Ravintolaelämyksiä Lanzarotella

Päätimme ottaa pienen hermoloman remontin ja pääsykoestressin alla ja suuntasimme Lanzarotelle. Matkoilla en ainakaan itse juurikaan kokkaile, joten ulkona tuli syötyä koko loman ajan. Paras saamani neuvo ulkomailla syömiseen on se, että kysy paikallisilta missä he käyvät, kun syövät ulkona. Kuitenkin parin kyselyn jälkeen moni kertoi syövänsä kotona ja ymmärrän kyllä miksi.

Koko Puerto del Carmen pursui toinen toisiaan enemmän tai vähemmän muistuttavia ravintoloita, joiden sisäänheittäjät alkoivat loppuviikosta ottaa päähän ja kävelinkin toisella puolen katua välttääkseni ahdistavan väittelyn siitä, missä minun tulisi syödä illalliseni. Sinnikkäimmät kuitenkin löysivät tiensä sinne toisellekin puolelle katua.

Ensimmäisenä iltana söimme ravintolassa La Terrazza tai jotain sinne päin ainakin, joka sijaitsee rantakadulla Fundgrube myymälän vieressä. Tässä ravintolassa söin elämäni rumimman annoksen ikinä sekä join hirveää paikallista viiniä El Grifo. Alkuruokani ei saapunut ollenkaan, avokkini valkosipulileipä oli naurettava ja tilaamani sisäfilee oli epämääräinen ulkofilee eikä edes medium vaan kunnon kengänpohja. Repesin nauramaan nähdessäni tämän annoksen. Miksi lautasella on riisiä ja perunaa ja mikä ihmeen kasvislisuke tuo on olevinaan? Onneksi kastike oli mieleinen, vaikka ihmettelin miksi pihvi oli sillä peitetty. Odotimme laskua 15 minuuttia, jonka jälkeen emme enää palanneet kyseiseen ravintolaan.

Seuraavana päivänä illallistimmekin La Tegalassa. Sunnuntaina söimme hampurilaiset Tequila Barissa rantakadulla sekin. Täältä saa hyviä drinkkejä ja tilattaessa turistimatkoja Customer Travelsilta saa joka reissupäivälle -50% alennuskupongin ensimmäisistä drinkeistä. Mojito oli elämäni paras mojito, jonka olen juonut. No mutta kuitenkin hampurilaisiin. Kuivaa kuin mikä, mutta kyllä sillä nälkä lähti eikä ruokamyrkytystä saatu.

Maanantaina söin pasta bolognesea ja mieheni tilasi pizzaa hotellimme läheltä olevasta Nico's ravintolasta. Paras ikinä syömäni pizza (maistoin ensimäisenä päivänä mieheni annoksesta), jota söinkin kahten muuna päivänä loppureissulla, sillä paikasta sai tilata mieleisensä pizzan jos listavalikoima ei miellyttänyt. Viimeisenä päivänä meille selvisikin, että kokki oli tehnyt hommia Rovaniemellä pari vuotta, joka selittänee paikan laadukkaan ruuan. Kaksi tarjoilijaa puhui sujuvasti englantia, mutta kahden miestarjoilijan kanssa tuli tilauksessa hieman ongelmia.

Tiistaina eksyimme italialaiseen, joka sekin sijaitsee rantakadulla Casinon suuntaan. Sorrento di Italia tarjosi hyvää ruokaa tuotantolinjajälkiruokaa lukuunottamatta ja hyvää palvelua. Myös paikalliset kävivät täällä syömässä.

Keskiviikkona söimme turistimatkan järjestämässä buffetissa. Syödessäni vain toivoin, etten saisi ruokamyrkytystä. Tarjolla oli ranskalaisia, kaaliraastetta, kanan koipia, friteerattua kanaa ja sipulia, epämääräisiä lihapullia kastikkeessa sekä jotain paellan tapaista. Jälkiruokana oli sitruunakakkua, jota olisi voinut syödä vatsansa täyteen, sillä se oli hyvää, vaikka kaupan tavaraa varmasti olikin sekä ruokamyrkytysriski suhteellisen pieni.

Torstaina ja perjantaina söimme Nico'sissa sillä se oli ainoaa ruokaa mitä minun enää teki mieli syödä -kotiruokaa ja Suomen ravintolaruokaa lukuunottamatta.

Hieman harmittaa ruuan osalta, sillä itse haluaisin tutustua paremmin paikalliseen ruokakulttuuriin jos vaivaudun matkustamaan kotikaupunkiani pidemmälle, mutta ravintoloita olisi tarvinnut etsiä oikein etsimällä, jotta jotakin edes vähänkään tyydyttävää olisi löytänyt ja olin kuitenkin lomalla. Lanzaroten perunat ja vuohenjuusto ovat kuitenkin kokeilemisen arvoisia. Ilman myrkytyksiä selvittiin, ellei salmonellatesti toisin osoita tai chorizo-levitteestä saatu trikinoosia.