaviiniä 0,5 litraa, suurustettu tummalla rouxilla (25g/25g). Ennen suurustusta lisättiin bouquet garni, joka poistettiin lopussa ennen tarjoilua.

Lihat ruskistetaan ja lisätään suurustettuun höystöön. Höystön annetaan muhia tunnin verran. Sen jälkeen ruskistettaan pekoni ja lisättään höystöön. Herkkusienet, salottisipulit ja hillosipulit ruskistettaan pekonin rasvassa (tarvittaessa lisätään voita) ja lisätään joukkoon. Annetaan hautua rauhallisesti, kunnes liha on mureaa.

Klassinen lisuke burgundin padalle on keitetty riisi, mutta meidän piti valmistaa toinenkin lisuke. Päätin sitten koota kaapeista jotain ihan randomia ja tuloksena syntyi tällainen sipulisörsseli.

Freesasin purjoa, punasipulia, ruohosipulia, keltasipulia ja valkosipulia öljyssä, lisäsin sokeria, suolaa, mustapippuria ja etikkaa. Valitettavasti purjon väri ei säilynyt, mutta hyvää siitä silti tuli. Pientä hienosäätöä voisi vielä kyllä tehdä.

Tässä alla vielä muutamia avokin laivalta tuomia tuliaisia: Chateau du Trignon 2006, AC Côtes-du-Rhône Villages, Ranska sekä Merlot 2003, Vin de Pays d'Oc, F. Scalli , Languedoc-Roussillon, Ranska

Ripasso 2009, DOC Valpolicella Superiore, Veneto, Italia sekä Classic Riesling 2010,  P. Lehmann, Barossa Valley, Australia

Kuohuviininä L'avenir Brut Rosé 2009, Laroche, Stellenbosch, South-Africa

Vähän namia sekä taivaallisia Anthon Bergejä. 

Kevyt kesäillallinen

Ostin tossa jokin aikaa sitten sellasen kirjan kuin Ranskattaret eivät liho. Se ei ole mikään virallinen laihdutuskirja vaan pikemminkin elämäntapakirja, joka kertoo syyn siihen, miksi tosiaan harva ranskalainen on lihava. Ihan törkeen hyvä kirja. Se paljastaa monia ranskalaisen keittiön "saloja" ja sisältää perustietoa ruuanlaitosta. Mukaan on mahtunut myös muutama resepti, joita tänään tein. Tosin tein hieman omia muunnelmia niihin l. tein niistä hieman maukkaampia.

Yksi kirjan "salaisuuksista" on mm. sanan menu selittäminen kokonaisuudessaan. Se ei siis tarkoita oikeasti pelkkää ruokalistaa vaan koko kokonaisuutta kattauksesta ruuanvalmistamiseen ja sen näytteillepanoon... Noh lukekaa se kirja niin ehkä avautuu asiat paremmin :)

Itse en jaksanut nyt kattaa pöytää sen erikoisemmin, mutta myönnän, että sillä on vissii ero, syökö olohuoneen sohvalla (jota en muuten harrasta!) vai koko perheen voimin yhdessä nätisti katetussa pöydässä (kuka väittää, että sitä pitäisi harrastaa vain jouluisin?).

Rosmariini kananpoikaa grillissä (resepti) ja lisukkeena kukkakaaligratiinia (resepti). Kirjassa oli kyllä eri menu, mutta ajattelin kokeilla tätä yhdistelmää tällä kertaa :)

Jälkiruuaksi grillasin persikoita, jonka resepti on myös kirjassa, mutta minusta sen marinadi ei ollut tarpeeksi makea, joten vähän muuntelin sitä (resepti). Itse tyydyin pelkkään persikkaan, mutta suosittelen kyllä lisukkeeksi esimerkiksi vaniljajäätelöä tai kermavaahtoa (ellei sitten halua nimenomaa kevyemmän version).

Tällä kertaa tosiaan sitten myös ostin sitä valkoviiniä (viimeksi sitä kun ei ollut) ja ostin kuvassa (alla) olevaa valkoviiniä Château de Viviers Chablis 2009. Melkein uskallan lyödä vetoa, että henkilö, joka ei yleensä valkoviinistä tykkää (esimerkiksi minä), tykkää kyllä tästä. Hinta on keskiluokkaa 22,99 €/l. Hyvää oli, ehkä sen verran hyvääkin, että se sopii paremmin nautiskeluviiniksi kuin perus ruokaviiniksi (toki rahakysymys).